maanantai 31. lokakuuta 2016

RAHASTA JA SÄÄSTÄMISESTÄ

IMG_7772
IMG_7769
Silloin, kun asuin vielä kotona, niin äiti oli kova huomauttelemaan säänmukaisesta pukeutumisesta. Liihotin menemään balleriinoissa salaa marraskuussa ja muistan, kun lähdin kotoa pakkassäällä farkuissa, mutta vaihdoin sen joskus hameeseen koulumatkalla. Ja tietenkin se hame vaihdettiin farkkuihin taas kotimatkalla... Ulkona jäätyy nyt, mutta mä kapinoin tuttuun tapaani säätä vastaan pukeutumalla hameisiin. Balleriinat oon sentään jo kiikuttanut kellariin säilöön! Lopetin bussikorttini hetki sitten ja yhtenä syynä siihen oli, että voisin kulkea kouluun jäätymättä omalla autollani. Ja käyttää niitä hameita. Oon ihan hitsin materialistinen tyyppi, kun kyseessä on pukeutuminen. Mutta osa kokee, että kuluttaminen konkreettisiin tavaroihin on väärin. Erityisesti rahan käyttäminen asioihin, jotka ei kuulu välttämättömyyksiin, ja joita ilmankin pärjää. Ihmisillä on kova tarve tuomita uuden auton ostamisesta, muutamista kenkäpareista ja shoppailureissuista. Mutta en oo koskaan kuullut, että kukaan olisi tuominnut saman summan käyttämisestä esimerkiksi harrastusmaksuihin. Joskus tuntuu siltä, että olisi oikeutetumpaa käyttää rahaa ei-materialistisiin asioihin, jos kuuntelee muiden mielipiteitä. Sitä alkaa itsekin kyseenalaistamaan omaa ajatusmaailmaansa ja miettimään, että onko asia oikeesti näin? Onko se niin, että on väärin nauttia materiaalista. Siltä musta joskus nimittäin tuntuu.

Yksi kliseisimmistä sanonnoista on, ettei raha tuo onnellisuutta. Mä uskallan kuitenkin väittää kokemuksen rintaäänellä, että kyllä se tuo. Pelkkä tieto positiivisesta pankkitilin saldosta luo mulla keveän ja stressittömän fiiliksen. Hyvä taloustilanne on niin tärkeää, että miellän sen yhdeksi perustarpeeksi syömisen ja nukkumisen lisäksi. Jos mulla olisi tilanne, että joutuisin jatkuvasti laskeskelemaan senttejäni kaupassa ja stressaamaan vuokranmaksusta, niin se vaikuttaisi mun luonteeseen aika paljon. En varmaan osaisi elää yhtä täysillä kuin nyt elän. Haluun, että mun käyttötilillä on aina rahaa, josta voin ottaa. Toisinaan sen saldo menee mun mielestä liian alas ja oon ihan paniikissa, jos käyttötilillä on ainoastaan muutama tuhatta euroa. Summa saattaa kuulostaa isolta, mutta yksin elävänä iso siivu menee kuukausittain vuokraan, ruokaan ja autovakuutuksiin ja koko tili onkin melkein tyhjä näiden maksamisen jälkeen. Lisäksi jokin kodinkone saattaa mennä rikki tai auto, kuten mulla just hajosi. Yhteen korjaamokertaan saattaa upota helpostikin tonni, joten koen, että jokaisella tulisi olla säästöjä. Jostain mä mun mielestä luinkin, että on olemassa ihan suositus, jonka mukaan jokaisella tulisi olla kuusinkertainen kokoaikatyönsä palkka säästössä. 

IMG_7770
Silti mä aina hämmästyn, kun puhun asiasta jonkun kanssa ja käy ilmi, ettei jollain oo euroakaan säästöjä! Poikaystävänkin säästäminen lähti siitä, kun mä painostin häntä siihen. Musta oli ihan käsittämätöntä, ettei hän ollut ajatellutkaan asiaa. Nykyään ollaan, kaikeksi onneksi, samalla linjalla tän asian suhteen. Eihän me voitais muuten suunnitella tulevaisuutta, jos toinen haluais omistusasunnon ja toinen käyttäis koko palkkansa huvitteluihin. Monet usein toteaa säästämisestä puhuttaessa, että "kaikilla ei oo vanhempien laittamia lapsilisiä tilillä", joista olisi tullut hyvä alku. Ei ollut mullakaan. Olin muistaakseni 14, kun aloin kunnolla säästämään rahaa. Ja tähän päivään mennessä jokaikinen euro, joka on mennyt säästötilille, on tullut palkoista. Synttärilahjarahoja en oo koskaan säästänyt, vaan ainoastaan työllä ansaitut palkat. Kaikki oon siis ite ansainnut, joka tekee tästä urakasta ihan mielettömän palkitsevaa. Yksi helppo niksi on tehdä kahta duunia samaan aikaan ja antaa toiselle työnantajalle säästötilinsä tilinumero ja toiselle käyttötilinsä. Oon tehnyt näin jo kauan, sillä sitten niitä rahoja ei tuu nostettua säästötililtä, kun ne menee sinne suoraan. Mä en oo ite jaksanut kilpailuttaa vakutuuksia, mutta sen tekeminen kannattaa ehdottomasti. Otin vakuutukset omasta pankista, kun mulla oli jo valmiiksi sieltä oma vakuutus, mutta kilpailuttamalla voi säästää muutamia satasia vuodessa. Lisäksi, jos taloustilanne on aika vakaalla pohjalla, niin voin suositella lukitun säästötilin avaamista. Mulla on sellainen tili, josta ei saa rahaa pois kuin menemällä pankkiin kasvotusten. Se on ihan mielettömän hyvä, sillä sieltä ei ikinä tuu nostettua rahaa turhaan. 

lauantai 29. lokakuuta 2016

KOTI VIDEOLLA

IMG_7692
Tällä kertaa olisi luvassa pientä kurkkausta meiän kotiin, kun sain vihdoin kuvattua kotivideon. En oo halunnut kuvata keskeneräistä kotia, mut päätin antaa itsekriittisyydelleni periksi ja julkaista videon siitä, että miltä meillä näyttää just nyt. Puhuttiin yhtenä iltana kotiinajaessa siitä, miten kodilta meiän kämppä kuitenkin tuntuu. Mikään paikka ei oo koskaan tuntunut yhtä omalta ja hyvältä kuin tää.  Vaikka koen, että tää on vielä hyvin keskeneräinen, niin rakastan täällä asumista silti. Toisinaan, kun käyn jonkun toisen kotona, niin saatan tulla kotiin sanoen: "ei meiän koti ookaan niin kamala", jos toisen sisustus ei oo miellyttänyt mun silmää ollenkaan. Joonas jaksaa myös muistuttaa mua kertomalla sen opiskelijakavereitten kodeista, joissa on ainoastaan jääkaappi ja sänky. Silloin mä palaan takaisin todellisuuteen ja muistan meiän ihanat lyhdyt sekä valkoisen sohvan. Voi olla, ettei me raaskita muuttaa täältä pois parin vuoden päästä, kun ollaan kiinnitty tähän liikaa, hah! 

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

KOKOMUSTASSA ASUSSA

IMG_6779
IMG_6767
IMG_6798
IMG_6842
IMG_6871
IMG_6822
IMG_6841
IMG_6850
IMG_6794
IMG_6791
Tässä asussa yhdistyy kaikki mun luottovaatteet, jotka on olleet superhyviä ostoksia. Toi takki on vieläkin mun yksi lemppareista ja mua harmittaa, ettei sitä myydä kuin kolmessa värissä (ja ne kaikki mulla on jo!). Laukku on monen vuoden takaa, mut vieläkin se keikkuu useimmiten olkapäillä, kun oon menossa jonnekin. Kengät taas saa mut rakastumaan niihin kerta kerralta enemmän. Tuun niin iloiseksi siitä, kun tajuan ostaneeni klassisia ja ajattomia vaatteita, jotka on tyyliin viis vuotta vanhoja, mut silti mun lemppareita. Usein nimittäin käy niinkin, että mietin vaatekaappiani kattoessa, että mitäköhän oon ajatellut ostaessa jotain, mikä ei sovi ollenkaan mun tyyliin. Onneksi sellaset hutiostot voi aina myydä netissä eteenpäin parempaan kotiin, muttei se tietenkään oo kiva ostaa jotain sellaista, jolle ei tuukaan käyttöä. Mun ostoslistalla on tällä hetkellä pitkävartiset korolliset saapikkaat, uusi raikkaampi valkoinen neule, pitkähihaisia talvimekkoja, sifonkipaitoja syksyyn, pitkävartiset talvikengät, muutamat paksummat hameet talvikäyttöön ja vaikka mitä tarpeellista.

Ollaan tällä hetkellä poikaystävän kanssa molemmat kipeinä kotona, sillä mulla on pää kipeänä ja poikaystävällä on aika kova flunssa. Käytiin aamulla ihan ryytyneinä lähikaupassa ensiavuksi, sillä jääkaappi ammottaa täysin tyhjyyttään. Nyt keittiöstä kuuluu kolinaa, kun leivotaan pizzaa ruoaksi, jotta jaksetaan taas syventyä Netflixin pariin. Täällä sängynpohjalla ollessani en voi olla haaveilematta hierojasta, joka tekis tällä hetkellä aika hyvää tälle jumissa olevalle selälle... Toivon kuitenkin, että teiän muiden keskiviikkopäivä sujuu vähän pirteemmissä merkeissä!

tiistai 25. lokakuuta 2016

MIELIPIDETTÄ CLUSEN KELLOISTA

IMG_7319
IMG_7452
Rakastuin tän mustakultaisen kellon erilaiseen ulkonäköön ja se löytyy tästä linkistä.

IMG_7516cluse + videot
Tää kello löytyy tätä klikkaamalla.

IMG_7537
Ja tähän vaaleanpunaiseen ihanuuteen pääsee tästä

Mun Facebookin etusivulle oli muutamaan otteeseen tullut mainoksia Clusen kelloista, jotka herätti mun mielenkiinnon naisellisuudellaan. Sainkin mahdollisuuden tehdä yhteistyötä yrityksen kanssa ja kertoa kelloista teillekin enemmän. Uuden kellon ostaminen on ollut ajankohtaista jo lähes vuoden verran, mutten oo löytänyt kaupoista just sellaista kuin oon ettinyt. Ja tiiättekö mitä? Kun menin Clusen nettisivuille, nin löysin heti niin monta kelloa, jotka olisin mieluusti halunnut heti tilata. Oon hieman arka tilaamaan netistä kelloja, sillä mulla on tosi pieni ranne, jonka takia monia kelloja ei saa tarpeeksi pieninä. Nämä sai kuitenkin pienennettyä sopivaksi omalle ranteelle, joka oli tosi iso plussa! Lisäksi rannekkeita pystyy vaihtamaan keskenään ja ostamaan jopa erikseen. Mun kolme lempparia oli kaksi ruusukultaista erivärisillä tauluilla ja yksi hopea vaaleanpunaisella rannekkeella.  Aion vielä tilata ensimmäisen kuvan kellon kokonaan hopeana, sillä tykästyin noihin kultaisiin niin paljon. Mä ylistäisin näitä kelloja ilman yhteistyötäkin, mut kotiin saapuessa mun suu loksahti auki, sillä nää oli vielä kivempia todellisuudessa kuin kuvissa! Ja mikä parasta, sain pienennettyä näitä mun ranteelle sopivaksi ihan kotona, eikä tarvinnut käydä kellosepällä. Kellot on ollut käytössä joka päivä siitä lähtien, kun sain nää käsiini. Tuun tosi hyvälle mielelle siitä, kun saan kantaa käsissäni jotain käytännöllistä, mutta kaunista. Kuten näitä 

maanantai 24. lokakuuta 2016

MÄ TEIN SEN, NIMITTÄIN ALANVAIHDOKSEN

IMG_6966
IMG_6946
IMG_6960
IMG_6938
En voi uskoa, että mä sain yhden pitkäaikaisen tavoitteeni tehtyä, kun sain kuulla päässeeni kaupan alalle töihin! Pitkäaikaisimmat ja tarkkasilmäisimmät lukijat onkin varmaan lukeneet, että oon jo kauan halunnut vaihtaa alaa lasten kanssa työskentelemisestä kaupalliselle alalle. Aiemmin en oo hakenut niihin töihin pienen tuntimäärän vuoksi, mutta nyt opiskellessa hain ensimmäistä kertaa, kun halusin nimenomaan olla pienillä tunnilla töissä. Meiän viereiseen kauppaan ei etitty työntekijää, mutta halusin sinne silti töihin ja päätin koittaa onneani avoimella työhakemuksella. Vein sen sinne muutama viikko sitten ja kun sieltä ei kuulunut mitään, niin ajattelin sen olevan tällä selvä. En oo koskaan aiemmin vienyt avointa työhakemusta kasvotusten, jos netissä ei oo ollut työpaikkailmoitusta, mut päätin koittaa onneani nyt. Kuitenkin mulle soitettiin ja pyydettiin käymään: sillä seurauksella, että mut työllistettiin! Meiän kotoota on mun työpaikalle minuutin matka, kun ennen mun työmatkoihin on mennyt kaksikin tuntia yhteen suntaan. Oon ihan mielettömän iloinen ja ylpeä, sillä mä toteutin yhden mun pitkäaikaisen tavoitteeni. 

Mä tykkäsin tosi paljon olla lasten kanssa töissä, mut koin, että sen palkkaus oli aika alakanttiin.  Alaa vaihtaessa mun tuntipalkka nousee muutamalla eurolla, vuoden päästä vielä enemmän. Lisäksi en saanut enää töissä tarpeeksi haasteita, vaan halusin päästä työpaikkaan, jossa opin uusia taitoja. Toki jatkan vielä toistaiseksi lasten parissa, mutta tästä lähtien voin valikoida töistä ne kivoimmat itelleni, kun jokaista työkeikkaa ei ole enää pakko ottaa. Ennen otin jokaisen työn, sillä halusin saada mahdollisimman paljon rahaa, vaikka vastassa olisi ollut vähän epämiellyttävämpi perhe. Nyt tuntuukin niin vapauttavalta, kun voin vastaanottaa just ne työt, jotka haluankin. Ja kaikenlisäksi toimia kaupan alalla töissä, niinkuin oon haaveillut! Mulla ei oo mitään ennaltasovittua määrää viikkotunteja, mut tähän mennessä oon ollut joka viikko noin 20 tuntia töissä koulujen ohella. 

Huh, niin se elämä vaan yllättää...

perjantai 21. lokakuuta 2016

3 ASIAA MUSTA

3 asiaa, joista pidän…

♥ Kuulostaa ehkä hölmöltä, mut tykkään mielettömästi vastavuoroisuudesta. Se on mulle elämässä tosi tärkeetä, että olipa juttu mikä tahansa, niin kaikki antaa saman panoksen. Mun mielestä on esimerkiksi kohteliasta, että jos yksi kaveriporukan jäsenistä kutsuu luokseen viettämään iltaa, niin seuraavalla kerralla mennään jonkun toisen luokse. Samoin koen, että jos toinen ihminen on lohduttanut vaikeassa elämäntilanteessa, niin häntäkin lohdutetaan, jos sellainen sattuu kohdalle. Tiiän nimittäin niitäkin tilanteita, että mä oon tsempannut ja ollut läsnä kaverin työnhakuprojektissa ja kun hän on työllistynyt, niin oon onnitellut häntä ja vienyt juhlimaan. Ja kun tilanne on ollut toistepäin, niin en oo kuullut edes onnittelua... Onneksi lähimpien kavereitten kanssa tätä käy tosi harvoin, mut puolituttujen kanssa aika useesti. 

♥ Ihmisistä, jotka antaa kaikkensa ja on mun edessä täysin omana ittenään, samanvertaisena. Välillä on tilanteita, joissa joku muu kohtelee mua alempiarvoisemmin tai vielä kamalampaa - kohtelee mua ylempiarvoisesti. En tykkää siitä ollenkaan, vaan oon niin voimakasluonteinen, että mun kanssa ei pärjää, jos ei arvosta itteään :-D Kun joku kantaa ittensä hyvin ja omistaa terveen itsetunnon, niin tuun paljon paremmin toimeen sellaisen ihmisen kanssa kuin epävarman. Se on kaikenlisäksi niin kaunista katottavaa, kun joistain ihmisistä näkee, että he on täysin sujut ittensä kanssa. 

♥ Kirjoittamisesta oon tykännyt pienestä asti ihan sairaan paljon. Sain oman tietokoneen (jep, sellaisen metri kertaa metri kokoisen, haha...) kuusivuotiaana ja muistan, kun kirjoitin jo silloin päivittäin päiväkirjaa koneelle. Yläasteella mun äikkä oli päättötodistuksessakin kympin ja tykkäsin siitä aineesta. Lukiossa mun motivaatio kirjoittamista kohtaan laski, kun en ymmärtänyt tekstitaitojen ideaa, mut lopulta kun hiffasin sen jutun, niin kirjoitus alkoi taas tuntua kivalta. Oon aina tosi otettu, kun joku kehuu mua kirjoittajana, sillä haluun kehittyä tässä jatkuvasti. Mun suupielet kohoaa korviin, kun blogiyhteistyökumppanit, ammattikorkean lehtorit ja blogin lukijat on kehuneet mun kirjoitustyyliä! Kaikista kivointa on kyllä, kun työnantajat kehuu mun lähettämiä työhakemuksia, kun ne on kuulemma niin persoonallisia ja aitoja. En oo kylläkään uskaltanut kertoa, että mulla on yksi ja sama hakemus, jonka oon hionut täydelliseksi ja lähetän sen saman paperin kaikille...

IMG_6728
3 asiaa, joista en pidä…

♥ Myöhästelevistä tyypeistä, sillä se on ihan uskomattoman epäkohteliasta, ajattelematonta ja itsekästä. Mä oon ite aina ajoissa, joten katon kyllä vihaisesti niitä, jotka on jokaisella kahvikerralla myöhässä. Jokaisen perustaitoihin kuuluisi se, ettei odotuta muita ihmisiä, ellei halua tehdä itestään ihan moukkamaista tyyppiä... 

♥ Siitä, kun blogikuvat ei tarkenna jostain syystä. En tiedä missä on vika, mutta usein mun kuvat jää epätarkaksi naaman kohdalta ja en voi sietää sitä! :-D Välillä monet kivat kuvat jää julkaisematta, kun ne on niin huonolaatuisia, enkä voi julkaista niitä. Oon koittanut kaikki mahdolliset taktiikat, objektiivi on käyty näyttämässä huollossa ja uudesta järkkäristä vika ei voi johtua. Kuitenkin kaikki tavarakuvat on aina tarkkoja ja tarkennus on just oikeessa kohdassa.

♥ Vaikeista koulutehtävistä, joihin olisi motivaatiota, mutta koko tehtävä on ihan hepreaa. Viime essee käsitteli yhdistystoimintaa ja järjestötyötä, enkä mä ymmärtänyt näiden kahden eroa. Seuraavana päivänä oivalsin, että ne on käytännössä sama asia, mut toinen on maanlaajuinen ja toinen paikallisempi. Mä luulin oikeesti, että ammattikorkeakoulu olis höntsäilyä, mutta ei ainakaan tää ala. Kaikki hoki, että yliopistossa on kova taso ja ammattikorkea on ihan lastenleikkiä, eikä siellä tarvii tehdä mitään. En oo pärjännyt missään pelkällä maalaisjärjellä, vaan oon joutunut tekemään ihan järjettömästi töitä sen eteen, että ymmärtäisin ja sisäistäisin uudet asiat.

IMG_6680
3 asiaa, joita tein viikonloppuna…

♥ Tein perjantaina kaheksan tunnin työvuoron, josta kirjotin blogia seittemän tuntia, kun vahdittavana ollut lapsi nukkui kaiken ajasta. Yöllä, kun lähdin ajamaan kotiin päin, niin olin ihan väsynyt. Sain samalla tehtyä paljon koulujuttuja, kirjotin yhen esseen valmiiksi ja katoin rästiin jääneitä Toisenlaiset äidit- jaksoja. Tää oli viiminen höntsäilytyövuoro, sillä mun työpaikka vaihtuu ja siellä ei tosiaankaan kirjotella blogia työajalla! :-D 

♥ Hajotin autoni, kun mulla oli aika hektinen aikataulu meneillään. Lähdin ajamaan Turusta Naantaliin 14:30, sillä mulla oli parin tunnin haastattelu Naantalissa. Mun piti lähteä sieltä 16:30 takaisin Turkuun töihin (juurikin tohon edellämainittuun työhön), enkä voinut myöhästyä. No, matkalla Naantaliin mun radio meni jatkuvasti pois päältä ja luulin, että sen johdot ei olisi kunnolla kiinni. Mieleen pälkähti kuitenkin ajatus, että ei kai autosta lopu akku? Ajattelin, että käyn varmuuden vuoksi kaupassa, jotta näen toimiiko auto uudelleenkäynnistäessä, kun tuun kymmenen minsan päästä takaisin. Toimi, joten ajoin sinne haastattelupaikkaan ja taskuparkkeerasin ruutuun. Radion takia olin epäluuloinen, joten koitin varmuuden vuoksi käynnistää autoa, vaikkei mun auto ollut koskaan aiemmin reistaillut mitenkään. Ei lähtenyt käyntiin ja mä soitin samantien iskälle, joka lähti kesken työpäivän kattomaan, mikä siinä autossa on vikana. Se oli vartin päästä paikalla ja koitti käynnistää autoa ja se lähti samantien käyntiin?! Olin kuitenkin epäluuloinen, että lähteekö se käyntiin silloin, kun mun pitäisi lähteä töihin, joten iskä päätti ottaa mun auton korjaukseen ja antoi tilalle ison farmariautonsa... Pari päivää sit tuli viestiä, että auto on korjattu, siitä oli joku osa hajonnut. Tollasissa tilanteissa mä oon ihan sormi suussa, sillä mikään merkkivalo ei edes palanut!

♥ Nautin vapaapäivistä lauantaina ja sunnuntaina, jotka on mulle älyttömän harvinaisia. Jostain syystä en saanut töitä lauantaille, vaikka yleensä lauantai on takuuvarma työpäivä, mut olin siitä vaan iloinen. Katoin pitkästä aikaa Sinkkuelämien vanhoja tuottareita, kävin kuvailemassa tähän postaukseen kuvia, tein muutamat blogipostaukset ennakkoon, tein yhden opintojakson valmiiksi arvioitavaksi, neuvoin kaveria työnhakemisessa ja nautin olostani. Niin ja sunnuntaina käytiin ottamassa muutamat syksyiset asukuvat, niistä tuli aika kivat!

IMG_67253 asiaa, jotka osaan…

♥ Osaan laittautua uskomattoman nopeesti ja jos pitää käydä suihkussa pesemässä hiukset, föönätä ne kuiviksi, suoristaa hiukset, meikata ja valita vaatteet - niin onnistun tässä vajaassa puolessa tunnissa! Tän takia mua ei koskaan joudu oottelemaan ja parhaassa tapauksessa kuljen ilman meikkiä, jolloin oon kahdessa minuutissa lähtövalmis. Välillä meinaa hermot kiristyä, kun joillakin kestää ikuisuus päästä lähtövalmiiksi, kun mä en voi ymmärtää, että mikä siinä kestää niin kauan. 

♥ Osaan olla mukana somemaailmassa, vähän liiankin hyvin. Tuntuu kamalalta sanoa tää jollain tavalla, mut mä rakastan Instagramia, Snapchatia, Facebookia, blogimaailmaa, keskustelupalstoja ja kaikkea internetissä. Kun oon miettinyt alavaihtoehtoja, niin voisin enemmän kuin mielelläni työskennellä myös sosiaalisen median parissa. Sen käyttö lisääntyy jatkuvasti ja näen sen tärkeäksi, sillä suuri osa tiedotuksesta, viesteistä ja kuulumisista välittyy sen avulla. En kuitenkaan koe, että käyttäisin somea "väärin" ja tekisin mun elämästäni täällä ruusuilla tanssimista, vaan pyrin jakamaan mahdollisimman todenmukaisen kuvan.

♥ Osaan nähdä pelkän kodin perusteella, että millaisia tyyppejä siellä asuu. Tein töitä lasten parissa eri perheissä ja joskus mun palkan maksoi kaupungin sosiaalitoimi, joskus perhe itse. Pelkän kodin perusteella pystyin kuitenkin tekemään päätelmän, että kumpi osapuoli sen maksaa, enkä koskaan erehtynyt! :-D Sain tietää maksajan vasta työajan loppuessa, joten en olisi voinut "tietää" sitä etukäteen. Sossujen maksamassa perheissä kodit oli aivan järjettömän sotkuisia, jääkaapissa oli ainoastaan voipaketti ja mua inhotti astella ympäriinsä. Koko kodista huokui sellanen fiilis, että mun oma elämänhallintani ois  täydellisen tasoa siihen verrattuna... Oon myös loistava tekemään päätelmiä kodin perusteella, että millaisen koulutuspohjan siellä asuva on saanut, enkä tässäkään oo erehtynyt. Ero on selkeä lukion ja ammattikoululaisten välillä - ja se kasvaa selkeämmin, mitä korkeammin koulutettu tyyppi siellä asuu. 

IMG_67193 asiaa, joita en osaa…


♥ Mä oon huono hahmottamaan reittejä, jos joku neuvoo. Ajan väärään paikkaan jopa puhuvan navigaattorin kanssa, joten ei, mä en oikeesti hahmota kovinkaan hyvin tällaisia asioita. 

♥ Oon empaattinen, mut en osaa asettua toisen tilanteeseen, jos se on mun omia arvomaailmoja vastaan. Mun on esimerkiksi mahdotonta miettiä järkisyitä johonkin kaverin tekoon, jos en voisi ikinä kuvitella toimivani niin tyhmästi. Tällaisia syitä on esimerkiksi humalassa ajaminen, valehteleminen, puhelimen käyttäminen ajaessa (voi jestas, etenkin tää kohta saa mut niin kiukkuiseksi, kun kaverit snäppää ajaessa...), muiden terveyden vaarantaminen, liika sinisilmäisyys tuikituntemattoman ihmisen kanssa ja muut huonot päätökset. En vaan kykene olemaan kaverin puolella, jos hän kertoo mulle tällaisista. 

♥ Valehdella. Se on mun mielestä moraalisesti niin väärin ja voisin kirjottaa tästä tunninkin. Mä en halua valehdella, mutten myöskään osaa. Kaikki mun lähimmäiset tietää, että puhun aina totta. Valehtelu on mun mielestä niin iso "rikos" toista ihmistä kohtaan, että oisin valmis katkaisemaan välit jopa sen takia. 

IMG_6860
3 asiaa, jotka haluaisin osata…

♥ Haluaisin osata olla pirteämpi ja jaksavaisempi. Usein nimittäin käy niin, että mun energiat loppuu kesken päivän ihan kokonaan ja sen jälkeen pystyn ajattelemaan vaan nukkumista. Jaksan muutaman tunnin virkeänä, jonka jälkeen mun virkeystaso laskee ihan alas, eikä nouse enää päivän mittaan. Tää on varmaan se syy, minkä takia oon täysin aamuvirkku. 

♥ Vaatteiden tekeminen alusta loppuun on myös taito, jonka haluisin osata. Mulla on usein pää täynnä inspiksiä pukeutumisen suhteen, mut kauppojen valikoimasta ei löydy mieleisiä juttuja. Siksi olisi tosi iso apu, jos osaisin ommella mekkoja ja hameita aikani kuluksi! Tällä hetkellä osaan tehdä vaan korjausompeluita, lyhentää liian pitkiä lahkeita ja kaventaa farkkuja :-D Näillä taidoilla ei kovin pitkälle pötkitä... 

♥ Haluaisin myös osata ottaa paremmin kuvia ja käyttää järkkäriä kunnolla. Oon tosi huono käyttämään mitään elektronisia laitteita, joten ei, mä en oo vieläkään tutustunut uuden järkkärin miljooniin ominaisuuksiin. Tiiän kyllä, että se kannattais tehdä, sillä kuvien laatu paranis ihan mielettömästi, mutta mutta... 

torstai 20. lokakuuta 2016

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

IMG_7357
IMG_7378
IMG_7382
IMG_7362
IMG_7375IMG_7387
Torstai eli tuomiopäivä, ainakin tänään. Mulla on nimittäin tänään eka työpäivä ja innolla ootan, että kuinka kömpelösti mä hoidan hommani uudella alalla! Uusi pomo vähän painosti, että mulla on tasan kaksi viikkoa aikaa oppia kaikki uudet jutut, sillä sitten mä jään aivan yksikseni duuniin. Jännittävää... Kiva aloittaa asiakaspalvelutyö, kun kävin viime viikolla mikrohionnassa, jonka luulin aluksi olleen täysin tehoton. Mut viikko siellä käymisen jälkeen (eli tänään) mun ihon kunto romahti käsiin ja huomasin, että hoito olikin tehokas :-D Niin tehokas, että näytän ihan kamalalta ilman meikkiä, mutten anna sen lannistaa. Onneksi tällä itsetunnolla tää ihoepisodi ei tunnu missään, mut jos omistaisin vähänkin huonomman itsetunnon, niin olisin varmaan laittanut kilon meikkiä naamaan.  Mikrohionnan tarkoitus on vähän haalistaa akneihoon jääneitä arpia ja puhdistaa sitä syvältä asti, joista ainakin jälkimmäisen voin allekirjoittaa täysin. Sitä pitäisi ottaa sarjaluonteisesti viikottain, mutta aika on vähän tiukilla nyt, joten en ihan heti pääse uuteen yritykseen. Mun tarkoituksena on kokeilla vielä mikroneulausta, sillä oon kärsinyt monta vuotta aknesta, joka on luonnollisesti jättänyt jälkensä. 

Mut se siitä ihohömpötyksestä, ihanaa loppuviikkoa! :-) 

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

VIIKKO 41

Viikot ne vaan kuluu ja kohta ollaan marraskuussa?! Ilman blogia en varmaan edes havahtuisi miettimään tällaista, mutta kun tänne tulee lähes päivittäin jotain kirjotettua, niin tulee pysyttyä perillä päivämääristä... Voin nimittäin myöntää, että kotona opiskellessa en aina oo ihan perillä siitä, mikä päivä parhaillaan on. Oon herännyt kuudelta (ilman herätystä taaskin) ja oon istunut nyt neljä tuntia koneella, hups. Kohta meen pienelle kävelylle, jonka jälkeen lämmitän eilistä ruokaa ja syvennyn takas koneelle. Mutta siirrytään viikkokatsauksen pariin!

PicMonkey Collage
Mä tykkään siitä, että ruoka on aseteltu nätisti ja poikaystävä handlaa tän aika hyvin! Täytyy sanoa, että mä oon nykyään laiskempi panostamaan ruoan ulkonäköön kuin Joonas :-D  // Otin uuden työn vastaan, mikä on ihan hullun iso riski, mutta katotaan nyt, että miten siellä lähtee sujumaan... Toivottavasti hyvin. // En kuulemma pussaile tarpeeks, joten yhtenä iltana pusuttelin sit oikein olan takaa, haha! Harmi vaan, että mulla yleensä sattuu olemaan huulipunaa, jolloin koko poitsu on täynnä punaisia huultenjälkiä. // Mä oon pienestä asti ollut ihan hulluna marenkeihin, ja kun mun kosmetologipaikan alakerrassa oli leipomo, niin olihan se nyt pakko perjantain kunniaks käydä hakemassa yks rasiallinen ihanuuksia. Kävin kosmetologilla mikrohionnassa ja mun iho on ihan järkyttävässä kunnossa nyt. 

PicMonkey Collage
Valokarnevaalit oli ihanat. Ensi vuonna meen ehdottomasti uudestaan x 100! // Oli pakko käydä maailmanpyörässä, jotta nähdään kunnolla se väriloisto ja pusukuvan ottamiseenhan se meni... // Yritettiin ottaa asukuvia, mut se ei onnistunut ollenkaan, joten luovutettiin suosiolla. // Tuolla kylmässä ilmassa ei kyllä ois tarkentunut mihinkään hurjaan laitteeseen, vaikka niitä rakastankin, sillä olin ihan jäässä jo paksumman syystakin kanssa. 

PicMonkey Collage
Kävin maanantaina shoppailemassa ja täytyy todeta, että nyt on mennyt liikaa rahaa... Ostin Zarasta kaks takkia, joista tää on toinen, paksut talvikengät itelleni ja aika monet alusvaatteet (snäppiseuraajat lukikin mun inhottavasta pyykkitarinasta, haha). Mut kattokaa tota takkia, kuka olis voinut jättää noin tyttömäisen takin kauppaan? Hauskaa tästä tekee se, että mä en omistanut aiemmin nahkatakkia ollenkaan, sillä se perusmusta nahkatakki ei oo musta kovin naisellinen ja siksi en oikeen lämmennyt nahkatakeille. Mut tää on ehdottomasti poikkeus ja hyvä sellainen! // Kaunista, kaunista, kaunista... // Meillä oli Lintsille päästessä ihan järjetön nälkä, sillä mä olin livistänyt koulusta ja vatsa kurni parin tunnin ajomatkan vuoksi. 

PicMonkey Collage
Ja oli muuten tässäkin tilanteessa hirveä nälkä, kun en ollut syönyt koko aamuun mitään, jotta jaksaisin syödä brunssilla kunnolla. // Erityisesti marmorikuoret on ollut kovassa käytössä ja toivottavasti on vielä jatkossakin! // Iloiset brunsseilijat, jotka vannoo jokasen brunssin jälkeen tulevansa seuraavana sunnuntaina uudestaan :-D // Siellä oli sulatettua suklaata, joten mä dippasin siihen vähän kaikkea mahdollista, kuten lakuja ja mutakakkua... 

PicMonkey Collage
Tyttöjen kanssa kahvilla CafeArtissa. Mä oon himoinnut jo kolme viikkoa porkkanakakkua, vaikka ollaan leivottu sitä kaks (?!) kertaa kuukauden aikana iso pellillinen. Tästä kuvasta mun himot kasvoi entisestään... // Joonas huuteli, että en kai mä oikeesti kuvaa maisemia niin, että järkkäri on vaarassa tippua. #blogityttöjenjutut // Niin nättiä, että kohta kutsuu raikas ilma tän kaiken koneella istumisen jälkeen. // Samana viikkona tuli käytyä kolmesti kakulla, sillä jatkuvasti oli jotain juhlimisen aihetta ja suunnattiin keskustaan huomaamattamme. 

Niin kivat kengät, että harkitsen näitten ostamista korollisinakin. // Näistä lisää loppuvikolla, kunhan saan postauksen valmiiksi! Tilasin kolme superkivaa kelloa, joita en millään haluais ottaa pois ranteesta. // Mun migreeniaamu näytti tältä, kun en päässyt pois sängystä. Poikaystävä piristi mua letuilla, Hersheyllä, kermavaahdolla ja mansikoilla, nam. Yleensä mä oon tosi skarppina aamuisin ja nousen heti herättyäni, mut sellaisina aamuina, kun en pääse pois sängystä - niin se tarkoittaa, että kohta alkaa kova migreeni. Hassua, että mun ensioire on sellainen! // Mulla ei oo ollut moneen vuoteen talvikenkiä, mut nyt ostin ne hammasta purren. Ihan täydellisen istuvat ne ei oo, mut menee ainakin ensihätään, kunnes löydän täydelliset, pitkävartiset talvikengät. 

tiistai 18. lokakuuta 2016

BRUNSSIVINKKI TURUSSA: NICK'S FOOD DESIGN

IMG_7423
IMG_7397
IMG_7407
IMG_7393
IMG_7425
IMG_7391
IMG_7434
IMG_7392
IMG_7402
Oon jo ikuisuuden verran halunnut päästä tänne brunssille, mut saatiin toteutettua asia vasta viikonloppuna. Soitettiin lauantaina paikanpäälle, että olisiko sunnuntaina vielä vapaita paikkoja. Brunssi oli kuulemma loppuunmyyty, mutta yksi pöytä oli tarjolla niin, että nopein tulija saisi sen. Mentiin kylmään pakkaseen jonottamaan aamulla, oltiin jonon ensimmäiset ja saatiin pöytä maksamisen jälkeen. Olin ihan superiloinen siitä, sillä koko aamun oli epävarmaa, että ajettaisiinko me turhaan sinne asti, saamatta kuitenkaan pöytää. Ja arvatkaa, oliko brunssi hyvä? Se oli ihan mieletön! Mä hihkuin siellä silmät sädehtien, kun joka puolella oli niin kaunista ja tunnelmallista. Sen lisäksi ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja kauniisti esillä. Joka puolella oli yksityiskohtia, joista oon ainoastaan uskaltanut haaveilla omaan kotiini, esimerkiksi lankkupöytä. Olin ylipukeutunut (tyypillisimpään tapaani) mekkoon ja punaiseen takkiin, mutta mun ilokseni myös muu brunssiväki oli laittanut ittensä koreaksi ja pukeutunut parhaimpiinsa. Musta on ihanaa käydä brunsseilla, mut vielä ihanampaa on, kun ympärillä on kaunis paikka ja kauniisti pukeutuneita ihmisiä! 

Ja kyllä, me aiotaan tulla tänne vielä uudestaan, ehdottomasti. 

maanantai 17. lokakuuta 2016

ARVOSTA AIKAASI

IMG_6878
IMG_6889
IMG_6905
IMG_6894
Mä oon aina arvostanut paljon omaa aikaani ja erityisesti vanhempana vapaa-aikaani. Haluun pitää vapaahetkistäni kiinni, viettää aikaa myös yksinäni ja tehdä silloin asioita, joista nautin. Välillä mua kiukuttaa, kun joku ei arvostakaan mun aikaani ja pyytää jotain erikoista. Viime viikolla sain blogiyhteistyötarjouksen, jossa mun tarkoitus oli tehdä kokonainen postaus tuotteista, kirjoittaa vielä yrityksestä, ottaa miljoonia kuvia, linkata yritys jokaiseen omistamaani someen ja antaa kuvat vielä markkinointiin. Kuulosti tähän asti ihan tavalliselta, muutaman tunnin työpanoksen vaativalta jutulta, kunnes päästiin juttelemaan korvauksista ja yhteistyötuotteista enemmän. Olisin saanut käytännössä noin 5€ edestä tuotteita korvaukseksi, joiden eteen mun olisi pitänyt uurastaa kaikki toi. Ihan vaan siksi, että olisin saanut ne tuotteet yhteistyön kautta :-D Tässä vaiheessa mietin, että onkohan yritys tosissaan, sillä musta toi diili tuntui niin hyväksikäytetyltä. Sanoin, ettei se oo mulle ookoo ja yrityksestä ei kuulunut enää mitään. Vähän samalla tavalla on käynyt, kun eräs lastenhoitoperhe kysyi, josko tulisin heille vajaaksi tunniksi vahtimaan lapsia. Eihän siinä muuten mitään, mutta mun matkoihin menee jo pelkästään kaksi tuntia sinne pääsemiseksi ja siellä olisin ainoastaan vajaan tunnin. Toki olisin mennyt, jos mun vaivannäköni oltaisiin jotenkin korvattu rahallisesti paremmin, mutta koko panos tähän olisi ollut tasan 7€, josta perheen äiti yritti vielä tinkiä. Ei, mä en lähde muutaman euron takia käyttämään kolmea tuntia asiaan, joka on mun pienestä vapaa-ajasta pois. Mä en itse edes kehtaisi kysyä tollasta toiselta ihmiseltä!

Enemmän kuin omaa aikaani, mä arvostan kuitenkin muiden aikaa. En halua olla myöhässä, jolloin tuhlaan jonkun toisen aikaa, sillä se on äärimmäisen epäkunnioittavaa. Haluun tulla aina niin ajoissa, etten vahingossakaan myöhästyisi, jos matkalla ilmaantuisikin jotain esteitä. Mulla on ystäviä, jotka on jokaisella näkemisellä myöhässä ja mä oottelen heitä aina puoli tuntia ylimääräistä, seisoen sovitun kahvilan edessä. Ja se on sellainen tapa, mitä mä en voi ymmärtää. Välillä mietin, että toisen myöhästymisen vuoksi olisin ehtinyt syömään kotona kunnon ruoan ja voinut lähteä kaks bussia myöhemmin.