maanantai 10. lokakuuta 2016

MAANANTAIVUODATUSTA

IMG_6410
IMG_6428
IMG_6437
IMG_6456
IMG_6478
IMG_6460
Mun kalenteri on aina ihan täynnä: tällä hetkellä siellä lukee satunnaisia työpäiviä, kolme työhaastattelua, lääkärikäyntejä, koulutehtävien deadlinejä, tenttipäiviä, kavereitten treffausta ja tavoitelistaa joka päivälle opiskelun suhteen. Ei oo päivää, jolloin mun kalenterissa ei lukisi mitään. Varsinkin tässä elämäntilanteessa pidän tärkeänä sitä, että saan pidettyä kaikki langat käsissäni ja hoidettua kaiken oleellisen ajoissa. Mun terveyden kanssa on ollut paljon ongelmia, joten se on hidastanut opiskelua äärimmäisen paljon. Oon kuitenkin hyvin saanut annettua sen anteeksi itelleni, sillä mä en voi sille mitään. Migreenikohtaukset on ollut päällä jo muutaman kuukauden, enkä mä oo kokenut ainuttakaan kivutonta päivää. Joskus en osannut olla armollinen itelleni, vaan mietin omaa typeryyttäni, kun en saanut niissä kivuissa aikaiseksi mitään. Nykyään osaan olla ymmärtäväinen ja ajatella asian paremmin. Kävin migreenin takia tunnin hieronnassa (tuloksetta) ja tuhlasin kolmen työpäivän palkan osteopaatin käsittelyyn, jotta pystyisin opiskelemaan edes hetken. Olin ihan loppu ja halusin vaan apua ongelmiini. En tiedä oliko osteopaatista apua, mut ainakin se oli äärettömän kivulias kokemus ja aiheutti pienimuotoiset traumat mulle. Jo pelkkä ajatteleminen saa mieleen sen sietämättömän kivun :-D

Mun piti (taas kerran) ensin hoitaa koulujutut ja miettiä sitten töitä, mutten yksinkertaisesti pystynyt. Parhaimmillaan oon tehnyt 25 tuntista työviikkoa, hoitanut kaksi koulua samaan aikaan ja kirjoittanut blogia päivittäin. En vaan halua tuntea itteäni laiskaksi. Sen sijaan haluan tuntea, että oon koko ajan menossa eteenpäin ja lähemmäs unelmiani. Se tsemppaa mua päivä toisensa jälkeen, kun tunnen eteneväni elämässä. Tän lisäksi poikaystävän tuki on ollut uskomattoman tärkeetä, sillä hän auttanut ettimään ratkaisua migreeniin, auttanut kasaamaan pdf-tiedostosta sopivaa mun Macbookin omalle tekstinkäsittelyohjelmalle ja pitänyt auton tankin täytenä, että pääsisin vaivattomasti kiireaikataulullani paikasta toiseen. Oon kuitenkin ylpeä, että opinnot etenee, enkä mä oo yhtään jäljessä  niistä. Pyrin tekemään kaiken mahdollisimman ajoissa valmiiksi koulujuttujen parissa, että sitten kun on niitä kipeimpiä päiviä, niin oon osannut varautua niihin. Tällä hetkellä tää kombo toimii hyvin ja on ihana huomata, että pystyn pitämään oikeesti ne langat käsissäni, enkä oo luovuttanut tän työmäärän takia. Molemmat koulut tuottaa iloa ja kummatkin tuntuu oikeilta aloilta, vaikka sitä vähän mietinkin muutama kuukausi sitten, että valitsinkohan liian ison palan purtavaksi.

Tällä hetkellä mulla on 10/60 opintopistettä kasassa kuukauden sisältä ja oottelen molemmista palautetta, että kuinka mun opintojaksot on sujuneet... Alustavasti toinen lehtori kuitenkin sanoi, että hyvältä näyttää, kun hän vilkaisi äkkiseltään muutamia mun lähettämiä esseitä. Ne on tuottanut vaikeuksia, sillä ne ei oo ollenkaan samanlaisia kuin lukion esseet. Parhaimmillaan ne on 15- sivuisia, jotka pitää olla ulkonäöllisesti tismalleen samanlaisia kuin opinnäytetyön. Siinä oli kova opetteleminen, että sain ne näyttämään edes jotenkuten samanlaisilta, mutta pikkuhiljaa tästä edistytään! Lisäksi on hirveät paineet saada niistä erinomaiset arvosanat, sillä niiden arvosanat määrittää, että pääsenkö suoraan, ilman pääsykokeita varsinaiseksi tutkinto-opiskelijaksi. Juttelin lehtoreitten kanssa asiasta ja pyysin sen takia paljon rakentavaa palautetta, jotta mä voisin kehittyä ja yltää niille korkeille arvosanoille.

Mutta joo, tällaista mun maanantaihin. Annoin tekstin vaan tulla, joten tästä tuli aika kattava kuulumispostaus samalla!

8 kommenttia:

  1. Hauskaa lukee sun kuulumisia. Aika paljon sul kyl tekemistä on, ettei kyl laiskaksi sua voi kukaan sanoa edes vitsillä :o :D Tsemppiä sulle kaikkeen hässäkkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla ja kiitos paljon :-) Kohta tosin alkaa uusi työ, joten saa nähdä, että kuinka sekaisin mä elämäni saan!

      Poista
  2. Huh, oot kyllä ihan mieletön mimmi! Itellä kun tuntuu ettei arkeen saa millään mahdutettua yliopistoa, töitä, kavereita, parisuhdetta ja omaa-aikaa tarpeeksi :-D Hirveesti tsemppiä sun syksyyn Noora ♥ Ja muista, että välillä on ihan ok vaan hölläilläkki :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, tästä tuli niin hyvä mieli. Oot ihana ja sanoit niin kauniisti ♥ Älä huoli, kyllä täälläkin päässä koetaan välillä saamattomuuden fiiliksiä, kun aika on tiukilla. Pitäis viettää aikaa poikaystävän kanssa, käydä kotikotona, tehdä tapahtumatuotannon etätehtävät, käydä koulussa, väsätä esseitä yhteisöpedagogiaa varten, tehdä monta työvuoroa viikossa ja levätäkin joskus :-D Niin se kuitenkin vaan onnistuu, kun ottaa oikeen asenteen siihen! Joinain päivinä tulee isoa takapakkia suunnitelmiin, mut toisina saa aikaiseksi extrapaljon, joten mitään kiveenhakattua suunnitelmaa ei kantsii tehdä. Kiitos muistutuksesta!

      Poista
  3. avasin telkkarin mut luin samalla sun postauksen ja päätin alkaa tekeen kans mun avoimen yliopiston tehtäviä eteenpäin. oot niin motivoiva ja huikeeta ettet anna kipujen määrittää sun elämää! tsemppiä tosi paljon ja muista myös välillä ottaa ihan rennosti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikää, vitsit! Tästä kommentista tuli jostain syystä niin rakastettu olo ja sellanen fiilis, että haluisin vaan tavata kaikki tsemppaavat anonyymit ja tarjota suklaalevyn niille kiitokseksi :-D Joten kiitos, on maailman paras tunne kokea olonsa motivoivaksi ja inspiroivaksi, piristit mun iltaa ihan superpaljon ♥ Ihanaa syksyä sinne, muista säkin rentoilla toisinaan ja tsemppiä myös sinne avoimen yliopiston tehtäviin :-) Tän kommentin kehujen takia oon yhtä hymyä, sillä on uskomatonta, miten jollain tuntemattomalla voi olla niin iso sydän. Paljon virtuaalihaleja -ja pusuja!

      Poista
  4. Huh huh kuulostaapa hurjalta! Kalenteri näkymä näyttää kyllä erittäin tutulle! Mutta varsinkin nyt kun syksyn mittaan olen alkanut itsekkin palloilla töiden ja koulun välillä niin olen pakottanut itseni jopa olemaan itselleni armollisempi. Kaikkeen haluan antaa 100 % mutta silti pitää antaa itselle lupa hengähtää :) Tsemppiä sulle kiireisiin! Muista säkin edes vaikka kerran kuussa pitää pikku paussi, mikä on ihan vaan sulle ja nauti vaikka puoli tuntia mansikoita ja kuuntele hiljaisuutta! :)

    http://jennakaroliiiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellasta se elämä toisinaan on ja ilman kovaa työtä ei voi menestyä :-) Tsemppiä sullekin raskaaseen syksyyn! Oi vitsit, toi viiminen lause oli ihanasti sanottu, sillä mä rakastan yli kaiken mansikoita ja rentoudun lähestulkoon aina niitä syömällä, haha :-D

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)