keskiviikko 30. marraskuuta 2016

ASIOITA, JOITA MÄ EN IKINÄ SANO

IMG_8452
IMG_8476
IMG_8445
IMG_8467
Vähän huumoria keskiviikkoon, sillä tässä olisi koominen lista asioista, joita mä en ikinä sanoisi! Mua naurattaa kaikenmaailman "said no -- ever" - listat ja tässä olisi mun näkökulmasta kirjoitetut lauseet.

"Osta vaan sitä kolme kertaa kalliimpaa luomutuotetta, kyllähän me voidaan pienituloisina ja opiskelijoina käyttää kaksi kertaa enemmän ruokakauppoihin."

"Syö vaan siinä valkoisessa sohvassa, ei haittaa, vaikka siihen tippuisi jauhelihakastiketta. Lähteehän se pesussa pois."

"Nyt mulla on tarpeeksi mekkoja, joten niitä ei tarvitse enää ostaa enempää."

"On ihan okei olla tekemättä elämällään mitään ja eläen yhteiskunnan tukien varassa."

"Joo, mennään vaan lenkille! Mähän oon urheilullisuuden perikuva. ja ulkoilu piristää arkea."

"Oon myöhässä kaverit, tuun puolen tunnin päästä."

"Ihana tulla jälleen siistiin kotiin, jossa kaikki tavarat on paikoillaan ja eteisestä pääsee kompastumatta makuuhuoneeseen."

"Mä ihan nolostun, kun mun tekemä ruoka on susta aina niin hyvää."

"Tietenkin voidaan jättää kerran kuukaudessa oleva blogikuvapäivä välistä, kun huvittaisi tehdä jotain muuta. Voinhan mä julkaista kuvattomia postauksia."

"Makaa ihmeessä sängyssä koko päivä, eihän tänään olisikaan mitään rästijuttuja tekemättä."

"On liian kylmä pukeutua mekkoon, taidan laittaa housut jalkaan."

tiistai 29. marraskuuta 2016

MARRASKUUN TOISIKSI VIIMEINEN

IMG_8618
IMG_8614
IMG_8621
IMG_8624
Voi vitsit, ihanaa kun ulkona on satanut taas lunta ja maisema on paljon pirteemmän näköinen! Oon halunnut tänäkin vuonna ostella joululahjat hyvissä ajoissa etukäteen ja paria lukuunottamatta kaikki on jo ostettu (tai ainakin matkalla postin kautta kotiin). En oo ikinä onnistunut kokemaan joulustressiä, vaikka muuten oonkin taitava kehittämään stressiä pienemmästäkin asiasta, joten tänäkin vuonna meen joulukuun läpi ihan rennosti. Tänään tulleet veronpalautusrahat tuli kyllä hyvään tarpeeseen Black Fridayn ja joululahjaostosten jälkeen, sitä en voi kieltää. Ollaan jo startattu pikkujoulukausi syömällä mun lempparipuuroa eli riisipuuroa monesti. Saatoin eilenkin pyytää poikaystävää keittämään sitä viisinkertaisella ohjeella, jotta siitä riittäisi muutamaksi päiväksi aamupalaa. Se on vaan niin hyvää! Ja kehtaanko myöntää sitä, että oon niin koukussa yhteen piparitaikinaan, että syön sitä töissä raakana ruokatauolla... Eikä siitä tuu vatsa kipeäksi, niinkuin ainakin mulle uskoteltiin pienenä, jos syö liikaa raakaa taikinaa :-D Onkohan nää näitä lapsuusajan legendaarisia lausahduksia, joilla yritettiin varmistaa koko taikinan riittämisen muillekin vai pitäiskö siitä oikeesti sattua vatsaan?  

maanantai 28. marraskuuta 2016

KETKÄ MUN BLOGIA LUKEE

IMG_7955
IMG_7952
IMG_7950
IMG_7948
Mulla on ollut blogissa päällä muutamia seurantaohjelmia, jotka etsii tärkeää tietoa mun blogini lukijoista. On helpompi tuottaa sisältöä, kun tietää lukijoistakin enemmän. Kovin aktiivisesti en oo sitä seurannut, mut sen avulla oon saanut tietää kiinnostavia juttuja, joita en olisi muuten tajunnut ajatella. Sain sen avulla tietää, että mun blogini keskimääräinen ikähaarukka on 18-24- vuotta ja luku yllätti mut, sillä luulin ikähaarukan olevan jostain syystä nuorempi. Kymmenesosa mun lukijoista on taas 25-34- vuotiaita ja tästä vanhempia vain prosentin verran. Tuntui kuitenkin hyvältä tietää, että lähes kaikki mun lukijat on täysi-ikäisiä ja suhtkoht samassa elämäntilanteessa mun kanssa. On nimittäin helpompi samaistua teksteihin, kun elää itse samanlaisessa vaiheessa. Monelle mun jutut on siis suhtkoht ajankohtaisia. Lähes sata prosenttia mun lukijoista on naisia, mut mukaan mahtuu alle prosentin verran miehiäkin. Seittemänkymmentä prosenttia lukee tätä mobiililla ja suoraan sanoen järkytyin tästä lukemasta! Mä luen yhä edelleen kaikkien blogit (vanhanaikaisesti) koneella ja en vaihtais sitä mobiiliin mistään hinnasta :-D Jotenkin koen, että kunnon koneella lukiessa blogeista saa niin paljon enemmän irti, kun kuvat on isoja ja teksti helpompi lukea.

Keskimäärin täällä luetaan kolme postausta kerrallaan ja siihen käytetään noin kymmenen minuuttia. Mun blogia lukee 95% Suomessa olevat, mutta viitisen prosenttia tulee kuukausittain sivun klikkauksia ympäri maailmaa. Veikkaan kuitenkin, että osa näistä lukijoista on ollut esimerkiksi välivuoden vietossa, työharjoittelua suorittamassa ja lyhytkestoisessa ulkomaanvierailussa, sillä maat osuu aika hyvin yhteen tuttujen kanssa, jotka on maailmalla. Luulin, että mun suurin lukijakunta olisi yhä Varsinais-Suomesta (kuten on aiemmin ollut), mutta nyt 63% lukijoista on Helsingistä ja ainoastaan 15% on Turun seudulta. Mielenkiintoista oli myös huomata, että mulla on hyvin uskollinen lukijakunta, sillä kolme neljäsosaa lukijoista on ihan säännöllisiä lukijoita. Yksi neljäsosa on satunnaisia kävijöitä ja tavallaanhan kumpikaan vaihtoehto ei oo sinällään hyvä. Jos on täysin vakituinen lukijakunta, niin uusia lukijoita ei tuu käymään blogissa, syystä tai toisesta. Jos taas satunnaisia kävijöitä olisi suuri joukko, se tarkottaisi, että monet uudet tyypit kiinnostuu kyllä lukemaan yhden postauksen, muttei jää pysyvästi lukijaksi. Oon siis tyytyväinen, että mun prosenttiosuudet menee noin päin :-)

Jos joku lukijoista haluaa kertoa vielä enemmän itestään, niin kuulisin oikeesti teistä enemmän kuin mielelläni! Millasessa elämäntilanteessa ootte, kauanko ootte olleet matkassa mukana ja millanen sisältö teitä miellyttää eniten? 

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

SNÄPISTÄ PITKÄSTÄ AIKAA

Moikka! Mulla on tänään koulupäivä, josta ensimmäiset kaheksan tuntia istun lainsäädännön luennolla ja sen jälkeen viisi tuntia palaverissa koskien mun työssäoppimista. 


PicMonkey Collage
Joudutaan aina käymään kahden kaupan kautta, kun toisesta ei ikinä saa kaikkea haluamaansa. // Tällä hetkellä työ- ja opiskelutahti on tosi kova, mä nimittäin pyrin tekemään noin 10 opintopistettä  yhteisöpedagogiaaa kuukaudessa kasaan, hoitamaan tapahtumatuottajan opinnot hyväksytysti ja tekemään noin 25 tuntia töitä viikossa. Kiirettä pitää, mutta mitä ahkerampi oon, sitä nopeemmin toinen koulu on ekan vuoden osalta ohitse! Työtahtiin mä en taas voi vaikuttaa itse, joten joinain viikkoina saattaa olla töitä reippaasti enemmänkin :-D // Tää fiilis on ihan mahtava, kun saa taas yhden jakson valmiiksi. Vielä 8 opintojaksoa ja sit on koulu hoidettu. 

PicMonkey Collage
Tilailin myös ahkerasti paketteja kotiin ja katoin, kun tilin saldo muuttui pienemmäksi.... // Ja käytin samalla koko opintotuen Zaraan, kun sieltä löytyi pari ihanuutta! // Meillä tehtiin pienenä paljon itetehtyjä karkkeja, kuten dajmia ja tässä on muistaakseni dajmtaikinaa ilman suklaata.

PicMonkey Collage
Meillä oli ikkunaremppa ja kun lähdin kouluun, meillä oli vielä nätti koti. Kun tulin kotiin, niin täällä näytti tältä?! :-D Pitkän kaheksan tunnin koulupäivän jälkeen löhöilin sängyssä, parin sentin päässä työmiehistä ja kirjotin blogia... // Yhtenä opiskelupäivänä oli pakko käydä happihyppelyllä, jotta aivot saa uutta ajateltavaa.

PicMonkey Collage
Tää mekko jakaa edelleen hyvin ristiriitaisia fiiliksiä: edestä kiva, takaa ei. Se ei oo ollut kunnon käytössä ollenkaan, mut eipä se mikään talvimekko ookaan! // Katotaan välillä poikaystävän kanssa Sinkkuelämää tuottareita ja ollaan viimisessä kaudessa jo nyt, apua. Mä en nimittäin halua, et se loppuu... // Pari kertaa vuodessa saan sisustusvimman, jolloin pitää ostaa kunnolla jotain uutta kotiin ja tällä kertaa se oli tauluprojekti ja kehysten ettiminen niihin.

PicMonkey Collage
Kyllä te tiiätte nää hetket, tiiättehän? // Vaatteiden myyminen eteenpäin on kivaa, kun saa kaappeihin lisää tilaa, mut se iänikuinen postitusrumba... Ei niin kiva. // Voin sanoa, etten oo kyllä lähiaikoina ollut ihan yhtä aikaansaava. Mulla on kerran kuussa tällaisia superpäiviä, kun jaksaa opiskella 12 tuntia putkeen, vaikka yleensä energiaa (ja aikaa) sellaiseen on pari tuntia päivässä.

PicMonkey Collage
Ehkä oottekin jo saaneet pienen käsityksen siitä, etten mä tosiaankaan viihdy keittiössä :-D Mun bravuuri ja uusi lempiruoka on kuitenkin rakettispagettilaatikko, vaikka ennen pizza on ollut pitkään listaykkösenä. // Aamupalaa pitkästä aikaa yhessä. // Näistä on tulossa asukuvia myöhemmin, ne oottaa vielä ajastamistaan. 

tiistai 22. marraskuuta 2016

PIKKUJOULUISSA

IMG_8564
IMG_8410
IMG_8558
IMG_8408
IMG_8554
Meiän luokalla on viisi samanikäistä tyttöä ja meistä tuli heti oma ryhmänsä. Kutsuin tapahtumatuottajatytöt meille viettämään pikkujouluja, mut meiän aikataulut ei meinannut millään sopia yhteen. Nyt saatiin onneksi järkättyä (sunnuntai-illalla, haha...) yhteinen hetki ja oli ihan superkiva ilta! Mä just pohdin ääneen sitä, miten ollaan kaikki niin erilaisia ja erilaisten taustojen takaa, mut tullaan niin hyvin toimeen. Kaikilla on toisistaan poikkeavat opiskelutaustat ja kiinnostuksenkohteet, mut saadaan vaan hyvää keskustelua aikaiseksi sen takia. Tytöt jaksaa aina kuittailla mun kiinnostuksestani someen, sillä kukaan muu ei oo kiinnostunut siitä :-D Lyhyestä tuntemisesta huolimatta meillä jokaisella on omat kuittailunkohteensa, joista muut jaksaa naureskella. Aika meni ihan hujauksessa ja jopa mä lähdin vielä meiltä ulos viihteelle, toista kertaa elämässäni, joten se kertoo aika paljon. En yleensä tykkää käydä baareissa, mutta näitten tyttöjen kanssa se oli oikeesti hauskaa. Uutta kertaa odotellessa, nää tytöt on meinaan niin symppiksiä ja ihania!! 

maanantai 21. marraskuuta 2016

URAVALINNOISTA VÄHÄN ENEMMÄN

IMG_8219
IMG_8207
IMG_8177
IMG_8198
IMG_8210
Oon jo pitkään miettinyt, että miksi jokaisessa työpaikassa, johon jalallani astun, niin kohtaan työsopimuksen kiertämistä. Mä oon ollut noin kahdessakymmenessä eri työpaikassa ja yhdessäkään ei oo kaikki mennyt niin kuin ollaan sovittu. On ollut ongelmia, ettei palkkoja makseta, lisiä ei makseta, viikottaista työaikaa on lyhennetty kysymättä multa, lomaoikeus on peruttu ja vaikka mitä. Oon ihan lopen kyllästynyt siihen ja mietinkin, että miksi kohtaan niin paljon vaikeuksia työelämässä? Siksikö, että tiedän oikeuteni ja sen takia huomaan epäkohdat? Vai siksi, että joku ylempi henkilö yrittää kovasti viestittää mulle, että mun pitäisi siirtyä pois tavallisesta palkkatyöstä ja aloittaa työskenteleminen omassa yrityksessäni? Luulen, että kyse on molemmista. Nää vaikeudet on kuitenkin saanut mut melkein sataprosenttisen varmaksi siitä, että perustan kyllä oman yritykseni heti, kun sellainen tilaisuus tulee eteen. Olin jo melkein varma, että haluun yritykseni olevan yhteisöpedagoginen yritys, josta voi ostaa ostopalveluna tapahtumia. Musta olisi ihan mieletöntä tuottaa palveluita ja järkätä tapahtumia nuorille, jotka tukis heiän kehitystään. Oon ollut neljä vuotta sit (tästä linkistä pääsee postaukseen, josta voi onneksi huomata, että kyllä tässä bloggaamisessa ollaan vähän kehitytty :-D) Tukholmassa nimenomaan yhteisöpedagogien järjestämällä ulkomaanmatkalla ja se oli ihan superkivaa! Nimenomaan tollaisten suunnitteleminen kiinnostaa mua tosi paljon, jos on mahdollista keksiä jotain tavallisesta poikkeavaa tekemistä ja ohjelmaa. 

Mutta meillä on koulussa ollut vähän markkinointia ja viestintää, mitkä on alkaneet myös kiinnostaa mua tosi paljon. Erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuva mainonta kiinnostaa hirmusesti. Oonkin nyt pohtinut, että pitäisiköhän ottaa opintojaksoja nähin liittyen, kun ne vaikuttaa niin mielenkiintoisilta... Mulla on miljoona koulujuttua tehtävänä, eikä aika meinais millään riittää, mutta kun noittenkin opiskeleminen houkuttelis aika paljon. Enpä olisi uskonut vuosi sitten, että oon nyt tilanteessa, jossa kiinnostaisi kolmen eri alan opiskeleminen, kun silloin en keksinyt ainuttakaan alaa. Tällaista mä oon kuitenkin viimeaikoina pohtinut ja en malta odottaa, että pääsen tekemään oman alani töitä valmistuttua! 

lauantai 19. marraskuuta 2016

TALVISIA KUVIA

IMG_8504
IMG_8502
IMG_8493
IMG_8496
Oon yksin kotona, kuuntelen hömppämusiikkia ja syön raakaa piparitaikinaa. Kävin just tekemässä tän viikon osalta työvuorot valmiiksi ja nyt vaan nautin tästä tekemättömyyden tunteesta, ihanaa! En saanut viime yönä oikein unta, joten mun suunnitelmana on mennä ajoissa nukkumaan ja nukkua kunnon yöunet ennenkuin suuntaan hakemaan poikaystävää pikkujouluista yöllä. Vähän on muuten maisemat muuttuneet näistä hetkistä, sillä pihalla ei oo enää senttiäkään lunta ja harmaa maisema on taas tullut takaisin. Tänä vuonna ei oo enää mitään reissua tiedossa, joten yritän nauttia tästä kylmästä ilmasta niin paljon kuin on vaan mahollista... Tuntuu oikeestaan tosi hyvältä olla kotona ja tietää, ettei tarvii pakata matkalaukkuja hetkeen, vaikka rakastankin matkustamista. Sitä osaa rentoutua ja rauhoittua ihan eri tavalla, kun tietää pysyvänsä hetken paikoillaan tässä elämäntilanteessa. 

perjantai 18. marraskuuta 2016

PERJANTAI

IMG_8150
IMG_8533
IMG_7990
IMG_8521
Mulla on tänään vapaapäivä, joten on ihana päästä kirjottelemaan tänne taas. Kiireestä huolimatta erityisesti maanantaipostaukset on sellasia, joista haluun pitää kiinni kynsin ja hampain. Oon ollut niin menossa, ettei olla keritty käymään edes ruokakaupassa, joten mulla on tällä hetkellä seurana tyhjä jääkaappi, josta loistaa pelkkä valo. Illemmalla, kun ollaan käyty leffassa, niin onkin pakko käydä kaupassa ennen sulkemisaikaa. Alkuviikosta mä oon ollut starttaamassa näyttötutkintoni aihetta käyntiin (tästä lisää myöhemmin) istumalla viiden tunnin palaverissa. Järkkään ala- ja yläastelaisille nuorille yhden laajan kilpailun, joten sen parissa kuluu huhtikuuhun asti paljon aikaa. Olin varustautunut tähän rankkaan palaveriin laittamalla repaleisimman hupparini, kun en tiennyt sen olevan niin vakava tilaisuus, joten oli kiva mennä yllätyslounaalle hienoon ravintolaan se päällä, kun muut oli puvuissa :-D Mä oon yleensä aina se, joka on ylipukeutunut jopa tavallisiin koulupäiviin ja varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni olin täysin alipukeutunut ja vitsit, että hävetti... Kerrankin kun ajattelin, että mennään rennolla otteella eteenpäin, enkä edes meikannut tapaamiseen. Tän tapaamisen jälkeen oon ollut vaan lähinnä töissä, kirjottanut esseitä ja palauttanut etätehtäviä. Tänään just huomasin, että meille on tullut kaksi etätehtävää, jonka deadlinet on ylihuomenna ja mä en oo aloittanutkaan. Joten nyt niiden pariin, huomenna tulee taas uutta postausta!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

KUUSI PIRISTÄNYTTÄ ASIAA

IMG_8166
En oo ehtinyt ottamaan asukuvia yli kuukauteen (kyllä, kaikki tänne julkaistut kuvat on ollut vanhoja), mutta viikonloppuna oli vihdoin ihana päivä, nimittäin blogikuvapäivä! Kaikki sujui niin hyvin, että otettiin kuvia ihan mieletön määrä, nimittäin 12 asukuvat. Yleensä otetaan yhdet tai kahdet kerrallaan, mut nyt oli hyvä boosti menossa. Oli ihana saada uutta ja talvisempaa matskua tännekin.

Löysin isänpäivälahjan minuutissa. Tiesin jo etukäteen, että aion ostaa kengät, kävelin ensimmäiseen kenkäkauppaan ja ostin kirjaimellisesti myös ensimmäiset kengät, jotka näin :-D Oikea koko esiin ja kahden minuutin päästä olin jo maksanut ne. On ihanaa, kun löytää helposti jollekulle lahjan. En voinut olla naljailematta korttiin, kun kirjoitin, että "velvollisuudentuntoisena tyttärenä halusin ostaa sulle kengät tältä vuosisadalta", sillä iskällä on ihan järkyttävä tyylitaju... Se ei saa sanaa suustansa, kun tuun valkoisella takilla kotikotiin ja sanoo, että voitais vaihtaa auton renkaat. Siinä mä seison korkkareissa ja vitivalkoisella takillani, kun toisella on päällänsä viiskymmentä vuotta vanhat verskat.

IMG_8226
Sain palautettua vihdoin yhen esseen, jota kirjotin pari viikkoa. Sen aiheena oli syrjäytyneet nuoret ja vitsit, miten mielenkiintoista oli lukea artikkeleita siitä. Tiesittekö, että yksi syrjäytynyt nuori voi aiheuttaa jopa 200 000€ vuosittaiset kustannukset yhteiskunnalle? Ne kustannukset tulee siitä, ettei tällaiset nuoret käy töissä, jolloin heille maksetaan sosiaalitoimesta, terveyspalveluista ja lääkkeistä elämiseen. Oli silmiä avaavaa lukea esimerkiksi sellaisista syrjäytyneistä nuorista, jotka ei halua käydä töissä, mutta kokee oikeutetuksi nostaa kaikki yhteiskunnan tuet silti.

Meillä on upouusi joulukuusi ja yllätys, se on valkoinen! Vähän nauratti, kun Joonaksen kaverit snäppäs sille myös siitä, kun meillä on kaikki valkoista. Ei kuulemma tarvii kahta kertaa miettiä, että minkäköhän värinen sisustus täällä on. Vähän aikasessa ehkä tänä vuonna, mut se tuo kivaa kodikkuutta pimeään talveen.

IMG_8505
Tapahtumatuottajatytöt on tulossa meille sunnuntai-illalla viettämään pikkujouluja. Kellään ei ollut töitä maanantaina, joten miksi ei? ;-) Oli työn ja tuskan takana saada sovittua yhteinen päivä, joka kävisi kaikille. Mutta nyt päivä on lyöty lukkoon, enkä mä malta oottaa sunnuntain koittamista! Meitä on viiden hengen tyttöporukka ja vaikka ollaan kaikki tosi erilaisia, niin tullaan silti mielettömän hyvin juttuun. Aluksi vähän mietin, että kerkeeköhän tässä koulussa tutustua kehenkään paremmin, kun koulua on vaan muutaman kerran kuussa, mut kyllä kerkeää onneksi hyvin. 

Mulla on ollut viikon breikki töistä ja tänään olisi tarkoitus palata taas sinne. Vieläkin oon hiukan hakoteillä uusien juttujen kanssa, mut pikkuhiljaa tästä edistytään. En olis etukäteen ikinä voinut uskoa, miten iso muutos on ollut hypätä kaupan alalle, kun työkokemusta on siltä alalta pyöreät nolla. Lasten kanssa toimiessa ei ikinä tullut tilannetta, etten olisi tiennyt, miten toimia. Kaikki sujui niin luonnostaan, mut kaupassa kaikki asiat pitää tietää. Onneksi muutamat työkaverit on jaksaneet kärsivällisesti vastata kymmeniä kertoja samoihin kysymyksiin, kun oon ollut ihan pyörällä päästäni... 

tiistai 15. marraskuuta 2016

VAALEANPUNAISESSA NAHKATAKISSA

IMG_8322
IMG_8328
IMG_8242
IMG_8321
IMG_8250
IMG_8257
IMG_8268
IMG_8330
Tässä olisi ensimmäiset (ja varmasti viimeiset) kuvat tän nahkatakin kanssa tänä vuonna. Niin ihana väripilkku mun takkikokoelmassa, etten voi olla olematta surullinen siitä, että tää on liian kylmä talvitakiksi. No, ensi keväänä sitten! Kävin muuten ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen kampaajalla laittamassa raitoja ja värjäämässä tyvikasvun (jota olin yrittänyt tuloksetta jo kaksi kertaa kotona värjätä piiloon). Lopputuloksesta ei tullut ihan sellainen kuin toivoin, sillä tyvi on nyt lähestulkoon musta ja raidat näkyy aika heikosti verrattuna kuvaan, jonka näytin kampaajalle. Se on se syy, miksen oo käynyt useammin kampaajalla, sillä usein tuntuu, ettei lopputuloksesta tuu sellainen kuin oon toivonut. Vaikka näytän jokaisella kerralla kuvan siitä, että millaiset hiukset haluaisin. Mikäköhän siinä on? Kun olin laittanut Snapchatiinkin kuvaa tästä, niin sain monia myötätuntosia snäppejä, joissa kerrottiin, että heille on käynyt tismalleen samalla tavalla. Ärsyttävää maksaa satasia siitä, ettei lopputulos oo mieluisa... Uutta aikaa siis varaamaan toiselta kampaajalta ja raidoittamaan enemmän :-D Mä en oo koskaan löytänyt sellaista kampaajaa, jonka kanssa ymmärrys osuisi yhteen ja poistuisin kotiin oikeesti tyytyväisenä. Ja vaikka muuten sanon kyllä herkästi, jos joku asia mättää, niin on kovin vaikeeta sanoa kampaajan tuolissa, ettei lopputulos oo yhtään sellainen kuin piti. Sitä vaan nyökyttelee päätään ja ajattelee, että olis sitä voinut pahempaakin sattua. Nää on kuitenkin ihan kivat hiukset tällaisenäkin, joten mitään korjausaikoja ei tarvii varailla onneksi. 

maanantai 14. marraskuuta 2016

MATKAVÄSYMYKSESTÄ

IMG_4823IMG_4894
IMG_7787
IMG_4998
Matkustamisesta saa helposti sellaisen kuvan, että se olisi äärettömän rentouttavaa, helppoa ja iloista. Kaikki sujuu ongelmitta ja lentomatkat on pienessä hujauksessa ohitse. Erityisesti sosiaalisessa mediassa lomakuvat on niitä, joissa hymyillään leveimmiten ja joita kadehditaan. Se oikea todellisuus, jonka kokee yleensä pidemmillä matkoilla, on kuitenkin erilainen. Lentomatkat on mulle itelleni tosi vaikeita, sillä mä en nukahda mihinkään muuhun kuin sänkyyn. Kaks päivää reissatessa joudun olemaan hereillä, koska en yksinkertaisesti saa unta lentokentän penkeillä tai koneessa. Mun keho vaatii makuuasennon, jotta se voisi nukahtaa. Tän lisäksi matkustaminen itsessään jo väsyttää niin paljon, että sitä on välillä vaikeeta ymmärtää. Balin matkalla, jolla olin kuukauden, huomasin ensimmäistä kertaa selkeänä matkakiukun olemassaolon. Se on sitä, että alkulomalla on niin hurmioitunut eksoottisista maisemista ja kaikesta nähtävästä. Loppulomasta keho alkaa väsymään siihen toisenlaiseen kulttuuriin, jossa ei voi puhua omalla äidinkielellään. Keho ilmoittaa, ettei se jaksaisi poistua hotellihuoneesta mihinkään ja ainut, mitä huvittaisi tehdä, on nukkuminen. Mutta samaan aikaan päästä kuuluu pieni ääni, joka hokee, ettei ulkomaille oo tultu oleskelemaan koko päivää hotellihuoneessa. Tulee huono omatunto, kun tuntuu siltä, että lomasta pitäisi nauttia koko rahan edestä, mutta tekisi mieli vaan köllötellä lämpimässä sängyssä ja tilata ruokaa huonepalvelusta. Mulla on myös hermot todella koetuksella silloin, kun väsyneenä tulee uuteen maahan ja pitäisi jollain suunnistaa hotellille. Vaikka reittiohjeet olisi kattonut miljoona kertaa kotona, kirjoittanut ne ylös, niin oikeiden pysäkkien löytäminen on kerta toisensa jälkeen yhtä haastavaa. Varsinkin, jos ei halua maksaa satasia pelkästä taksikyydistä, vaan käyttäisi mieluummin julkisia. 

Erityisesti se väsymys on asia, jota tulee harvoin ajateltua, jos on pidempään reissussa. Sitä luulee, että jaksaa yhtäjaksoisesti koluta kaikki nähtävyydet ja juosta pää kolmantena jalkana eteenpäin. Herää vaan kysymys, että miksi mä luulen niin, kun en jaksa Suomessakaan olla joka päivä kuukauden ajan menossa?