maanantai 14. marraskuuta 2016

MATKAVÄSYMYKSESTÄ

IMG_4823IMG_4894
IMG_7787
IMG_4998
Matkustamisesta saa helposti sellaisen kuvan, että se olisi äärettömän rentouttavaa, helppoa ja iloista. Kaikki sujuu ongelmitta ja lentomatkat on pienessä hujauksessa ohitse. Erityisesti sosiaalisessa mediassa lomakuvat on niitä, joissa hymyillään leveimmiten ja joita kadehditaan. Se oikea todellisuus, jonka kokee yleensä pidemmillä matkoilla, on kuitenkin erilainen. Lentomatkat on mulle itelleni tosi vaikeita, sillä mä en nukahda mihinkään muuhun kuin sänkyyn. Kaks päivää reissatessa joudun olemaan hereillä, koska en yksinkertaisesti saa unta lentokentän penkeillä tai koneessa. Mun keho vaatii makuuasennon, jotta se voisi nukahtaa. Tän lisäksi matkustaminen itsessään jo väsyttää niin paljon, että sitä on välillä vaikeeta ymmärtää. Balin matkalla, jolla olin kuukauden, huomasin ensimmäistä kertaa selkeänä matkakiukun olemassaolon. Se on sitä, että alkulomalla on niin hurmioitunut eksoottisista maisemista ja kaikesta nähtävästä. Loppulomasta keho alkaa väsymään siihen toisenlaiseen kulttuuriin, jossa ei voi puhua omalla äidinkielellään. Keho ilmoittaa, ettei se jaksaisi poistua hotellihuoneesta mihinkään ja ainut, mitä huvittaisi tehdä, on nukkuminen. Mutta samaan aikaan päästä kuuluu pieni ääni, joka hokee, ettei ulkomaille oo tultu oleskelemaan koko päivää hotellihuoneessa. Tulee huono omatunto, kun tuntuu siltä, että lomasta pitäisi nauttia koko rahan edestä, mutta tekisi mieli vaan köllötellä lämpimässä sängyssä ja tilata ruokaa huonepalvelusta. Mulla on myös hermot todella koetuksella silloin, kun väsyneenä tulee uuteen maahan ja pitäisi jollain suunnistaa hotellille. Vaikka reittiohjeet olisi kattonut miljoona kertaa kotona, kirjoittanut ne ylös, niin oikeiden pysäkkien löytäminen on kerta toisensa jälkeen yhtä haastavaa. Varsinkin, jos ei halua maksaa satasia pelkästä taksikyydistä, vaan käyttäisi mieluummin julkisia. 

Erityisesti se väsymys on asia, jota tulee harvoin ajateltua, jos on pidempään reissussa. Sitä luulee, että jaksaa yhtäjaksoisesti koluta kaikki nähtävyydet ja juosta pää kolmantena jalkana eteenpäin. Herää vaan kysymys, että miksi mä luulen niin, kun en jaksa Suomessakaan olla joka päivä kuukauden ajan menossa? 

2 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Voin niin samaistua tähän :D Vaikka moni haluaa lähteä lomamatkalle nimenomaan rentoutumaan, niin mä oon ainakin reissujen jälkeen moninkertaisesti väsyneempi kuin lähtiessä. Tietysti siihen vaikuttaa myös oma matkustustyyli ja kohteet: ehkä se rinkan kanssa reissaaminen ja hostelleissa nukkuminen joissain vähän köyhemmissä maissa ei ole ihan se rentouttavin vaihtoehto. Toisaalta oon kyllä tullut myös siihen tulokseen, etten oikeastaan edes hae matkoilta rentoutumista vaan seikkailuja :) Tunnistan myös nuo fiilikset, että pitkään ulkomailla ollessa on ensin alkuhuuma ja sen jälkeen saattaa vähitellen iskeä kulttuurishokki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva kuulla ja kiva, kun kommentoit! Ihan sama juttu täälläkin, ihana saada vertaistukea :-D

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)