maanantai 7. marraskuuta 2016

RAKKAUDESTA

IMG_7854
Yhtenä perjantai-iltana me oltiin toistemme kimpussa, syötiin päivällinen sängyssä ja höpöteltiin viikon kuulumisia. Käytiin yhessä suihkussa, värjättiin mun hiuksia ja juteltiin lisää. Puhuttiin paljon siitä, miten hyvä tiimi me ollaan yhessä; kuinka hyvä kummallakin on olla tässä suhteessa. Joonas aloitti sanomalla, että sen mielestä mun kanssa on niin huoletonta ja turvallista olla yhessä. Aina tietää, että mä oon kotiintullessa vastassa, enkä oo lähtenyt seuraavana päivänä tavaroideni kanssa pois. Innostuttiin höpöttämään paljon tästä aiheesta ja siitä, miten halutaan molemmat rakastaa toisiamme niin aidosti, pyytteettömästi ja luonnollisesti - kuin on mahdollista. Mä oon ollut aina sitä mieltä, että ihmissuhteet on se asia, josta ihminen oppii eniten itestään. Tän hetkinen parisuhde on ollut se, joka on antanut mulle kaikkein eniten läheisyyttä, opettanut arvostamaan muita ihmisiä erilaisella tavalla, saanut toisinaan vaaleanpunaiset lasit nenän päälle ja nostanut itsetunnon korkealle. Se on opettanut, että kaikki tunteet saa näyttää: jopa ne kiukut, joissa huudetaan rumia sanoja ja poljetaan jalkaa niin kovaa, että alakerran naapuritkin kuulee. Se on mun mielestä yksi kauniimpia asioita, että voi olla täysin ja aidosti oma ittensä, kiukutella niin paljon kuin ikinä huvittaa, olla eri mieltä tärkeistä asioista, näyttää kieltä halutessaan, kertoa kaverin kanssa sattuneesta erimielisyydestä ja silti on olemassa tyyppi, joka on ymmärtää omat valinnat ja teot sellaisinaan. Se tyyppi, jonka kanssa ollaan yhtä tiimiä ja jolla on aina aikaa kuunnella, silittää päätä ja ottaa painikisa keskellä yötä.

IMG_7865
Hyvä parisuhde on niin korvaamatonta, että mun olo on jokaikinen päivä tosi epätodellinen. Mietin usein, että mä oon tosiaan se tyttö, joka on kihloissa sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä mä oon sen elämän kaunein ja tärkein asia. Kukaan muu ei oo koskaan hyväksynyt mua yhtä aidosti, päässyt kaikkien suojamuurien yli ja halunnut silti jäädä nähdessään mut huonoimmillani. Tän suhteen aikana musta on tullut paljon lempeämpi ja rakastavampi, mutta mä oon varma, että rakkaus tekee kaikista paremman ihmisen. Sellaisen, jolla on paljon annettavaa muille ja joka osaa suhtautua muihin yhtä kunnioittavasti kuin itteensäkin. Tuntuu ihan käsittämättömältä, miten hyvältä toisen pelkkä hipaisu ohimennen voi tuntua. Ja kyllä te tiiätte sen maailman onnellisimman olon, kun kävelyllä toinen pitää kättä selän kohdalla tai puristaa syliin ihmisjoukon keskellä. Tai sen aamupusun otsalle heti herätessä. Siinä sylissä mä oon laulanut niin kovaa, että kerrostalon seinät raikuu, hassutellut iltamyöhään, lievittänyt mun läheisyydenkaipuuta, saanut paljon rakkautta, näyttänyt mun puhelimesta kuvia hölmöistä hetkistä ja vaan istunut. Joskus ehkä itkenyt silmät punaisiksi, kun olisin halunnut kattoa lempparisarjaani ja toinen erehtyi sanomaan, ettei ymmärrä sen sarjan ideaa (tän itkun jälkeen kaksi hämmästynyttä silmää tuijotti mua ja totesi vakuutellen, että kyllä me voidaan kattoa sitä, jos se on mulle niin tärkeetä). Sellaista se kuitenkin on välillä. Ei aina naurata, mutta se toinen on siinä vierellä silti. Joko itkemässä mun kanssa tai silittämässä olkapäätä sanoen, että kaikki järjestyy kyllä.

IMG_7839
Kutsut mua päivittäin sanoilla "strong independent woman" ja rehellisesti sanottuna mä en vieläkään tiedä, että mitä sä sillä tarkoitat täsmälleen. Pidät mua supernaisena, joka hoitaa kaikki elämän vastoinkäymiset ja onnenhetket, vaikka mä kuvailisin itteäni mieluummin sanoilla laiska, mukavuudenhaluinen ja äkkipikainen. Yli viiden vuoden jälkeen ei voi syyttää ensihuumaakaan, joka sekottaisi sun pään. Muutaman vuoden sisällä oon kokenut niin monta vastoinkäymistä työelämässä, ihmissuhteissa, tervyden kanssa, koulujutuissa ja muilla osa-alueilla, mut sä oot vakuutellut, että tulevaisuudessa mua oottaa jotain ihan mielettömän suurta. Vaikken ookaan aina uskonut sitä, niin se on kuitenkin luonut jotain toivoa jokaisessa elämäntilanteessa. Jaksan hämmästyä kerta toisensa jälkeen siitä, miten paljon luotat mun kykyihin ja menestykseen, etkä ikinä kyseenalaista mua. Samalla kun muut ihmettelee, että miten muka voin hoitaa kaksi koulua ja työt samaan aikaan, niin sä et näe siinä mitään poikkeavaa, kun kyse on musta. Vahvat kädet nappaa mut syliin, puristaa tiukemmin itteensä kiinni ja sanoo joka aamu mua rakkaaksi. Niissä käsissä on niin paljon voimaa, että meen usein niiden kyydissä aamupalalle, kun kaipaan läheisyyttä.

IMG_7849
On niin kiitollista tulla päivittäin kotiin, kun siellä oottaa poitsu, jonka kanssa voin jakaa jokaisen pienen hetken. Tiedät täsmälleen, että mitä mä mistäkin asiasta ajattelen. Tiiät, etten tykkää tulisesta ruuasta ja että on ihan ihan turhaa laittaa ruokiin kasviksia, kun en mä niitä kuitenkaan syö. Osaat ennustaa, milloin on parempi olla hiljaa ja nähdä katseesta, milloin oon kiukkuni äärirajoilla. Et hätkähdäkään, jos tuun kotiin viiden vaatepussin kanssa tai tilaan netistä niin monta mekkoa, etten jaksa kantaa niitä postista kotiin. Pidät mun puolia kotona ja hoidat asiat, joihin mä en halua koskea: tukkiintuneen tiskikoneen puhdistaminen, hajonneet roskapussit ja liian korkeella olevien lakanoiden vaihtamisen. Vakuuttelet mun omalle äidille, että osaan käyttää rahaa hyvin, kun se ihmettelee uutta sisustusta. Siinä sä oot. Mun tuki ja turva. 

2 kommenttia:

  1. En tiiä tuliko mun kommentti äsken.. Mutta siis olin sanomassa, että ihana teksti ja symppikset kuvat!! :-) Ite oon nyt vaihdossa ja ei olla poikaystävän kaa nähty kohta 2,5 kuukauteen kun se jäi kotiin kun lähdin tänne Englantiin, mutta onneks viikon päästä nähdään ja jouluksi sitten lopullisesti kotiin! Kyllä sitä omaa rakasta osaa arvostaa, vaikka se on välillä maailman raivostuttavin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo tullut edellinen kommentti, tää oli vasta ensimmäinen, kun tuli läpi :-) Mut kiitos paljon, ihana kuulla. Ei vitsit, ihan mieletöntä, että pääsette samaan maahan jo ensi kuussa lopullisesti!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)