perjantai 30. joulukuuta 2016

VUODEN 2016 SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

On hauska kattoa ajassa taaksepäin ja nähdä, että mitkä oli niitä tän vuoden suosituimpia postauksia. Osan mä tiesin jo etukäteen kirjoittamishetkellä, että ne tulis olemaan ihan kärkikympissä, mutta osa on tullut yllätyksenäkin. Nää on suosituimmuusjärjestyksessä ja tiiättekö mitä? Nämä samaiset postaukset jyräsi kaikki edellisten vuosien suosituimmat postaukset alleen. Ja yllättäen nää sattuu olemaan maanantaipostauksia, joista ootte tykänneet tosi paljon! 

IMG_2874



1. SEKSUAALISUUDESTA - Tää oli sellainen postaus, mistä tiesin jo kirjottaessani, että se olisi luettu. Hauska fakta: jo ensimmäisen päivän sisällä tästä tuli mun kaikkein aikojen luetuin postaus.

"Oli ne päivät, viikot ja vuodet, kun halusi vain sulkea rakkaan samaan huoneeseen. Pitää toista hyvänä, olla ihokontaktissa ja viettää koko päivä samalla tavalla. Antaa kaikki rakkautensa ja halunsa toiselle. Oli päiviä, jolloin ei yksinkertaisesti pystynyt olemaan irti toisesta ja koko päivä kului peiton alla. Tiedän, että hyvin monelle seksuaalisuus on asia, josta ei haluta keskustella julkisesti."

2. MIKSI KASVISSYÖNTI OLISI MULLE EHDOTON EI - Tästäkin tiesin, että ihmisten tunteet kuumenisi ja oisin veikannut, että tää olisi saanut ykkössijan. Tähän tuli pitkästä aikaa ihan mielettömästi kommentteja ja mielipiteitä, joihin mä tyynenrauhallisesti vastailin sängyllä makoillen.


"Jos liharuoat pitäisi jättää pois, enkä pysty syömään kasviksia ja vihanneksia, niin mun ruokavalio olisi varmasti kuivaa makaronia voikastikkeessa, kuivaa leipää ja riisipuuroa. Eikä riisipuuro pidä ollenkaan nälkää poissa."



IMG_7769


3. RAHASTA JA SÄÄSTÄMISESTÄ - Rahajutut kiinnostaa jostain syystä hirveesti ihmisiä ja erityisesti, jos aiheena on säästäminen. En kuitenkaan uskonut, että tää ihan kärkikolmikkoon menisi?!

"Silti mä aina hämmästyn, kun puhun asiasta jonkun kanssa ja käy ilmi, ettei jollain oo euroakaan säästöjä! Poikaystävänkin säästäminen lähti siitä, kun mä painostin häntä siihen. Musta oli ihan käsittämätöntä, ettei hän ollut ajatellutkaan asiaa. Nykyään ollaan, kaikeksi onneksi, samalla linjalla tän asian suhteen."

4. ENSIMMÄINEN KOLMANNES - Suurin ihmetyksenkohde oli ehdottomasti tämä? Mä tein vuosikatsauksen ensimmäisen osan ja sitä klikattiin ihan jatkuvasti auki. Ehkä joku yhdisti sen raskauteen, sillä mitään muuta selittävää tekijää en keksi. 

"Tällä kertaa olisi luvassa vuosikatsausta ensimmäisestä kolmanneksesta, eli tammikuusta huhtikuuhun. Aluksi ajattelin, että mulla on takana tosi yksitoikkoinen vuosi, eikä mulla olisi paljoakaan kirjoitettavaa. Mutta tätä katsausta tehdessäni rupesin miettimään, että miksi ajattelin noin?"


IMG_4349
IMG_3747

5. RAKKAUDESTA - Parisuhde on myös ollut aihe, josta kirjoittaminen kerää paljon lukijoita, sillä ihmiset on uteliaita tietämään muiden suhteista, vaikeuksista ja arjenhallinnasta.

"Tän hetkinen parisuhde on ollut se, joka on antanut mulle kaikkein eniten läheisyyttä, opettanut arvostamaan muita ihmisiä erilaisella tavalla, saanut toisinaan vaaleanpunaiset lasit nenän päälle ja nostanut itsetunnon korkealle. Se on opettanut, että kaikki tunteet saa näyttää: jopa ne kiukut, joissa huudetaan rumia sanoja ja poljetaan jalkaa niin kovaa, että alakerran naapuritkin kuulee."


6. OMAN ASUNNON OSTAMISESTA - Tässä mä kerroin vähän enemmän siitä, miltä tulevaisuudentalo saattaisi näyttää, milloin olisi ajankohtaista miettiä muuttoa ja sellaisia juttuja!

"Tää ajatus on ollut meille molemmille ainut vaihtoehto, eikä olla edes mietitty toista vaihtoehtoa. Nyt oon kuitenkin ajatellut, että olisikohan fiksumpaa säästää ensin kerrostalokämppään ja siirtyä siitä pikkuhiljaa isompaa kohti. Oon ollut koko elämäni kerrostalokämpän omistamista vastaan, sillä oon pitänyt kaikenmaailman yhtiövastikkeita kamalana asiana, enkä oo halunnut maksaa sellaisia."

7. BLOGIN NEGATIIVINEN KÄÄNTÖPUOLI - Muistan, kun kirjoitin tätä ja tunsin huonoa omatuntoa siitä, että kirjoitan bloggaamisesta huonoja puolia. Tuntui, ettei ketään osannut samaistua niihin ja olin yksin ajatusteni kanssa. Tää on varmaan ainut postaus, minkä julkaisemista jännitin. 

"Monet on tulleet ihan suoraan sanomaan, ettei pysty kattomaan, miten hyvin mulla on asiat. Oon kummastellut sitä hyvin suureen ääneen, sillä mä oon avoimesti ja rehellisesti kirjoittanut huonoista päivistäni, läheisen sairastumisesta, järjettömistä ongelmista työelämässä, omista terveysongelmistani ja muutenkin ikävistä hetkistä. Ne kaikista lähimmät ystävät on lisäksi aina tiennyt, että mun elämä on toisinaan ollut just sellaista, että jokaikinen asia on mennyt ihan penkin alle ja en oo uskonut selviäväni siitä elämänvaiheesta."


IMG_7518
IMG_7512

8. MUUTAMAT KOTOOTA - Meiän koti on kerännyt paljon kommentteja blogissa, Instassa, kavereilta ja puolitutuilta, mutta silti en osannut odottaa tän pääsevän suosituimpien listaan. 

"Sisustus on pysynyt täysin ennallaan, mut kivoimman sysäyksen tekee ehdottomasti valkoinen sohva, johon vaihdettiin syksyllä. Edellinen oli beige ja se teki olohuoneesta jollain tavalla epäraikkaan. Nyt oon kuitenkin niin kiitollinen, että vaadin uuden sohvan tähän kotiin, sillä tykkään lopputuloksesta paljon enemmän! Mulla on kova sisustusinspis, sillä haluaisin vaihtaa makuuhuoneessa aika reilulla kädellä huonekaluja ja tehdä tilalle vähän enemmän meiän tyylisiä."

9. ASIOITA, JOITA MÄ EN IKINÄ SANO - Tää postaus oli täysin huumorimielessä tehty, enkä todellakaan yrittänyt saada tästä suosittua... Tää on suurena kysymysmerkkinä, että miksi ihmeessä tämä on mun listallani? 

"Osta vaan sitä kolme kertaa kalliimpaa luomutuotetta, kyllähän me voidaan pienituloisina ja opiskelijoina käyttää kaksi kertaa enemmän ruokakauppoihin."

torstai 29. joulukuuta 2016

KIPEÄNÄ KOTONA

Mä oon tällä hetkellä flunssassa kotona ja sain maanantaina saikkulapun käteeni. Huomiseksi ois kuitenkin tarkoitus palata töihin ja tehdä neljän päivän työputki ilman, että mun tilalle pitää taas pyytää sijaista. Multa kysyttiin, että haluunko olla uutenavuotena töissä ja mun vastaus oli, ehdottomasti. En edes aluks tajunnut olevani kipeä, sillä en edes muista, että kuinka monta vuotta sitten oon ollut kuumeessa? Flunssa on mulle todella harvinainen juttu ja todennäköisempää onkin, että sairastun johonkin harvinaiseen sairauteen kuin siihen. Kipeänä oon vaan tuijottanut koneen näyttöä enemmän kuin pitäisi, ollut syömättä neljä päivää ja juonut mehua niin paljon kuin oon jaksanut. Ensimmäiset päivät olin niin kipeänä, etten poistunut tästä sängystä yhtään mihinkään ja toivoin vaan, etten olisi niin iso riesa työpaikalle poissaolollani. Kyllä te nimittäin tiiätte saikuttelijoitten huonon maineen, sillä tässä 39 asteen kuumeessakin mietin voivani mennä ihan hyvin töihin. Tammikuu on täynnä aika jännittäviä juttuja, mutta myös paljon kiirettä. Joistain mainitakseni voisin kertoa, että oon hyppäämässä piiitkästä aikaa (kolmen kuukauden tauon jälkeen) lentokoneeseen, ollaan menossa tyttöjen kanssa Matkamessuille, aloitan yhtä isoa paperiprojektia ja suoritan ensiapukoulutusta. Tälle pienoiselle blogihiljaisuudelle on siis kyllä syynsä, mutta pyrin ilmottelemaan täällä kaikesta olennaisesta kyllä. Mutta nyt viimein surkean instakuvasaldon pariin!

IMG_6200
Mun talvimekot, joista oon ostanut kaikki (kahta lukuunottamatta) tänä vuonna. Silti tuntuu, että näitä tarttis ehdottomasti viisinkertaisesti enemmän! Erityisesti noi lämpimät neulemekot on jokaisen vuodenajan pelastus. 

IMG_6181
Yritin päästä halvalla mun antamien joululahjojen kanssa, mut ei se onnistunut... Onneksi sain ostettua kivoja juttuja suht edullisesti kuitenkin niin, että lahjat oli mieluisia.

IMG_6241
Sinkkuelämää- tuottarit ei kyllä koskaan jätä pulaan! Tää on kyllä mun kaikkein aikojen lempparisarja, jota katon toista kertaa jo putkeen. Miten ne kaikki jutut voi olla niin totta, että naurattaa kaikki mieskömmähdykset niissä...

IMG_6160
Tarkoitus oli tykästyä juustoihin enemmän, mut ainoastaan Aurajuusto pipareitten kanssa on mun mielestä hyvää. Ja joulutortutkin on mun mielestä hyviä vaan, jos niissä on kilo tomusokeria päällä ja mitä vähemmän luumuhilloa, sen parempi.

IMG_6076
Tää oli kyllä jälkkäri mun makuun: tarpeeksi raikas, eikä yhtään tunkkainen. Ennen mä oon tykännyt kaikkein eniten just sellasista äklömakeista jälkkäreistä, mut nykyään nää iskee paremmin muhun.

IMG_6239
Auts! Oon aina käynyt verikokeissa ainoastaan yksityisellä, sillä mä en kestäisi sitä, jos mun verisuonia alettaisiin tökkimään ja suonta ei löytyisi. Mun korviin on kantautunut paljon huhuja, että julkisella puolella henkilökunta on vähän osaamattomampaa ja suonia ei löydy kunnolla. Kysyin tästä mun sairaanhoitajakaverilta ja hän kertoi, että se on ihan totta. Hän on opiskellut sekä lähihoitajaksi että sairaanhoitajaksi, mutta kuulemma kummassakin koulussa suoneen pistämistä harjoiteltiin yhen kerran ja siksi heiän taidotkin on huonommat. Hän ihmetteli myös, että miksei tätä harjoittelua vois olla edes kahta kertaa, kun hänen luokkakaveritkin on epävarmoja heikon harjoittelun vuoksi.... Kuulemma yksityisellä työskenteleviltä vaaditaan parempaa osaamista, jotta työllistyisi. Enkä oo kyllä koskaan saanut siellä huonoa palvelua!

tiistai 27. joulukuuta 2016

VIIMEINEN OSA VUOSIKATSAUKSESTA

elosyys2
♥ Syyskuussa matkalaukut oli taas pakattuna, sillä lähettiin Anniinan kanssa (joka on Balireissultakin tuttu) Los Angelesiin pariksi viikoksi. Tää oli jo meiän kolmas ulkomaanmatka yhessä kahen vuoden sisään, haha! ♥ Shoppailtiin ihan hulluna Forever21:ssa ja käytin enemmän rahaa shoppailuun kuin lentolippuihin. ♥ Kotiintulomatkalla kohdattiin vastoinkäymisiä, kun meiän lentokone lähti suoraan nenän edestä ja mulla oli kiire kotiin, sillä... ♥ Kuuden tunnin päästä Helsinki-Vantaalle saapumisen jälkeen oli mun tapahtumatuotannon ensimmäinen koulupäivä, jota ei missään nimessä saanut jättää välistä. Loppukuukausi meni täysin aikaeroväsymyksestä palautuessa, sillä olin jatkuvasti väsynyt. 

loppuvuosi
 Lokakuussa hain taas töitä viemällä lapun itestäni viereiseen kauppaan, jonka seurauksena mut työllistettiin. Ja jälleen ensimmäisellä työnhakukerralla tärppäsi ja vieläpä ilman CV:tä, sillä jätin sen tarkoituksella pois!! En siis hakenut minnekään muualle töihin, sillä luotin siihen, että työllistyn ekalla kerralla, kuten lähes kaikissa edellisissäkin paikoissa :-D ...tää tarkoitti tietenkin sitä, että mä tein alanvaihdoksen, sillä olin ennen ollut Mannerheimin Lastensuojelulitossa ja muissa paikoissa töissä yli neljä vuotta! Ostin mun ultimatelempparikengät, jotka on niin naiselliset ja kauniit!  Testattiin Nick's Food Designin brunssi, joka oli mielettömän tunnelmallinen ja ihana, joten sitä voin suositella täysin sydämin. ♥ Päästiin myös Valokarnevaaleille, jonne oon halunnut jo monia vuosia. Se oli niin satumaisen maaginen kokemus, että ensi vuonna mennään kyllä varmasti uudestaan. ♥ Tein myös muutaman blogiyhteistyön, vaikka oonkin sitä mieltä, että mun blogista ei koskaan tuu sellasta yhteistyöblogia. Mua raivostuttaa mielettömästi, kun juurikin monet blogiportaalien suosituimmat blogit on täynnä ainoastaan yhteistöitä päivä toisensa jälkeen. Hyvät blogit menee täysin pilalle... ♥ Käytiin myös tosi monta kertaa kahvilassa syömässä kakkua jostain syystä, vaikkei se oo tavallisesti ollenkaan meiän tapaista. 

loppuvuosi1
 Marraskuussa opiskelin superahkerasti, motivaatio ja halu oppia oli huipussaan, joten suoritin marraskuussa ennätykselliset 15 op! Voin kyllä kertoa, ettei samaan lukemaan oo muissa kuukausissa päästy, haha. ♥ Joonas kokkaili mulle luomuriistapihvejä, ite tehtyjen ranskisten, punaviinikastikkeen ja rucolan kera - ja se oli niin hyvää. ♥ Ostin kaikki lahjat valmiiksi jo marraskuun alkuvaiheilla, jottei tulisi missään nimessä kiire. ♥ Koristeltiin myös kuusi, kun meillä sellainen ensimmäistä kertaa oli. ♥ Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin myös ostamaan uuden järkkärin, vaikkei se oo kyllä ihan täysin ollut hintansa väärti... ♥ Ihanat tapahtumatuottajatytöt oli meillä sunnuntaina istumassa iltaa ja se ilta oli ihan sairaan hauska! Naurua riitti niin paljon, ettei se loppunut vielä kolmelta yölläkään, kun piti kävellä mukulakiviä pitkin kotiin. Nää tytöt on kyllä niin ihania. 

Kollaasit27
 Joulukuussa en ehtinyt koskeakaan koulujuttuihin, sillä henkilöstövajauden vuoksi tein lähes kokoaikaisia työtunteja päivittäin. Tää oli kylläkin tosi hyvä juttu, kun sain säästöön paljon. Kun työtahti vähän hidastui, niin nappasin influenssan, josta kerron myöhemmässä postauksessa lisää. Joten kyllä, tältä kuulta tuli 0 op, mutta onneksi mä saan itse päättää opiskellessani tahdin, eikä tää haittaa mitään :-) ♥ Työtahti vaikutti myös bloggaamiseen, joten panostin erityisesti maanantaipostauksiin, joista tuli kaikkein aikojen suosittuja! ♥ Vein Joonaksen treffeille pariinkin otteeseen ja oli ihanaa nähdä, miten vajaan kuuden vuoden suhteessakin nauttii toisen seurasta niin aidosti. ♥ Ostin ennätysmäärän mekkoja ja kuvasin ylpeenä instagramiin kuvan niistä kaikista, haha...

maanantai 26. joulukuuta 2016

KOTOA POIS MUUTTAMINEN

IMG_8739
IMG_8738
Mä oon asunut omillani reilut kaksi ja puoli vuotta. Koin jo pienenä, että tuun muuttamaan pois kotoota mahdollisimman aikaisin, sillä tunsin oloni jo tarpeeksi itsenäiseksi siihen. Jotenkin ajattelin (ja ajattelen yhä), ettei kukaan voi sanoa olevansa itsenäinen, jos asuu vielä vanhempiensa elätettävänä ja ruokakulut ei oo omilla harteilla. Halusin nimenomaan pärjätä yksin, olla itsenäinen, kypsä ja aikuinen - jolta musta tuntui. Säästin vakituisista työpaikoista rahaa ja mua motivoi se, että mitä enemmän saisin kerättyä rahaa, sitä nätimmän kodin saisin. Lisäksi vannoin henkeen ja vereen, että mä en muuta asuntoon, jossa on värikkäät kaakelit, värikkäitä seiniä tai muovimattoja. Enkä edes sellaiseen, jossa on vaalea parkettilattia, sillä mä olin tykästynyt vain yhden väriseen lattiaan: juurikin tohon tummanruskeaan laminaattiin. Äiti yritti tiputtaa mua monesti maanpinnalle ja sanoi, etten voi olla noin vaativa asunnon suhteen. Se sanoi monesti, että muovilattiat on ihan ookoo ensimmäiseksi asunnoksi ja että mun pitäisi tiputtaa mun kriteereitäni. En todellakaan kuunnellut, sillä kämpän ulkonäkö oli mulle tärkeetä.

Olin 17- vuotias ja samalla viikolla, kun mun synttärit oli, mä muutin Amerikkaan yksin asumaan pariksi kuukaudeksi. Oli kesäkuu ja mä olin tulossa Suomeen elokuun puolessavälissä. Vielä kesäkuussa ei ollut asuntoja saatavilla, joten ei voitu käydä asuntonäytöissä aiemmin. Heinäkuun puolessa välissä asunnot alkoi olla jo ajankohtaisia, ja joka aamu parin viikon ajan mä katoin heti herätessäni, että millaisia asuntoja olisi tarjolla. Mä olin Amerikassa, joten en voinut käydä paikanpäällä tai soittaa yhteenkään paikkaan. Laitoin parin viikon ajan sähköpostia jokaiseen kiinnostavaan kämppään ja laitoin poikaystävän ravaamaan näytöissä 17-vuotiaana... Me ei oltu kovinkaan potentiaalisia vuokraehdokkaita: tyttöystävä on Amerikassa ja poikaystävä on alaikäinen :-D Jollain ihmeen kaupalla yhdestä paikasta kuitenkin ilmoitettiin, että meillä on uusi koti, jonka vuokrasoppari alkaa kahden viikon päästä! Sellainen koti, josta olin haaveillutkin: kaksio, valkoisilla seinillä, neutraalilla kylppärillä, nätillä keittiöllä ja mikä tärkeintä, tummalla laminaatilla... Ja mä olin niin tyytyväinen siihen!

IMG_8742
IMG_8750
Kerroin perheelle, että oon löytänyt uuden kodin ja he alkoi pakata mun tavaroita laatikoihin. Muutto tuli vähän nopeammalla aikataululla kuin ajateltiin, joten mä en ehtinyt osallistua muuttojuttuihin millään tavalla. Olin nimittäin varautunut jo siihen, että uusi vuokrasopimus alkaisi vasta sitten, kun olisin Suomessa. Pikkuhiljaa aloin saamaan kuvia uudesta asunnosta, jonne oli kannettu tavaroita mun huoneesta ja se tuntui heti kodilta. Kun lensin kotiin Amerikasta, niin tulin suoraan uuteen, valmiina olevaan, kotiin. Ja jaksanpa muuten edelleen kuittailla äitille, että on tää kyllä ihana, kun on tää tumma lattiakin ;-) Mun kotoa pois muuttaminen sujui siis niin luonnollisesti kuin voi sujua,  jos ei oteta huomioon sitä, että ennen varsinaista omilleenmuuttoa mä muutin vielä Amerikkaankin... Yhtäkään kyyneltä en kuitenkaan tirauttanut, enkä kokenut haikeutta. Itsenäistymisen viimeinen etappi oli suoritettu ja koin vaan fiilistä, että miksen tehnyt tätä aiemmin! Omillaan asuminen on niin hitsin vapauttavaa, kasvattavaa ja siistiä vielä muutaman vuoden jälkeenkin. Tällaisen tilanteen jälkeen ei voisi kuvitellakaan muuttavansa takaisin kotikotiin, kun on kokenut tän ihan toisenlaisen maailman. En edes voi kuvailla, miten paljon elämä on muuttunut paremmaksi omilleen muuttamisen jälkeen. 

lauantai 24. joulukuuta 2016

IHANAA JOULUA

IMG_8394
IMG_8946
IMG_8393
IMG_8943
Joulu tulee vuosi vuodelta vain nopeampaa tahtia ja viimeistään silloin, kun viimeinen joulukalenterin luukku on syöty, tiedän joulun olevan just nyt täällä. Mä oon ihan kohta lähdössä kotikotiin yöksi joulunviettoon, jonne meille on tullut jokaikinen vuosi joulupukki, joten myös tänä vuonna mä nään punavalkoiseen pukeutuneen miehen. Mulla on nyt kolme päivää (poikkeuksellisen paljon mulle) vapaata, joista kaksi ensimmäistä päivää aion nauttia ihan täysillä. Kolmantena on syytä vähän kurkata koulujuttuihin päin, sillä tiistaina meen taas töihin. Tää kolmen päivän miniloma, jollaista ei oo ollut moniin kuukausiin, on aika luksuksen tuntuista just nyt. Mutta joo, nyt on aika mennä skrabaamaan auton ikkunoita, jotta pääsen kotiin ennen yhtätoista. On aina ihan hassua, kun meillä syödään tavallisesti ruoka joka päivä tasan yheltätoista ja joulun vuoksi ruokailu on supermyöhään eli vasta yheltä :-D Tää jaksaa naurattaa poikaystävää, sillä heiän perheessä syödään jouluruoka vasta ihan myöhään illalla, kun meillä on jo käynyt joulupukki, jälkkärit on syöty ja vieraat lähtenet kotiinsa... Mitäköhän tulevaisuudessa tapahtuu, jos aletaan viettämään joulua yhessä?

tiistai 20. joulukuuta 2016

VIIKON ALOITUS

IMG_8954
IMG_8966
IMG_8967
IMG_8950
IMG_8968
IMG_8972
Aloitettiin meiän viikko sillä, että kävin ostamassa maanantaina jouluisia herkkuja meille iltapalaksi sillä aikaa, kun Joonas oli töissä. Sytytin kynttilät palamaan, kasasin juustotarjottimen ja hain mun ikilempparilasit pöytään. En ollut kertonut mitään mun treffisuunnitelmistani, joten poikaystävän ilme oli aikamoinen, kun makasin lattialla (piilossa tietenkin!) salakuvaamassa sen reaktiota. Mä rakastan yllättää pienillä jutuilla arjessa, sillä niistä tulee niin rakastettu olo. Sen yllätyksen ei todellakaan tarvii olla iso, sillä olisin ite niin onnellinen, jos mut yllätettäis niinkin pienesti kuin tuomalla mun lempparisuklaata tyynyn päälle. Tollasista jutuista tulee semmonen fiilis, että just mua on ajateltu ja että oon jollekulle tärkeä. Siksi haluunkin pitää kiinni siitä, että arki mun kanssa on hyvin arvaamatonta. 

maanantai 19. joulukuuta 2016

SEKSUAALISUUDESTA

IMG_8852
Oli ne päivät, viikot ja vuodet, kun halusi vain sulkea rakkaan samaan huoneeseen. Pitää toista hyvänä, olla ihokontaktissa ja viettää koko päivä samalla tavalla. Antaa kaikki rakkautensa ja halunsa toiselle. Oli päiviä, jolloin ei yksinkertaisesti pystynyt olemaan irti toisesta ja koko päivä kului peiton alla. Tiedän, että hyvin monelle seksuaalisuus on asia, josta ei haluta keskustella julkisesti. Mäkin pohdin pitkään, että onkohan tää aihe, jossa voin puhua mun blogissani? Koen nimittäin, että blogipiireissä on tarkasti rajattuna aihe, josta voi puhua: on lifestylebloggaajia (johon mäkin kuulun), mammabloggaajia, muotibloggaajia, käsityöbloggaajia ja "lööppibloggaajia". Muotibloggaajan blogiin ei oikein sovi erityylinen postaus, mutta vaikka mäkin miellän tän lifestyleblogiksi, niin aihe tuntuu silti hieman kysymysmerkkinä. Syy on se, ettei mun ikäisten nuorten blogeissa käsitellä seksuaalisuutta. Tulevana yhteisöpedagogina mua ärsyttää suunnattomasti seksuaalivalistus ja siihen liittyvät kiellot. Mä en oo näitä kieltoja koskaan onneksi kokenut, mutta tiedän, että monet on. Nimittäin sen, että nuorelle sanotaan, ettei sen ikäisen kuulu olla seksuaalisesti aktiivinen, ja sen takia valistuksiakaan ei pidetä. Kaikista eniten mä kauhistun, kun (vanhanaikaisemmat) aikuiset toteaa, ettei seksi kuulu tietyn ikäisen elämään. Yhteiskunnassa kovasti pyydetään pidättäytymään ja odottelemaan, kunnes on valmis. Mutta vaikka olisikin valmis keskivertonuorta aikaisemmin, niin sitten ollaankin liian nuoria, ja se ei kuuluisikaan siihen elämäntilanteeseen vielä. Kun oon lukenut keskustelupalstoja, niin niissä on monesti äitejä, jotka kysyy, että onkohan okei, että hänen 14-vuotias tyttärensä viettää öitä poikaystävän luona. Osa kommentoijista on ehdottomasti sitä mieltä, ettei todellakaan ole okei, sillä ton ikäinen on ihan lapsi, eikä siihen ikään kuulu vielä seksin harrastaminen. Uskotaan, että yökyläilyn kieltäminen tarkottaisi sitä, ettei tytär voi harrastaa sitten ollenkaan seksiä. Ollaan niin hitsin vanhanaikaisia ja luullaan, että sitä tapahtuisi ainoastaan yöllä, vaikka fakta on se, että sitä tapahtuu joka tapauksessa. Mutta jos, ja kun, nuori osottaisi olevansa valmis, niin kaikenlainen valistus hoidetaan sanomalla: "Ei se kuulu vielä sun ikäisille, sä oot vielä lapsi." Ehkäisyn huolehtiminen jää kokonaan nuorelle itselleen, kun hän ei saa tukea, vaikka sitä ehkä kaipaisikin. 

IMG_8851
On niin surullista, ettei jotkut vanhemmat tue lastaan tässä asiassa ollenkaan. Tai ei oo läsnä silloin, kun olisi tarvetta luotettavalle aikuiselle. Kyllä mun äiti on tiennyt näistä asioista jo vuosia, maksanut mun ehkäisyn koko parisuhteen ajan ja kysynyt, että oonhan mä ihan varma päätökseni kanssa, sillä olin niin hitsin nuori aloittaessani. Mutta vaikka olin nuori, olin täysin valmis ja kypsä siihen. En olisi kaivannut ketään kyseenalaistamaan sitä, että onko ikää nyt tarpeeksi. Ei nuori kaipaa kieltämistä, vaan nimenomaan tukea, ohjausta ja asioista puhumista. Eikä 13- tai 14- vuotias todellakaan oo mikään lapsi, vaan kehittynyt nuori; vaikka osa aikuisista toteaakin, ettei seksuaalivalistus edes kuulu sen ikäisille. Osa voi olla jo täysin valmis tässä iässä, mutta toiset ei koe olevansa valmiita vielä täysi-ikäisinäkään. Sitä ei voi kukaan ulkopuolinen määritellä, vaan se tunne tulee ihan omasta kehostaan. Seksuaalisuus on niin kaunis asia, kun siinä on mukana aito luottamus ja kunnioitus, joten mä en näe syytä peitellä asiaa. Tuntuu oudolta, että siitä puhuminen on vielä tabu tällä vuosikymmenellä, vaikka kyllä mä just nimenomaan nuoruuteen yhdistän sen seksuaalisuuden huipun, enkä esimerkiksi keski-ikään. Siksi en ymmärräkään, miten niin luonnollinen asia voi herättää niin suurta kauhistusta. Meiän seiskaluokan opettaja oli ihan mielettömän symppis nainen ja hän totesi terveystiedon tunnilla osuvasti: "Jos teillä on stressiä, niin älkää koskeko päihteisiin, vaan harrastakaa seksiä kumppaninne kanssa." Seksuaalisuudesta on jollain tavalla tehty asia, josta pitäisi olla noloissaan, vaikka siitä pitäisi olla ylpeä: kantaa kehonsa ylpeydellä, nauttia siitä ja olla täysin mukana tilanteessa. Ei niin ihanasta asiasta kannata tuntea syyllisyyttä tai huonoa omatuntoa, jos on hoitanut ehkäisyn kunnolla. 

perjantai 16. joulukuuta 2016

VIIKON SISÄLLÄ TAPAHTUNUTTA

IMG_8929-001IMG_8930
Olin Evan & Manun keikasta Turussa muutama päivä sitten. En yleensä oo keikkafani, mut tällasista akustisista keikoista tykkään. Oli niin kiva päästä kuulemaan lempparibiisejä ihan eturivistä. Heillä on niin ihanaa musiikkia ja varsinkin Eva vaikutti niin symppikseltä. Ja jos mä jotain rakastan, niin symppiksen oloisia tyyppejä!

seksuaalisuuskuvat
Mulla on aina ilman huulipunaa alaston olo ja unohdin vahingossa laittaa sitä yksiin kuviin. Heti huomatessani kamerasta sen, niin kävin laittamassa sitä huuliin ja vitsit, mähän näytän oikeesti ihan alastomalta ilman huulipunaa! Ainakin siltä, että jotain puuttuisi kasvoista :-D Ekassa kuvassa näytän lisäksi aika teinimäiseltä, sillä mun huulet on niin vaaleat luonnostaan... Että joo, kyllä se punainen huulipuna vaan kuuluu mun arkimeikkiin. 

IMG_8932
Oon iloinnut kokoaikaisista työtunneista, joita jatkuu helmikuuhun asti. Sen jälkeen tunnit pienenee, jolloin mulla jää enemmän aikaa opiskeluihin. Oon sitä mieltä, että töitä pitää tehdä silloin kuin niitä on, joten työt menee nyt koulun edelle hetkellisesti. Ensi syksynä mulla ei luultavasti oo mahdollisuutta tehdä enää arkisin töitä, joten mä tosiaankin nautin nyt näistä työpäivistä. Mun työvuorolistaan on laitettu paljon viikonloppuja, joka tarkoittaa vähän suurempaa palkkapussia. Nää on tarpeen opiskelijana ja vielä enemmän tarpeen syksyllä, kun opintotukea pienennetään ihan hirveen paljon. Tää kyllä motivoi mua valmistumaan nopeemmin, suorittamalla opintopisteitä kovalla tahdilla. Monet on sanoneet, että opintotuen leikkaus on niin huono juttu, mutta ainakin mun kohalla uudistuksen jälkeinen opintotuki saa ajattelemaan, että on valmistuttava nopeesti, jotta pääsee käsiksi niihin oman alan palkkoihin :-) 

IMG_8915
Ostin tän ihanan hameen pari viikkoa sitten ja vaikka mun vaatteet ei yleensä hajoa koskaan, niin tää räksähti saumoistaan rikki! Olin niin surullinen, koska tää hame oli älyttömän nätti ja se oli ihan uusi. En millään kerkeä keskustaan vaihtamaan tätä uuteen samankokoiseen (jos niitä ylipäätänsä on jäljellä....), joten mun pitää lähettää poikaystävä vaateostoksille. En muuten ymmärrä, sillä aina kun käyn reklamoimassa jostain, niin onnistun saamaan rahani takaisin tai uuden vastaavan tilalle. Mutta yleensä aina, kun lähetän poikaystävän asialle, niin se tulee kotiin ja sanoo, että liikkeessä sanottiin: "Voivoi.." Joten mä kauhulla ootan, että näitä ei ookaan enää myymälässä, sillä en haluais luopua tästä, mutten myöskään maksaa huonosta laadusta. 

IMG_8673
IMG_8670
Mulla alkaa työt vasta iltapäivällä, joten sitä ennen mun tarkotuksena olis askarrella joulujuttuja valmiiksi, pakata eväät, kirjottaa pari postausta ajastettavaksi ja syventyä yhteen kirjaan, jos ehdin. Nyt on paljon pikkusia juttuja, jotka pitäis saada valmiiksi, mutta näillä blogijutuilla on hyvä aloittaa, haha! 

torstai 15. joulukuuta 2016

PÖRRÖNEULEESSA

IMG_8898
IMG_8910
IMG_8905
IMG_8912
IMG_8894
Herättiin tänään ihan sairaan myöhään vasta ysiltä, vaikka tavallisesti oon herännyt ilman herätystä jo seiskalta. Koska meillä oli kerrankin yhteinen vapaa-aamu ennen töitä, niin halusin myös hyödyntää puhtaat hiukset ja käytiin nappaamassa blogikuvia ulkona. Nyt riittää taas viikoksi postausmateriaalia, eikä tarvii mennä ulos jäätymään, haha! On jotenkin vaikeeta keksiä asuja, kun koen, ettei vaaleat hameet sovi ollenkaan talveen mustien sukkisten kanssa. Ja mun kaapissa on pääosin just niitä vaaleita hameita, näitten neljän mustan erilaisen hameen lisäksi. Saatiin myös koti siivottua ihan kunnolla, sillä ei oltu jaksettu tehdä viikkoon mitään kotitöitä ja täällä näytti aika kamalalta... Mä en voi uskoa, miten paljon sotkua viikossa ehtii kertyä. Siivotessa mietin vaan, että miksei voitu tehdä joka päivä vähäsen pois alta, jottei täällä olisi näyttänyt näin pommin jäljiltä :-D Syötiin vielä yhessä lounasta ja sit mä suuntasinkin töihin koko illaksi. Meillä menee yleensä työvuorot tosi inhottavasti niin, että Joonas on aamuvuoroissa ja mä iltavuoroissa, joten yhteinen aika on ihana lisä arkeen. Nyt mä kirjottelen postauksen viimisiä rivejä ja ootan puoli yhentoista aikaan poikaystävää kotiin. Himoitsen piparitaikinaa niin kovasti, mutten millään malttaisi nousta lämpimän peiton alta, joten toivottavasti mun mielihalut laantuu pian ja voin jatkaa normaalia elämää. 

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

TAVALLISTA ARKEA

IMG_8768
IMG_8786
IMG_8774
IMG_8788
Huomenta. Ensinnäkin mä haluun kiittää, että ootte kommentoineet niin ahkerasti tän viikon maanantaipostaukseen. On ihan mieletöntä, että teitä kiinnostaa nää "tunne mut paremmin"- postaukset ja teillä on mielenkiintoa vielä kommentoidakin! Blogin kirjoittajana just noilla kommenteilla on niin suuri merkitys, sillä niitten avulla tiiän, että te oikeesti ootte siellä konkreettisina. On ihan mahtavaa saada myös kommenttia senkin takia, että saadaan keskustelua aikaiseksi ja tiiän vähän teiänkin mielipiteitä erilaisiin asioihin :-) Vuorovaikutus nostaa motivaatiota bloggaamiseen ja siihen haluaa käyttää vielä enemmän aikaa! Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mä tarviin koulusta pienen breikin, joten pidän just nyt omatoimista lomaa sieltä. Töissä käyn kuitenkin ihan normaalisti, mutta koulujutut haluun pitää hetken aikaa takasyrjällä. Tuli sellanen hetkellinen ylikuormitus, jonka haluun nyt pois, jotta voin jatkaa ihan uudenlaisella energialla. Kaks viikkoa oon nyt keskittynyt ihan muihin asioihin, hoitanut muita velvollisuuksia pois alta ja tää tuntuu tosi hyvältä. Tää aika on yksi vuoden kiireisimmistä ajoista, joten tekemisen ylipaljous on ihan ymmärrettävää. Kivaa viikkoa! 

tiistai 13. joulukuuta 2016

TREFFEILLÄ

IMG_8792
IMG_8804
IMG_8798
Mä rakastan yllätyksiä yli kaiken ja sunnuntaina sain ajatuksen, että mähän voisin yllättää poikaystävän tänään. Viikonloppuna sattui yksi ikävä juttu, jossa ymmärsi jälleen kerran, miten korvaamatonta pitkässä suhteessa jonkun toisen tuki voi olla. On niin sanoinkuvaamattoman upeeta olla sellaisessa suhteessa, jossa joku kuivaa kyyneleet, lohduttaa tuntikausia ja haluaa vain saada mut paremmalle mielelle. Kiitokseksi siitä tuesta halusin järkätä meille kivan illan. Olin ottanut kotoota mukaan sille kauluspaidan ja sen lempparifarkut, laitoin ne pussiin ja kiikutin pussin sen pomolle, joka antoi ne eteenpäin. Mua nauratti, kun toinen on varmaan ollut töissä ihan hämillään, että miksi sille lähetetään kauluspaita ilman mitään viestiä... Sen pomo oli kuitenkin sanonut sille, että: "Joku nätti, tuntematon tyttö, jolla oli punaiset huulet ja valkoinen takki, toi tän pussin sulle" ja Joonas oli tajunnut heti, että kukakohan se tyttö oli ollut! :-D Mentiin myöhäiselle illalliselle yhteen uuteen ravintolaan, jossa ei oltu aiemmin käyty, mut ruoka oli ihan sairaan hyvää. Höpötettiin kunnolla ajan kanssa viimepäivien tapahtumista ja on ihanaa istua välillä kunnolla alas juttelemaan. Pääruokien jälkeen tilattiin vielä jälkkäriksi niin hyvää pannacottaa, että ruvettiin tekemään sitä kotonakin kymmenen aikaan illalla. Tällaiset illat antaa niin paljon voimaa arkeen ja tulee ihan suhteen alkuajat mieleen!