maanantai 26. joulukuuta 2016

KOTOA POIS MUUTTAMINEN

IMG_8739
IMG_8738
Mä oon asunut omillani reilut kaksi ja puoli vuotta. Koin jo pienenä, että tuun muuttamaan pois kotoota mahdollisimman aikaisin, sillä tunsin oloni jo tarpeeksi itsenäiseksi siihen. Jotenkin ajattelin (ja ajattelen yhä), ettei kukaan voi sanoa olevansa itsenäinen, jos asuu vielä vanhempiensa elätettävänä ja ruokakulut ei oo omilla harteilla. Halusin nimenomaan pärjätä yksin, olla itsenäinen, kypsä ja aikuinen - jolta musta tuntui. Säästin vakituisista työpaikoista rahaa ja mua motivoi se, että mitä enemmän saisin kerättyä rahaa, sitä nätimmän kodin saisin. Lisäksi vannoin henkeen ja vereen, että mä en muuta asuntoon, jossa on värikkäät kaakelit, värikkäitä seiniä tai muovimattoja. Enkä edes sellaiseen, jossa on vaalea parkettilattia, sillä mä olin tykästynyt vain yhden väriseen lattiaan: juurikin tohon tummanruskeaan laminaattiin. Äiti yritti tiputtaa mua monesti maanpinnalle ja sanoi, etten voi olla noin vaativa asunnon suhteen. Se sanoi monesti, että muovilattiat on ihan ookoo ensimmäiseksi asunnoksi ja että mun pitäisi tiputtaa mun kriteereitäni. En todellakaan kuunnellut, sillä kämpän ulkonäkö oli mulle tärkeetä.

Olin 17- vuotias ja samalla viikolla, kun mun synttärit oli, mä muutin Amerikkaan yksin asumaan pariksi kuukaudeksi. Oli kesäkuu ja mä olin tulossa Suomeen elokuun puolessavälissä. Vielä kesäkuussa ei ollut asuntoja saatavilla, joten ei voitu käydä asuntonäytöissä aiemmin. Heinäkuun puolessa välissä asunnot alkoi olla jo ajankohtaisia, ja joka aamu parin viikon ajan mä katoin heti herätessäni, että millaisia asuntoja olisi tarjolla. Mä olin Amerikassa, joten en voinut käydä paikanpäällä tai soittaa yhteenkään paikkaan. Laitoin parin viikon ajan sähköpostia jokaiseen kiinnostavaan kämppään ja laitoin poikaystävän ravaamaan näytöissä 17-vuotiaana... Me ei oltu kovinkaan potentiaalisia vuokraehdokkaita: tyttöystävä on Amerikassa ja poikaystävä on alaikäinen :-D Jollain ihmeen kaupalla yhdestä paikasta kuitenkin ilmoitettiin, että meillä on uusi koti, jonka vuokrasoppari alkaa kahden viikon päästä! Sellainen koti, josta olin haaveillutkin: kaksio, valkoisilla seinillä, neutraalilla kylppärillä, nätillä keittiöllä ja mikä tärkeintä, tummalla laminaatilla... Ja mä olin niin tyytyväinen siihen!

IMG_8742
IMG_8750
Kerroin perheelle, että oon löytänyt uuden kodin ja he alkoi pakata mun tavaroita laatikoihin. Muutto tuli vähän nopeammalla aikataululla kuin ajateltiin, joten mä en ehtinyt osallistua muuttojuttuihin millään tavalla. Olin nimittäin varautunut jo siihen, että uusi vuokrasopimus alkaisi vasta sitten, kun olisin Suomessa. Pikkuhiljaa aloin saamaan kuvia uudesta asunnosta, jonne oli kannettu tavaroita mun huoneesta ja se tuntui heti kodilta. Kun lensin kotiin Amerikasta, niin tulin suoraan uuteen, valmiina olevaan, kotiin. Ja jaksanpa muuten edelleen kuittailla äitille, että on tää kyllä ihana, kun on tää tumma lattiakin ;-) Mun kotoa pois muuttaminen sujui siis niin luonnollisesti kuin voi sujua,  jos ei oteta huomioon sitä, että ennen varsinaista omilleenmuuttoa mä muutin vielä Amerikkaankin... Yhtäkään kyyneltä en kuitenkaan tirauttanut, enkä kokenut haikeutta. Itsenäistymisen viimeinen etappi oli suoritettu ja koin vaan fiilistä, että miksen tehnyt tätä aiemmin! Omillaan asuminen on niin hitsin vapauttavaa, kasvattavaa ja siistiä vielä muutaman vuoden jälkeenkin. Tällaisen tilanteen jälkeen ei voisi kuvitellakaan muuttavansa takaisin kotikotiin, kun on kokenut tän ihan toisenlaisen maailman. En edes voi kuvailla, miten paljon elämä on muuttunut paremmaksi omilleen muuttamisen jälkeen. 

4 kommenttia:

  1. Mielettömän kauniita kuvia susta jälleen! Mistä toi ihana neulepaita? Mä oon pitkien paitojen suurkuluttaja, joten toi ois ihan mun juttu :)

    Mulle on myös tullut kamala itsenäistymisen viima ja haluaisin muuttaa omilleni. Oon kumminkin 20v ja asun vanhempien kanssa. En kuitenkaan koe sitä järkeväksi tällä hetkellä kun mulla on töitä samasta kaupungista missä vanhemmat asuu. Oon kuitenkin miettinyt, että Tampereelle suuntaan jossain vaiheessa, luultavasti kimppakämppään parhaan ystävän kanssa :) Tosi kiva postaus!

    https://nooramaijakatariina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on mekko ja se on BikBokista! Tiiän hyvin tunteen, sillä mä oisin halunnut jo yläasteella muuttaa pois kotoa, mut kitkuttelin kuitenkin vielä hetken taloudellisista syistä :-D Rohkeesti vaan asuntoa ettimään, sitä päätöstä tuskin katuu koskaan, että itsenäistyi kunnolla.

      Poista
    2. Piti kyllä laittaa, että neulemekko, hups :D Ja ehkä mä vielä joskus..:)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)