torstai 29. kesäkuuta 2017

MIELEN PÄÄLLÄ OLEVIA JUTTUJA

IMG_3569
IMG_3565
Mihin aika oikein katoaa, ylihuomenna on heinäkuu? Aikuisena tuntuu ihan hölmöltä, miten nopeasti aika kuluu ja tuntuu, ettei oo ehtinyt tehdä mitään ihmeellistä. Nuorena kesä tuntui niin loputtomalta, kun näki joka päivä kavereita ja vapaa-aika oli ihan täyteen bookattuna tekemistä. Ensi viikko on mun ensimmäinen, kun ei tarvitse kaivaa opiskelujuttuja esille, joten aion ihan ensimmäiseksi suunnata kirjastoon hakemaan jotain kesälukemista! Mulla on myös tavoitteena saada vaatekaapista laitettua eteenpäin kaikki vaatteet, joita en oo käyttänyt vuoteen, sillä mulla on edelleen kaapissa yläasteaikaisia vaatteita, joista en raaskisi luopua. Jollain tavalla mä rakastan tehdä jatkuvasti vaatekaapista käytännöllisempää: luopua liian pienistä vaatteista ja hankkia tilalle istuvampaa. Mä en voi nimittäin olla ainut, jonka kaikki mekot, hameet ja paidat jää jossain vaiheessa pieniksi, kun niitä on pesty niin usein? Vaikka pesen kaikki vaan kolmessakympissä, niin osa kutistuu silti, jolloin niistä tulee jo mauttomankin lyhyitä. Nykyään oon kyllä oppinut ostamaan vähän liian pitkiä vaatteita, jotta ne kutistuu sitten jossain vaiheessa kivanpituisiksi. 

Musta myös vähän tuntuu, että olisi aika tehdä kunnon kaappien suursiivous, sillä meitä on ensi syksynä kaksi opiskelijaa, kun poikaystäväkin sai koulupaikan! Kaappitila tulee siis ehdottomasti tarpeeseen ja kaksiossa ei ikinä voi olla liikaa tilaa. Mua vähän kauhistutti, miten paljon opiskelijoiden tuista on leikattu, sillä esimerkiks mä sain aiemmin itelleni 450€/kuukaudessa toisen asteen opiskelijana (opintoraha+asumistuki), mutta kolmannen asteen opinnoihin saan syksyllä enää tasan 300€/kuukaudessa (opintoraha + asumistuki)... Onneksi me molemmat käydään töissä, mutta toi tilanne pakottaa kaikki seurustelevat opiskelijat käymään töissä tai nostamaan lainaa. Jos asuisin yksin, olisin saanut 550€ tukia, joten en yhtään ihmettele, miksi monet seurustelevat vuokraa toisen kämpän tukien vuoksi :-D Kyllä mäkin pohdin, että olisiko se ollut taloudellisesti kannattavaa, joten oli kyllä erikoinen uudistus!  Ymmärrän kyllä, että kyseessä on tuki, mutta juuri siitä johtuen sen tulisi olla tasapuolinen. Kaikkein isoin vääryys on mun mielestä kyllä se, että jos toinen opiskelee ja toinen käy töissä, opiskeleva ei saa asumistukea ollenkaan! Mun mielestä kenelläkään tän ikäisellä ei oo velvollisuutta maksaa toisen elämistä. Ihan hullua olisi se tilanne, jossa toinen ei yksinkertaisesti suostuisi maksamaan siitä, mutta Kelakaan ei myöntäisi tukea toisen "elatusvelvollisuudesta" johtuen. Kuinka monella parikymppisellä on oikeesti yhteiset rahat? 

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

ARJEN PIENIÄ AJATUKSIA

PicMonkey Collage
Kerron vähän viimepäivistä, jotka on olleet hyvin tunnepitoisia. Pieniä asioita, jotka on kuitenkin merkityksellisiä, ja just niistä mun arki on koostunut: 

Ensimmäisessä kuvassa on mun elämäni ensimmäinen kuoharilasi, jonka join kokonaan. En pidä ollenkaan viineistä missään muodossa, joten yllätyin, kun sain ton alas yllättävän kivuttomasti. 

Tutustuin Jodelissa sattumalta mun uusiin luokkakavereihin ja heistä jokaikinen toivotti mut henkilökohtaisesti tervetulleeksi heiän luokalle. En oo siis koskaan tavannut heitä, mutta jodlasin aiheeseen liittyen ja joku heistä vastasi. Mulle tuli tästä superihana fiilis, sillä kaikki muut luokkalaiset on opiskellut jo vuoden yhessä ja mä tuun ihan uutena mukaan porukoihin. 

Töissä multa pääsi itku, kun tajusin pääseväni ensimmäistä kertaa kunnon opiskelijaelämään, kokemaan mielettömiä hetkiä ja tutustumaan toivottavasti ihaniin uusiin ihmisiin. Ootan eniten juurikin sitä, minkälaisia ihmisiä mä tapaan koulussa, sillä rakastan saada elämääni ihmisiä, joiden kanssa synkkaa hyvin.

Sain kiukkuiselta, tuntemattomalta, asiakkaalta jostain syystä (?!!) veikkauskupongin sanoilla: "Tässä sulle, pidä tai revi se" :-D Toivottavasti siitä tulisi voitto, haha... 

Tilasin moniin kuukausiin vähän mekkoja, sillä aion siivota vaatekaappia kohta taas ihan reilulla kädellä. Tähän tilaukseen ei kovinkaan paljon päätynyt pitkähihaisia versioita, mutta vielä jossain vaiheessa kesää pitäisi tehdä sellainen tilaus, että saisin kouluun uusia vaatteita. Pitkähihaiset mekot on niin mun juttu, mut ne on tosi kiven alla aina.

Kävin tänään heti herättyäni ostamassa kaupasta tuoretta patonkia, mansikoita ja mun lempparijugurttia. En tiedä onko hälyyttävää, mutta oon syönyt parin viikon verran jokaikisenä aamuna tuoretta patonkia kaakaon kanssa. Se on vaan niin hyvää.

PicMonkey Collage
Oltiin yhtenä iltana poikaystävän kaverin luona viettämässä iltaa, lillumassa kylpyammeessa ja syömässä. Lähettiin sieltä yhen aikaan yöllä, oltiin kotona kahdelta ja menin aamuvuoroon... Voin kertoa, etten ihan ollut tehokkaimmillani töissä. 

Siinä mun lopputyö vihdoin on, valmiina ja levällään. Ohi on, onneksi. Nyt on niin keveä fiilis, kun on yksi koulu kokonaan ohi. Toisesta puuttuu vielä esseestä viisi sivua, jonka jälkeen eka vuosi on valmiina!

Niin aito kuva meistä: mä makaamassa poikaystävän sylissä, mikä on maailman parhain paikka. Tunnen oloni siinä niin turvalliseksi ja kaikki murheet konkreettisesti katoaa, kun pääsen lämpimään syliin.

Oon ollut viimepäivinä tosi väsynyt, jonka vuoksi oon halunnut olla itelleni superarmollinen, mikä on tarkoittanut sitä, että mulla on ollut päivittäin herkkuja työeväänä. Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että töissä on ihan ookoo tehdä olonsa mahdollisimman mukavaksi, jotta työmotivaatio säilyisi hyvänä. 

Puolentoista viikon päästä on Ruissi, eikä mulla oo seuraa kuin sunnuntaiksi. Mulla on kuitenkin kolmen päivän lippu, että jos täältä löytyy joku seuraa vailla, niin ilmoittautukaa! 

Blogin seuraajamäärät on kasvaneet aika paljon, mistä oon ollut mielettömän kiitollinen ja iloinen. On ihana kattoa, kuinka teitä tulee jatkuvasti lisää pikkuhiljaa. Muistan, kuinka joskus olin niin pöyristynyt, kun mulla oli 20 lukijaa.... :-D 

Mulla on ollut aiemmin vaan 50mm 1.4- objektiivi, mutta nyt tuli tilanne, että mun oli pakko ostaa vähän laajempi objektiivi. Klikkasin 24mm- objektiivin ostoskoriin ja se tuli kotiin pari päivää sitten. En sano, että se olisi mitenkään loistava, mutta huomattavasti käytännöllisempi kuin edeltäjänsä. Vielä mä kuitenkin kaipailisin jotain laajakulmaista, mutta netin arvostelujen mukaan ne alle tuhat euroa maksavat on tosi huonoja?

tiistai 27. kesäkuuta 2017

MÄ VALMISTUIN TAPAHTUMATUOTTAJAKSI

IMG_3672
Voitteko uskoa, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta mä valmistuin?! Mä oon valmis tapahtumatuottaja koulutukseltani, whiii! Nimike on Suomessa tosi uusi ja oltiin Turussa vasta toinen opiskeluryhmä ikinä, joille tää koulutus järjestettiin. Mun ensimmäinen näyttötutkinto ei mennyt läpi, mikä aiheutti mulle paljon ongelmia ja stressiä. Mutta nyt, nyt mä oon valmistunut! Tein mun lopputyöni kehittämällä nuorille liikuntatapahtuman, jonka tarkoituksena on kannustaa liikuntaan, lisätä yhteisöllisyyttä ja sosiaalisten suhteiden syntymistä, ehkäistä päihteidenkäyttöä sekä pitää hauskaa. Puursin sen parissa ikuisuuden, vuodatin parit kyyneleet, päästin kirosanoja kaikenmaailman lupia kysellessä ja turhauduin, etten mä tuu koskaan ymmärtämään erilaisia alv- kantoja... Kaksi päivää ennen lopputyön palatusta mä murennuin täysin, koska mä en vaan ymmärtänyt joitain asioita. Olin jo ihan täysin valmistautunut siihen, ettei tää työ menisi läpi, sillä edes googlettaminen ei pelastanut joitain kohtia. Arviointitilaisuudessa olin jo valmiiksi ihan palasina, kun mua stressasi ja ahdisti ihan mielettömästi. Kun arvioijat sitten totesi tällä kertaa, että "no nyt se on sellainen, että sun tutkinto voidaan hyväksyä", niin olin melkein shokissa. Heiltä tuli paljon positiivista palautetta, että mulla on mieletön ideointitaito ja se on todellakin mun vahvuus.

IMG_3678
Mä oon aina rakastanut suunnitella ja toteuttaa. Yleensä, kun kukaan ei saa aikaiseksi järjestää jotain kivaa tekemistä, niin mä otan ohjat käsiini. Tälläkin hetkellä oon järjestämässä isoa luokkakokousta, josta kukaan meiän luokkalainen ei vielä tiedä mitään, haha! Musta on ihan mieletöntä pitää illanistujaisia, juhlia isompia saavutuksia ja nähdä kaveriporukan kesken hauskan tekemisen kesken. Oon just se, joka innostaa muutkin mukaan ja hyppii ite yhdellä jalalla, saadakseen jotain aikaiseksi. Mun tarkoitus ei oo kuitenkaan äkkiseltään vaihtaa alaa, vaan oon tekemässä edelleen kaupanalan töitä. Tapahtumatuotanto on äärimmäisen haastava, stressaava ja työläs ala - jossa on kaikenlisäksi uskomattomasti paperitöitä. Mun tarkoituksenani ei ollut siksi työllistyä tekemään tapahtumatuottajan töitä päätoimisesti koskaan, vaan kävin koulutuksen siksi, että voin hyödyntää näitä  opintoja yhteisöpedagogian opinnoissa. Mulla on idea, johon tarvitsen tapahtumatuottajan koulutusta hyvin paljon, joten koen sen olevan isoksi hyödyksi tulevaisuudessa. Tällä ammattinimekkeellä voisi kuitenkin järjestää mitä tahansa tapahtumia pienistä tapahtumista suuriin festareihin. 

maanantai 26. kesäkuuta 2017

KEHONKUVASTA JA PAINOSTA

"Paras ystäväni Puolen hehtaarin metsän väestä on Nasu, koska se on pieni. Itse olen eniten Nasun kaltainen, koska se on ihana pieni kuin minä."

IMG_3808
IMG_3792
Näillä sanoilla oon vastannut tehtäväkirjan kysymyksiin siitä, kuka on puolen hehtaarin metsän parhain ystävä mulle ja ketä mä muistutan eniten. Oon ollut tehtäväkirjaa täyttäessäni 6-vuotias. Mä en tiedä, oonko ihaillut noin nuorena pienikokoisuutta ulkonäkösyistä vai siksi, että oon halunnut samaistua johonkuhun samannäköiseen. Mä toivon, että jälkimmäisestä syystä. Mun vastaus kuitenkin kummastuttaa, sillä olettaisin eskari-ikäisen vastaavan tollaiseen kysymykseen jollain luonteenpiirteellä, eikä ulkonäköseikalla. Rakastin nuorempana täytellä erilaisia kirjoja, joihin piti kertoa itsestään. Samaan Nalle puh- aiheiseen kirjaan olin kirjoittanut olevani 113 senttiä pitkä ja painavani 16 kiloa. Mun piti lukea vastaus uudestaan, sillä kuusitoista kiloa kuulosti ihan tajuttoman vähältä. Mutta kyllä mä luin oikein. Äiti ja iskä on kertoneet, että mä olin syntyessäni äärimmäisen pieni ja mua pystyi pitelemään yhdellä kämmenellä, sillä mahduin siihen hyvin. 

Mun lapsuudesta muistan sen, että rakastin olla niin pieni. Sain olla roikotettavana käsistä pitkään, koulussa kaikki jaksoi kantaa mua koko ala-asteen olkapäillä, olin kokoni vuoksi lyömättömän hyvä ja vikkelä urheilussa ja pystyin kiipeämään puissa ilman, että oksat olis olleet vaarassa katketa. Kun oli joukkuelajeja, joissa piti kantaa muita esteiden yli, niin mä olin kiitollinen siitä, että kaikki jaksoi kantaa mua ongelmitta. Asia ei ollut niin yksiselitteinen, sillä luokkakohtaisessa kuningastuolissa kaikkia ei jaksettu kantaa. En edes miettinyt, että mitä jos mä olisin se, jota ei ala-asteella voitaisi kantaa isokokoisuuden vuoksi. Jälkeenpäin tuntuu kylläkin vähän hassulta, että moniin keväisiin kuului koulussa tiimityöskentelyä, joihin sisältyi muiden nostaminen joukkueessa. 

IMG_3796
Mun paino pysyi hyvin samoissa lukemisessa kutosluokalta täysi-ikäisyyteen, jolloin mä yhtäkkiä sain painoa yli kymmenen kiloa. Ei olla ostettu vaakaa tänne, vaikka olisikin hauska nähdä, paljonko mä painan esimerkiksi nykyään. En siis tiedä tän hetkistä painoani, mutta mä oon ollut enemmän sillä fiiliksellä, että tarkkailen mieluummin ulkomuotoani kuin numeroita. Kaikki ne ylimääräiset kilot meni suoraan vatsaan, tisseihin ja reisiin. Sain just sellaiset tissit, joista tykkäsin, kun painoa tuli lisää. Aiemmin koin ne vähän liian pieniksi, vaikka olinkin niihin tyytyväinen, joten nyt pystyin olemaan täysin tyytyväinen. Isommat reidet oli mulle täysin ookoo, mutta vatsa tuntui ikävämmältä. Tuntuu ihan hullulta sanoa, mutta jos olisin ollut sinkku, niin olisin varmaan heti ruvennut jumppaamaan ja kiinteyttämään vatsaa. Mutta koska olin pitkässä parisuhteessa, en kokenut sitä tärkeäksi. Enkä mä koe vieläkään, sillä siinä ne kilot on edelleen. Mulla on jatkuvasti alavatsassa sellainen kumpu kuin olisin viettämässä alkuraskauden ensimmäisiä kuukausia, mutta olkoot. Ehkä se joskus häiritsee mua ja koen sen huonoksi asiaksi, mutta just nyt ei häiritse. 

Se oli kuitenkin iso muutos tulla sieltä koko lapsuuden ja nuoruuden alipainoisilta rajoilta tähän painoon, jolloin mä en enää todellakaan oo siellä suunnilla. Mä painan enemmän kuin koskaan aiemmin, enkä tiedä, miksi oon niin sujut sen kanssa. 

IMG_3804
Tunnen itteni jollain tavalla etuoikeutetuksi, sillä vaikkei mulla ookaan mun ihannevartaloa, mä oon siihen sataprosenttisesti tyytyväinen. Tiedän, että oma vartalo on monille ongelmallinen ja jopa sairastuttava asia. Mä oon aina tykännyt isosta pepusta, enkä voisi olla kiitollisempi, että mun peppu on niin pyöreä, että se näyttää toisinaan jopa epäaidolta. Hyvä, että poikaystävä saa silmänsä irti siitä näin kuuden ja puolen vuoden jälkeen, haha... Mun ulkonäköihanteeseen on aina kuulunut juurikin iso, naisellinen peppu. Mulla ei myöskään oo maailman pienimmät reidet, mutta ne on ihan täydelliset mekkojen ja hameiden kanssa. Kapea vyötärö on myös sellainen naisellinen asia, mistä pidän itessäni, ja mikä kiinnittää mun huomion muissa ihmisissä. Tykkään paljon laihoista käsistä ja oon iloinen, että ne on pysyneet mieluisina jo lapsesta saakka. 

Poikaystävä just totesi, että arvostaa mussa sitä, miten mä oon niin sujut vartaloni kanssa. Mä kuitenkin koen, että tärkein avain positiiviseen kehonkuvaan on käyttää sellaisia vaatteita, jotka imartelee vartaloaan. Vaikka tää kuinka paljon keskustelua herättäisikin, niin tiettyihin vartalonmalleihin sopii erityisen hyvin tietynlaiset vaatteet, kun taas jotkut vaatteet näyttäisi paremmalta siellä vaatetangossa. Mun vartalolla esimerkiksi croptopit yhdistettynä matalavartaloisiin hameisiin näyttää aivan kamalalta. Lisäksi en näytä hyvältä täysin ihonmyötäisissä trikoomekoissa, vaan lähinnä tursuavalta makkaralta :-D Koska tiedostan vaatemallit, jotka ei imartele mua, en myöskään käytä sellaisia. Kun pukeudun imarteleviin vaatteisiin, se luonnollisesti heijastuu myös mun kehonkuvaan positiivisesti, kun sieltä peilistä katsoo hyvännäköinen tyyppi. Ajattelenkin, että jos jatkuvasti kokee olonsa epämiellyttäväksi oman vartalonsa kanssa, olisikin syytä katsoa vaatekaappiin ja pohtia, että onko ne kivat vaatekappaleet kuitenkaan vartalolle rakastavia? Tuoko ne esiin parhaat puoleet ja kätkee niitä vähän huonompia? 

IMG_3810Mun pikkusiskon kanssa oon erityisen varovainen puheissani, sillä en missään nimessä halua luoda yhtään ulkonäköpaineita tai tunnetta siitä, että vain tietynlainen vartalo olisi hyväksyttävä. Sitä ei koskaan tiedä, kenen mieli on herkempi ottamaan ulkonäköpuheet sisimpäänsä, jolloin ollaan jo huonossa suunnassa. Enkä mä halua, että mun puheiden vuoksi altistan ketään syömishäiriölle. Se ei välttämättä vaadi kuin sen, että syömishäiriölle altis kuulisi puheet siitä, miten ällöttävä on pömpöttävä vatsa, kun se jo riittää. Siksi mä haluan näyttää esimerkkiä siitä, miten tärkeää on kantaa kehonsa rakastavasti ja just sellaisenaan kuin se on. Eikä se edes vaadi esimerkin näyttämistä, vaan olemista just tällaisena kuin nytkin oon. 

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

KESKIKESÄN JUHLAA - UINTIA, SAUNOMISTA JA KYYKKÄÄ

IMG_3871
IMG_3879
IMG_3720
IMG_3684
IMG_3693
Mentiin tänä vuonna mun mökille viettämään juhannusta, ja vietettiin samalla aikaa mun vanhemmilla. Tiesin jo etukäteen, että haluun kerätä voimia tän kaksipäiväisen loman aikana, enkä lähteä minnekään juhlimaan. Ensimmäisenä päivänä saavuttiin suoraan ruokapöytään syömään grilliruokaa, jonka jälkeen startattiin perinteiset kyykkäkisat (mä voitin ekan erän, jee!) ja naapuritkin tuli mukaan pelailemaan. Lähdettiin siitä yöllä pikkusiskon ja poikaystävän kanssa mökille lämmittämään saunaa ja uimaan. Jossain vaiheessa lähetettiin sisko kotiin nukkumaan ja mentiin kahestaan veneilemään, jossa otettiin ihan superkivat kuvat, mitkä on tulossa toivottavasti huomenna ulos! Tuntui ihan käsittämättömältä, että puoli kahdeltatoista yöllä on mahdollista ottaa blogiin kuvia, kun aiemmin jo kolmelta iltapäivällä on ollut liian pimeää. Toisena päivänä mentiin oman mökin sijasta isovanhempien mökille, tultiin kotiin syömään ja lähdettiin taas autolla kiipeämään vuorelle. Ostettiin mansikoita, haettiin ravintolasta ruoat mukaan ja mentiin taas lämmittämään saunaa. Oltiin lähes kokoajan menossa, mutta niin se taitaa aina mennä, kun meen kotikotiin. Tulin just omaan kotiini ja on maailman ihaninta käpertyä suihkunraikkaana omaan sänkyyn. Kirjottelen tätä postausta valmiiksi ja oon ihan kohta valmis julkaisemaan tän, sillä arki kutsuu nopeammin kuin uskoinkaan ja oon menossa puolen tunnin päästä töihin. 

Millainen juhannus teillä oli?

lauantai 24. kesäkuuta 2017

4X TÄLTÄ VIIKOLTA

IMG_3634
Fiksuna tyttönä menin parvekkeelle nukkumaan yhtenä yönä, kun sisällä oli niin kuuma. No, flunssahan siitä yöstä seurasi... Siellä oli kuitenkin ihan oma tunnelmansa, kun ulkona oli valoisaa ja linnut lauloi. Olis myös kiva kutsua kaverit kylään viettämään kesäiltaa partsille, sillä se on niin viihtyisä.

IMG_3628
Sain tällaisen herätyksen synttäriaamunani ja oli kyllä hyvää, mutta älyttömän tuhtia. Mansikat tais upota ensimmäisen päivän aikana kaikki, kun taas kakkua on vieläkin jäljellä. Nyt on 21-vuotta täynnä, aika hullua. Tuntuu ihan mielettömältä, että tasan kahden ja puolen vuoden päästä mä oon just valmistunut omalle alalleni ja pääsen viimein tekemään sellaista duunia, joka vastaa koulutustani.

IMG_3522
Rakastan kesässä sen tuomaa kukkaloistoa ja tekiskin ottaa kaikki blogikuvat sen joukossa. Vaikka asutaankin Turussa, niin meiän koti on sen verran syrjäisessä, että toisinaan luulen olevani maalla. Tää on hirmusen pieni paikka, jossa kaikki tiet ja mutkat taitaa olla jo nähtyjä. Eipähän tarvii pelätä iltaisin kotiin kävelemistä, kun joka puolella on jo tuttuja ihmisiä ja oman työpaikan asiakkaita, haha. 

IMG_3458
Sain elämäni ekan Macin huulipunani viime viikolla, sillä olin lukenut sen kestävän käytössä muita paremmin. Musta kyllä tuntuu, ettei mikään huulipuna oo mun huulissa erityisen kestävää! :-D Tällä hetkellä tää on kyllä parhain kokeilemistani, mutta uskon jossain olevan vielä se the one mulle, joka ei lähde millään huulista. Jos joku tietää ihan kirkkaanpunaisesta huulipunasta, joka pysyy kymmenenkin tuntia täydellisenä, niin saa vinkata. Mulla pysyy yleensä pari tuntia huulipuna nättinä, mut sen jälkeen se alkaa lohkeilemaan ikävästi pois.

torstai 22. kesäkuuta 2017

KESÄSUUNNITELMAT

IMG_3099
Mun kesänvietto ei oo startannut ihan vielä kunnolla, sillä rästissä on ollut niin paljon asioita, koulutyöt on painanut päälle ja kolmessa duunissa on ollut kiirettä. Painoin tossa yhen 15 päiväisen työputken finaaliin, jonka jälkeen päätin, että mä otan tästä lähtien joka viikolle ne kaksi vapaapäivää. Hulluintahan on se, että mä saan kaikissa työpaikoissani itse kertoa päivät, jolloin haluan olla töissä ja silti onnistuin tekemään noin pitkän työputken tohon väliin. Ei hyvä, ei ollenkaan! Laskeskelin kuitenkin, että viimeistään kesäkuun loppuun mennessä mäkin pääsen vihdoin "kesälomalle" koulusta ja mun arkeen kuuluu vaan työt. Mä ootan jo innoissani sitä, että mun vapaapäivät tarkoittaa oikeesti vapaapäiviä, eikä ne oo synonyymeja opiskelupäiville. Mutta joo, mennään kurkkaamaan mun kesän "to do" - listaa!

IMG_3228
IMG_3186
♥ Ihan ensinnäkin, juhlitaan tyttöjen kanssa mun synttäreitä Samppalinnassa (mä rakastuin siihen paikkaan samantien, kun astuin sisään uudistettuun terassiin), mitä ootan superinnoissani. En oo juhlinut synttäreitä yli kymmeneen vuoteen, joten nyt oli hyvä hetki siihen. Enää viikko tähän, toivottavasti säät suosisi silloin ja olisi lämmintä!

♥ Mulla on juhannus vapaana, joten ollaan menossa mun omalle mökille rentoutumaan. Ei olla käyty siellä tänä vuonna kertaakaan, joten ehkä nyt on ihan hyvä aika avata mökkikausi. Ollaan siellä kaks pikaista yötä, jonka jälkeen arki kutsuu jälleen ja palaan sieltä suoraan töihin. Eniten ootan sitä, että pääsen saunomaan, sillä mulla on tällä hetkellä pieni nuha, jonka haluaisin saada kuriin.

♥ Yhtenä heinäkuun viikonloppuna ollaan menossa mun serkun häihin, mitä ootan myös paljon. Häät on niin ihania!

♥Heinäkuussa oottaa myös Ruissi, johon mulla on kolmen päivän lippu ja poikaystävällä yhen päivän. Toivon, että siitä tulee yksi kesän ikimuistoisempia viikonloppuja. Whiii, tulispa festarisäistäkin aurinkoiset. Ainut, mikä multa puuttuu, on seura perjantaille ja lauantaille, sillä liput myytiin loppuun niin pikaisesti. Eiköhän sekin tästä järjesty.

♥ Heinäkuussa aion myös ottaa loparit yhdestä duunipaikastani, sillä liika on liikaa! :-D En vielä oo päättänyt tarkkaa päivämäärää, mutta teen sen kyllä mahdollisimman pian. Ihanaa, silloin saan vähän lisää vapaapäiviä viikkoihini ja pääsen nauttimaan kesästä täysillä.

IMG_3232
IMG_3245
♥ Oon ollut viimeksi Tukholmassa, kun oon ollut 16-vuotias, joten ehkä näin viiden vuoden jälkeen olis aika käydä sielläpäin parin päivän reissulla. Sinne on avattu pari liikettäkin, joissa haluaisin käydä!

♥ Jossain välissä haluun mennä pariksi päiväksi Helsinkiin, nukkua hotellissa, käydä Hernesaaren rannassa, fiilistellä keskustassa ja käydä tietenkin Lintsillä! Vielä, kun tähän löytyisi joku sopiva rako, jolloin voitaisiin lähteä. Helsinki on niin kaunis kesäisin.

♥Vaikka Ruissalo on niin lähellä, en oo silti koskaan käynyt siellä Kasvitieteellisessä puutarhassa tai ihan vaan ihastelemassa maisemia. Tänä kesänä siellä on kuitenkin käytävä, varsinkin kun vesibussitkin kulkee sinne nykyään.

♥ Elokuussa me otetaan suunnaksi Nizza, johon varattiin lennot just hetki sitten. Haluutteko tietää, millä perusteella kohde valittiin? No tietysti sillä, missä olis Forever21, haha! Ollaan siellä viis päivää ainoastaan, sillä pidemmälle lomalle ei ollut mahdollisuutta.

♥ Elokuussa juhlitaan myös meitä valmistuneita koulun kesken, kun suunnataan Seiliin luokkalaisten kanssa. Uskon, että siitä tulee myös yksi ikimuistoinen ilta, sillä ollaan tultu mielettömän hyvin toimeen. Ei olla nähty pariin kuukauteen koko luokan kanssa ja tässä välissä on vielä pitkä kesä, joten jälleennäkemisen riemu voi olla aikamoinen.

IMG_3252
♥ Me ollaan pelattu pienenä suvun kanssa paljon kyykkää ja uskokaa tai älkää, mutta me järjestettiin joka kesä koko kylän kyykkäkisat! Siellä oli kaikki naapurit (jep, maalla ollaan tosi tiiviisti yhdessä) ja tykkäsin siitä niin paljon. Mun isovanhemmat aina järjesti sen kisan, joten tätä pelatessa tulee aina muisteltua heitä, sillä he ei oo enää täällä pelaamassa meiän kanssa. Tänä kesänä haluun taas luoda perinnettä eloon ja pitää pienimuotoiset kyykkäkisat (joita en koskaan voita).


♥ Haluun uskoa, että kesä on pyhitetty blogille, kun oon ottanut loparit ja mulle jää näinollen enemmän aikaa sille. Olis niin ihanaa nähdä blogityttöjä moneen otteeseen tänä kesänä, jos aikataulut vaan osuu yksiin. Kaikkien tapaamisten järkkääminen on kuitenkin aika työlästä, että saadaan kaikille sopimaan sama ajankohta. Toivossa on kuitenkin hyvä elää!

♥ Haluun myös treffata paljon kavereita ja käydä istuskelemassa Turun uusien ravintoloiden terdellä paljon, sillä se vaan kuuluu kesään. Ja vaikka en yleensä tykkääkään käyttää paljoa rahaa tollaiseen, niin kesällä se ei haittaa mitään. Oon niin innoissani kaikista uusista rafloista, että haluaisin vaan heti käydä testaamassa niitä. 


Koulun aloittaminen syyskuussa tarkoittaa ainakin mulle sitä, että vaatekaappia käydään läpi reilulla kädellä, jolloin käyttämättömistä vaatteista luovutaan. Näin tulee tilaa uusille kouluvaatteille, jolloin ei tarvii potea asukriisejä! Mä edistin tätä jo tilaamalla pari isoa vaatepakettia, joiden pitäisi saapua ensi viikon aikana kotiin. 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

TEILLE, JOTKA HALUAISITTE KOKEILLA YRITTÄJYYTTÄ

IMG_3617

Muistan olleeni just ja just 14- vuotias, kun pohdin ensimmäisen kerran, miten siistiä olisi pyörittää omaa yritystä. Aikuistuttuani siitä hieman, ymmärsin miten paljon siihen liittyy paperitöitä, kirjanpitoa ja muita asioita, jotka ei pelkällä lukiopohjalla auennut lainkaan. Mä oon kokenut paljon sellaisia fiiliksiä, että haluaisin kokeilla yrittäjyyttä erilaisten töiden kanssa, mutta töiden tuottavuudesta ei oo ollut mitään takuita. Onkin siis tuntunut, että yrittäjyys olisi siltä istumalta ihan liian iso pala purtavaksi. Työt saattaa lisäksi olla niin pienimuotoisia, ettei yrityksen perustaminen olisi edes kannattavaa. Monet onkin varmasti halunneet kokeilla siipiään yrittäjänä, mutta siihen liittyvät taloudelliset riskit ja kirjanpito on pelottanut. Jos pari kertaa vuodessa tekee jonkun duunikeikan, niin ei sellaista varten oo kovin toimivaa ehkä pitää yritystä pystyssä. Somessa omasta työstään laskuttaminen on hyvin yleistä, mutta sen lisäksi joku haluaa laskuttaa esimerkiksi lastenhoidosta, tekemästään talonrakennusavusta kaverille tai vaikkapa auttaessaan jotain kirjoituksiin valmistautumisessa. Mutta onneksi tähän on ratkaisu, josta mä oon lukenut innokkaana jo pari vuotta! 

IMG_3620
IMG_3619

Mä oon tutkinut lähivuosina paljon kevytyrittäjyyttä, mikä on kuulostanut mun korvaan just sopivalta ratkaisulta: saa itse laskuttaa työstään, muttei tarvitse hoitaa paperitöitä ollenkaan. UKKO.fi- sivuston kevytyrittäjyydessä pystyy laskuttamaan keikkaluonteisista töistä, eikä tarvitse olla yritystä pystyssä. Voit olla alan työkokemusta tarvitseva opiskelija, lisätuloja kaipaava työssäkäyvä tai oman yrityksen perustamisesta haaveileva - palvelu sopii kenelle tahansa. Mun mielestä on huippua, että tällainen palvelu kannustaa kokeilemaan itsensä työllistämistä, sillä tässä ei ole minkäänlaisia riskejä. Palvelussa ei ole kiinteitä kuukausimaksuja, joten jos työkeikkoja ei olekaan, ei ole myöskään kuluja. Rekisteröityminen on täysin ilmaista, mikä on ehdoton plussa.. Tykkään UKKO.fi - sivuston palveluista just siksi, että laskuttaessa sitä kautta, ei joudu ottamaan yrittäjän taloudellista riskiä. Niin ja tietenkin siksi, että ne paperityöt ja pakolliset maksut hoitaa joku muu. Mä oon käyttänyt palvelua paljon siihen, että oon laskenut paljonko palkkaa pitää pyytää päästäkseen tiettyyn tulotasoon. Tiesittekö, että jos mä haluaisin saada 200€ alvittoman palkan puhtaana käteen kertaluonteista työstä, niin mun pitäisi laskuttaa omalla veroprosentillani vastapuolelta 250,41€? Tällaisia ei kovin usein tuu ajatelleeksi, joten on suuri apu, kun heiän sivustonsa laskurin avulla pystyy suoraan laskemaan, että paljonko on veloitettava saadakseen itseään miellyttävää palkkaa. Monesti saattaisi muuten pyytää palkan alakanttiin, jolloin siitä ei jäisikään sitä summaa itselleen, kun haluaisi. Näin lukiopohjalla mä en ainakaan osaisi suoraan sanoa, paljonko pakollisia sosiaaliturvamaksuja, ennakonpidätyksiä, mahdollisia Yel- maksuja ja alveja on maksettava. Siksi maksan siitä mieluusti 5% laskutussummastani, että joku muu hoitaa nää asiat. Sillä samalla tavalla mä joutuisin maksamaan kirjanpitäjälleni, että hän hoitaisi osan yrittäjyyteen liittyvistä asioista.

Palvelun käyttö on helppoa, nopeaa ja niin yksinkertaisesta, että se onnistuu jopa multa!

Yhteistyössä UKKO.fi-sivuston kanssa


maanantai 19. kesäkuuta 2017

PARISUHDE PILAA OPISKELUN

IMG_1986
Viime vuonna meiän parisuhteen tilanne oli se, että oli mun vuoro lukea pääsykokeisiin ja poikaystävä oli armeijassa. Tällöin mä myös asuin yksin ja nähtiin ainoastaan muutamana viikonloppuna kuukaudessa. Mä olin kaikkein tehoikkain opiskelija just silloin, kun poikaystävä oli armeijassa ja sain opiskella täysillä yksin. Sain keskityttyä hyvin, sillä täällä ei ollut ketään häiritsemässä lukurauhaa, vaan aina oli hyvä hetki lukea. Mä oon kaikkein virkeimmilläni aamuisin ja se onkin ainut aika, jolloin pystyn opiskelemaan kunnolla, joten luin tehokkaasti aamut. Jos en aamulla opiskele, en pysty opiskelemaan koko päivänä, sillä mun on oltava sataprosenttisesti virkeä oppiakseni uutta. Mä oon myös luonteeltani sellanen, etten oo koskaan kaivannut mitään opiskelutsempparia siihen viereen, vaan se motivaatio on löytynyt kyllä musta itestäni. Salillakin mua on ärsyttänyt, jos ryhmäliikunnassa ohjaaja on huutanut, että "jaksaa vielä", kun mä en ihan oikeasti jaksa yhtäkään liikettä enempää. Oon hyvin itsetietoinen omista kyvyistäni, rajoistani ja riittämättömyydestäni silloin, kun siihen on aihetta. Tänä keväänä mulla on ollut kahen koulun loppuspurtti ja voin kertoa, että yhdessäkin koulussa olisi ollut riittävästi haastetta. Tähän päälle vielä poikaystävä haki opiskelemaan ja luki loppukevään pääsykokeisiin. Mua vähän pelotti etukäteen, että miten meiän yhteiselo sujuu, kun kummallakin on tärkeä kevät edessään ja se tuo varmasti stressiä arkeen. Me ollaan nimittäin vähän sellaisia, että kun molempia stressaa, niin se purkautuu ikävästi toisiin. Jos vaan toisella on stressiä, niin se stressitön pystyy sanomaan toiselle, että "muru hei, sulla on stressiä, minkä vuoksi sä oot pahalla päällä". Mutta jos molemmat on tällä fiiliksellä, niin eihän kumpikaan kykene sanomaan toiselle, että vika ei ookaan meissä, vaan kovissa paineissa. Miten meille sit kävi?

Nyt, kun poikaystävän luku-urakka on ohi, ajattelin tulla kertomaan vähän fiiliksiä tästä ajasta. Meillä oli tietynlainen sanaton sopimus, että alkuvuonna panostetaan mun koulujuttuihin, ja silloin toinen hoitaa enemmän kotitöitä. Ja sitten taas, kun Joonaksen pääsykoematskut julkaistaan, niin on mun vuoro hoitaa elämässä enemmän muita osa-alueita. Aluksi se sujui hyvin, kun vaan toisella oli koulujuttuja ja isoja deadlineja, mutta jossain kohtaa se vain jäi, kun niitä alkoi olla molemmilla. Kummallakaan ei ollut töiden ohella mitään ylimääräistä aikaa siivota, laittaa ruokaa tai tehdä isoja asioita kahdestaan - sillä kaikki se pieni vapaa-aika oli pois lukuajasta. Ollaan kaikenlisäksi vielä vuorotöissä, joten koko kevät on mennyt niin, ettei olla ehditty viettämään toistemme kanssa paljoakaan aikaa. Meiän koti on näyttänyt ihan pommilta, ollaan syöty lähinnä nuudeleita sekä voileipiä ja kotona oleva sotku on vaan lisännyt henkistä kuormittuneisuutta. Kaupassa käynteihin ei oo riittänyt aikaa kuin hädintuskin kerran kuukaudessa, sillä sinne raahautuminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Muistettiin kuitenkin pitää parisuhteesta huolta, eikä purettu stressiämme toisiimme. Vuorotyön vuoksi pidettiin tärkeänä yhdessä nukkumista, pikaista kävelylenkkiä ulkona ennen nukkumaanmenoa ja aamupalahetkiä - kun ne sattui osumaan kummankin yhteiseen hetkeen.

IMG_1985
Mun opiskeluihin parisuhde vaikutti tänä vuonna hyvin negatiivisesti, sillä en pystynyt keskittymään täysillä tai tekemään sitä parastani, jonka olisin pystynyt tekemään yksinäni. Mulla oli päivässä vapaa-aikaa ainoastaan noin 1-3 tuntia, sillä eihän tällainen ylisuorittajaluonne voi olla käymättä päivittäin töissä...  Se siis tarkoitti, että mun lukuaika oli tosi minimissä, ja jos en käyttänyt sitä aikaa hyödykseni, koko päivän opiskelut oli sitten siinä. Toisinaan tuntui, että olisi halunnut vaan niin paljon höpötellä toisen kanssa omasta arjestaan, fiiliksistään ja muusta turhasta, vaikka olisi pitänyt pysyä skarppina. Silloin olin onneni kukkuloilla, kun poikaystävällä oli aamuvuoro ja mulla puolestaan vapaa-aamu, sillä pystyin opiskelemaan täysillä silloin. Näin kävi kuitenkin surullisen harvoin, joten yleisesti oltiin aamut samaan aikaan kotona. Tällöin mulla meni hermot, kun poikaystävä keskeytti mua  ihan jatkuvasti jollain (turhalla) jutullansa, enkä saanut heti aiheesta uudelleen kiinni. Toisinaan se halusi tulla välttämättä just silloin naureskelemaan jotain Instagramkuvaa, kertomaan jonkun töissä sattuneen jutun, pohtimaan menisikö suihkuun nyt vai myöhemmin, kertomaan ääneen laittavansa kohta perunat kiehumaan tai muuta yhtä oleellista. Pahimmillaan näitten juttujen jälkeen mua ei enää edes huvittanut opiskella, vaan mun opiskelumotivaatio katosi kuin seinään, kun mua jatkuvasti keskeytettiin. Tää luonnollisesti suututti mua, sillä olin monesti sanonut, että haluun omaa rauhaa, enkä keskeytyksiä. Loppukeväästä totesinkin rakentavasti aina poikaystävän avatessa suunsa, että: "onko tää asia niin tärkeä, että sä keskeytät mun opiskelun just nyt?" Mulla oli kuitenkin vaan päivästä noin 1-3 tuntia lukuaikaa, sillä olin vain aamut vapaalla ja illat kokopäiväisesti töissä, joten sitä opiskeluaikaa ei todellakaan ollut hukattavaksi. Hän onneks ymmärsi mun lukemisen tärkeyden, mutta ei millään malttanut olla juttelematta. Meillä olikin sanaton sääntö, että illat pyrittiin viettämään yhdessä, jos ne sattui molemmilta vapaiksi. Tällöin mä olin liian väsynyt opiskelemaan, eikä tullut huonoa omatuntoa opiskelemattomuudesta. Silloin oli sitten se hetki, jolloin puhuttiin kuulumisista ja fiiliksistä. 

Poikaystävä taas sanoi, että mun läsnäolo motivoi lukemaan enemmän, ja toisinaan taas mun seura kiinnosti lukemista enemmän. Mutta toisaalta, hän on aina ollut luonteeltaan sellainen, jota pitää potkia ja tsempata jatkuvasti eteenpäin. Hän ei kokenut, että olisi saanut paremmin luettua, jos asuisi yksin tai ei seurustelisi lainkaan. On jännä ajatella, miten paljon parisuhde vaikuttaa tärkeisiin opiskeluhetkiin, kuten just pääsykokeisiin lukemisiin. Monet varmaan pohtii, että miksei menty lukemaan eri paikkoihin tai vaikka kirjastoon. Meiltä on kuitenkin 15 kilometriä lähimpään kirjastoon, joten siellä ravaaminen olis ollut jo aikamoinen aikarasite. Mä en myöskään yhtään tykkää opiskella siellä, vaan saan eniten aikaiseksi juurikin kotona oman peiton alla, lämmin teemuki vierellä, jääkaapissa mun lemppariruokia ja vessa lähettyvillä. Vaikka meiän parisuhde on vaikuttanut opiskeluihin negatiivisesti, niin onneksi pääsykoekevät ei oo vaikuttanut meiän parisuhteeseen. Se on ihan yhtä hyvä nykyään kuin ennen tätä kevättäkin.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

SUNNUNTAIHÖPÖTTELYÄ

IMG_3497
IMG_3461
IMG_3500
IMG_3478
IMG_3473
IMG_3496
IMG_3474
IMG_3487
Tällä hetkellä on sunnuntai, oon kohta menossa kaheksaksi tunniksi töihin ja töistä suoraan poikaystävän kaverin juhliin. Jos ei oteta huomioon sitä, että mulla on huomenna aikainen aamuvuoro, niin kaikki on hyvässä balanssissa. Oon nauttinut lämpimistä säistä, nähnyt paljon kavereita ja syönyt lempparimehujäitä. Oon superilonen siitä, että kävin pitkästä aikaa kampaajalla, jossa sain kerrankin just sellaisen värisävyn kuin halusinkin. Sopivan kylmä mun makuun, toivottavasti tää sävy kestäisi kauan. Mun opinnot on myös jo hyvin loppusuoralla, enää 2,5 opintopistettä suorittamatta ja mä oon niiin kesälomalla koulun suhteen! Tästä innostuneena varattiin just erittäin extemporereissu Nizzaan, enkä malta oottaa pientä rentoutumista siellä. Mä oon samalla kiinnittänyt huomiota siihen, että antaisin joka viikko itelleni kaksi vapaapäivää töistä. Joillekin se saattaa olla itestäänselvyys, mutta kun on tottunut tekemään viikon ympäri töitä, se tuntuu tosi laiskottelulta... Haluun kuitenkin nauttia kesästä ja sen tuomista hetkistä, joten oon kieltäytynyt monista työvuoroista sen vuoksi. Keskiviikkona on mielettömän iso (ja stressaava päivä), sillä silloin selviää, meneekö mun tapahtumatuotannon tutkinto läpi. Se ei mennyt ensimmäisellä kerralla läpi, vaan sain tehtäväkseni täydentää tutkintoani, jonka esitän arvioijille tulevana keskiviikkona. Mulla ei oo hajuakaan, että mitä sen kanssa käy ja menetän varmaan yöuneni sen vuoksi. 

perjantai 16. kesäkuuta 2017

VIIME PÄIVINÄ

IMG_3442
Oon ollut paljon syömässä ulkona, sillä terdesäät on olleet aivan ihania. Tavallisesti en ihan näin paljoa syö ravintoloissa, mut nyt on ollut kiva treffata kavereita näin. 

IMG_3433
Pukeuduin ensimmäistä kertaa mun vaatekaapissa pitkään olleeseen paitaan ja se oli ihanampi päällä kuin olisin voinut ees kuvitella. Tälle tulee varmasti paljon käyttöä. 

IMG_3615
IMG_3616
Multa on puuttunut jo pitkään vaalea käsilaukku ja bongasin tän koululaukuksi yllättäen. Zarasta löytyy kyllä parhaimmat laukut, mulla on sieltä lähes kaikki  mun laukut ostettu ja ne kestää ikuisuuden käytössä. 

IMG_3435
IMG_3447
IMG_3450
Käytiin viettämässä mun etukäteissynttäreitä Ravintola Nooassa ja oli kyllä mieletön paikka, jonne tuun menemään vielä uudestaankin. Musta on niin huippua, että Turkuun on avautunut niin monia uusia ravintoloita ja vieläpä superkivoille paikoille. 

maanantai 12. kesäkuuta 2017

RINTALIIVITTÖMYYDESTÄ

IMG_2518
IMG_2567
IMG_2519
IMG_2535
IMG_2512
IMG_2528
IMG_2536
IMG_2522
IMG_2568
Arvatkaa, mikä on mun koko blogihistorian suosituin postaus? Se on tämä, jossa kerroin alusvaatenatseudestani ja siitä, miten alusvaatteet pilaa monet asut, kuten myös omani siinä postauksessa. Mä ostin tän ihanan paidan ja kotona peilaillessani tajusin, ettei kanafileet pysy yllä haluamallani tavalla näin löysän paidan kanssa. Pohdin pari sekuntia, että onko ihan liian kreisiä liihotella menemään ilman rihmankiertämää, sillä olin kaikenlisäksi menossa tapaamaan ihan uutta blogituttavuutta. Samaan aikaan mä pohdiskelin, että miksei olisi? Mun pointti oli siinä, että koen olevani niin sujut itteni kanssa, joten mulle oli täysin okei keikkaroida ton näköisenä ympäriinsä. Mutta tiedän, ettei se oo meiän yhteiskunnassa kovin hyväksyttävää. Tällä hetkellä kovasti hoetaan sitä, että rintoja pitäisi pitää neutraalina asiana, eikä siihen tulisi liittää mitään seksuaalista. Kyllä mä silti miellän ne nimenomaan seksuaalisiksi ja rehellisesti sanottuna, ne on ihan älyttömän seksuaaliset. 

Päädyin kuitenkin lähtemään tän näköisenä kaupungille, sillä ajattelin, että eihän tää edes näytä niin huonolta tai mauttomalta kuin se voisi näyttää. Rupesin kuitenkin pohtimaan, että meiän yhteiskunnassa rintaliivittömyys tuntuu olevan vain pienirintaisten "etuoikeus". Se oli ehkä juurikin se syy, miksi mä lopulta lähdin tässä asussa ulos ovesta, enkä kokenut näyttäväni mauttomalta. Jollain surullisella tavalla tiedostin, että yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävämpänä liihotella ilman rintsikoita pienirintaisena kuin isorintaisena. Jos isompivarustuksinen nainen kulkisi kaduilla tissit pomppien, niin monien ensimmäinen ajatus olisi, että miksei hän voinut peittää itseään enempää. Pienirintaisten rintsikattomuus mielletään taas siroksi, tilanteeseen sopivammaksi ja hyväksi vaihtoehtoksi esimerkiksi silloinkin, kun alusvaatteet pilaisi asun. Monesti mäkin saatan todeta jollekulle, joka pähkäilee avonaisesta selkämyksestä ja rintsikoiden yhdistämisestä, että jätä ne kokonaan pois. Tuntuu kuitenkin vähän väärältä, että toinen vartalonmuoto koetaan tässä asiassa yleisesti hyväksytympänä. Onko tässä ehkä joku sellainen ajatus, että mitä enemmän sitä rintaa löytyy, sen seksuaalisempana sitä pidetään ilman rihmankiertämää, juurikin paljaana. 

Mietin pitkään tätä kirjoittaessani, että mikä oli se boosti tän asun pukemiseen? Se, että mulla on hyvä itsetunto ja äärimmäisen positiivinen kehonkuva itestäni, jolloin koin itteni just hyväksi tällaisenä. Vai se, että koin pienirintaisena tän hyväksytymmäksi vaihtoehdoksi kuin isomman rintavarustuksen kanssa. Vaiko kenties se, ettei mua yksinkertaisesti kiinnostanut, mitä mieltä joku on näinkin neutraalista asiasta, jota ei kuitenkaan pidetä ulkopuolella neutraalina?


Mitä mieltä te ootte? Ootteko samoilla linjoilla mun kanssa vai millaisia mielipiteitä postaus herätti?