maanantai 22. toukokuuta 2017

SE VASTOINKÄYMISTEN PÄIVÄ

IMG_2426
IMG_2407
Tänään oli just sellainen päivä, kun kaikki meni alamäkeen. Mulla oli aamulla älyttömän tärkeä haastattelu, mikä määritteli pitkälti mun seuraavat kolme vuotta. Olin sanonut etukäteen, että tuun varmaan loistamaan siinä, sillä mulla oli älyttömän itsevarma olo sen suhteen. Toisin kuitenkin kävi, yksikään haastattelu ei oo koskaan mennyt noin surkeasti. Olin niin kiukkuinen itelleni sen jälkeen, kun asiat ei mennyt lainkaan mun haluamallani tavalla. Haastattelussa kysyttiin kysymyksiä, joihin en todellakaan osannut vastata ja tunsin oloni epäonnistuneeksi. Samaan aikaan kadotin yhden tärkeän kouluesseen, kun mun macbook sai sen häviämään. Tässä vaiheessa taisin jo kirota ääneen poikaystävälle ja mietin, että miksi ihmeessä tän päivän pitää olla näin huono. Halusin saada ajatukset muualle ja aloin siivoamaan, kunnes purskahdin itkuun. Iltapäivällä mulla oli aamuista haastattelua vielä tärkeämpi tilaisuus, jossa päätettiin mun lähitulevaisuudesta. Tämäkin asia sai takapakkia ja mä muistan vaan tuijottaneeni lattiaa, kun mietin, ettei mun elämässä voi tapahtua näin monta isoa asiaa kerralla. En oo ihan vielä valmis puhumaan näistä kummastakaan isosta haastattelusta, sillä oon niin uskomattoman surullinen asioista. Ensimmäinen haastattelu oli tismalleen kiinni musta itestäni, mutta jälkimmäinen tuntui maailmanlopulta just siksi, ettei negatiivinen päätös ollut musta itestäni kiinni.

IMG_2434
IMG_2406
Olin pyytänyt poikaystävän kannustusjoukoksi jälkimmäiseen haastatteluun ja siellä hän ootteli vajaan kolmen tunnin verran, että tuun ulos huoneesta. Hän oli myös yhtä surullinen siitä, miten haastattelu vaikutti muhun ja kotiin tullessa alkoi laittamaan ruokaa. Istuin ihan masentuneena sohvalla ja mietittiin yhessä, että miksi just mun täytyy kokea moni asia ihan pohjan kautta. Mun elämässä tapahtuu ihan mielettömiä asioita jatkuvasti, mutta niin tapahtuu myös mielettömän surullisiakin. Mulla ei oo sellaista kultaista keskitietä, vaan ihan rehellisesti sanottuna mulla menee joko superhyvin tai superhuonosti. Poikaystävän elämä on puolestaan niin tasaisen rauhallista, jossa ei oo erityisiä onnenpäiviä tai myöskään niitä surkeita hetkiä. 

IMG_2423
IMG_2412
Laitoin tän jälkeen viestiä tytöille ihan kiukkuisena ja he oli niin ihanan ymmärtäväisiä, että tunsin oloni niin kiitolliseksi. He on ollut vuoden verran vierellä, kun oon elänyt elämää, johon tän haastattelun oli tarkoitus huipentua. Tuntui niin hyvältä purkaa sydäntään ihan täysillä, kun samanaikaisesti he tiesi, ettei vika epäonniseen haastatteluun ollut mussa. Mä en yleensä kiroile ollenkaan, mutta meiän ryhmäviestien aikana näitä ärräpäitä löyty niin paljon, etten enää pysynyt laskuissakaan mukana. Musta sellaset ystävät on niiiin kullanarvoisia, joille voi laittaa viestiä ihan yhtäkkiä, että nyt muuten menee huonosti. Niin huonosti, että viestit on vaikealukuisia ja niitä tulee ihan mielettömällä vauhdilla. Ja erityisesti ystävät, jotka tukee niistä kaikista ärräpäistä huolimatta, eikä käske "ajattelemaan positiivisemmin", vaan antaa puhua sydämensä puhtaaksi. Mä oon ainakin just sellainen tyyppi, että mun on pakko saada puhua kaikki mielenpäällä olevat asiat ennenkuin pystyn jatkamaan elämääni. Tän keskustelun jälkeen mä olin jo rauhoittunut vähän.

IMG_2417Mä en oo kovin liikunnallinen, mutta yhtäkkiä mulle tuli fiilis, että haluun päästä kunnon saunaan ja uimaan purkamaan vähän kiukkua. Nappasin poikaystävän mukaan ja ajettiin lähimpään uimahalliin. Olin valikoinut uimahallin sen perusteella, että päästäisiin samaan saunaan eli tässä tapauksessa höyrysaunaan yhessä. Sovittiin, että treffataan höyrysaunassa vartin päästä ja mä menin sinne suoraan. Istuskelin siellä jonkun kymmenen minuuttia, kunnes tajusin, että täähän on ainoastaan naisten höyrysauna! Tässä vaiheessa mä meinasin purskahtaa jo nauruun, sillä kaikissa muissa paikoissa just ne höyrysaunat on olleet yhteisiä. Yritin laittaa viestiä, että nähäänkin altailla, mutta eihän siellä ollut verkkoa :-D Tän jälkeen menin allasalueille seisoskelemaan, jotta saattaisin hyvällä lykyllä nähdä poikaystävän... Ja vitsit, tän jälkeen mua jo nauratti koko päivä. Lilluttiin pari tuntia ja saunottiin kunnolla, jolloin mun olosta tuli ihanan rento. Autossa oli jotenkin niin kiitollinen olo siitä, että kuuntelin mielitekojani ja annoin itelleni luvan rentoutua, vaikka päivä pitikin sisällään isoja vastoinkäymisiä. Samaan lykkyyn sain yhden uuden yhteistyökumppanin, jota oon tavoitellut puolen vuoden verran! Löysin myös sen kadonneen esseen koneelta, jolloin meinasi päästä yhdet ilonkyyneleet. Vaikka näitä haastatteluja en saa tehtyä uudestaan ja ne vaikuttaa suuresti mun lähitulevaisuuteen, niin mä voin yrittää elää niiden kanssa. Silloin tuntui, että kyllä tää elämä alkaa pikkuhiljaa taas voittamaan. 

Ja niinhän se voittaakin. Joskus täytyy vaan käydä pohjalla, jotta munkaltaiset vuoristorataa elävät tytöt vois taas käydä siellä huipulla. 

perjantai 19. toukokuuta 2017

KUVAUSTREFFIT

IMG_2447
IMG_2468
IMG_2435
IMG_2452Sain muutama päivä sit Elliltä (blogiin pääset tätä klikkaamalla) viestiä, että lähtisinkö perjantaina kuvaamaan asukuvia. Hauskintahan tässä oli se, ettei oltu aiemmin puhuttu lainkaan ja mä olin lukenut Ellin blogia muutaman viikon! Olin kuitenkin innoissani kutsusta, ja heti töiden jälkeen lähettiinkin nappaamaan kuvia kirsikkapuiden alle. On aina jännittävää tavata uusi tyyppi, kun ei yhtään tiedä, että klikkaako kemiat tai tuleeko juttua itestään. Lähes aina oon kuitenkin saanut huokaista helpotuksesta, kuten myös nyt, sillä Elli tuntui tosi symppikseltä tyypiltä. Otettiin rauhassa kuvat ja mä pyysin ohikulkijaa nappaamaan myös meistä muistoksi kuvia. Tän jälkeen suunnattiin terdelle pariksi tunniksi höpöttelemään ja pohtimaan blogijuttuja enemmän. Mä tykkään tosi paljon tutustua uusiin ihmisiin ja somen kautta tuleekin tavattua usein mielenkiintoisia henkilöitä. Oon aina avoin uusille ehdotuksille ja musta onkin mieletöntä saada viestejä liittyen asukuvailuihin, kahville menemisiin tai blogi-iltamiin. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

MATKUSTAMISESTA JA BORACAYSTA

IMG_1606
IMG_1751
IMG_1629
IMG_1597-001
IMG_1600
Nää kuvat on meiän kahden kuukauden takaiselta Boracayn matkalta, josta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. Mä oon aina rakastanut matkustamista ja välivuoden aikana siihen upposikin iso määrä rahaa, kun kiertelin ympäri maailmaa. Yleensä mulla on ollut jo seuraava reissu varattuna, kun oon tullut takaisin, mutta tän jälkeen ei ollut. Mä en oo kertaakaan potenut matkakuumetta täältä palatessani, vaikka Boracaylle meno oli yksi mun iso unelmani. Mä koin ensimmäistä kertaa elämässäni sellaista huojennusta, että onneksi ei tarvii hetkeen taas pakata laukkuja ja lähteä. En osaa sanoa miksi, mutta jollain tavalla koin, että ulkomaanmatkat riittää mulle hetkeksi. Nyt mulle on tullut fiilis, että haluun nähdä enemmän Suomea ja nauttia täällä lähellä olevista paikoista. Tuntuu ihanalta puhua omaa äidinkieltään, tehdä ruokaostokset lempparikaupassa ja elää niin, että kaikki tavarat on käden ulottuvilla. Just nyt kotona tuntuu olevan niin ihanaa ja erityisesti se, että pääsen yöksi omaan sänkyyni nukkumaan. En tiedä kuulostaako tää teiän korvaan ihan hassulta, sillä yleensä ihmiset potee kotiinpaluumasennuksia, mutta mä nautin ihan täysillä kotona olemisesta nyt.

maanantai 15. toukokuuta 2017

KUUSI VUOTTA PARISUHTEESSA

IMG_1797
IMG_1804
Meillä oli muutama kuukausi sitten 6-vuotispäivä meiän suhteessa! Vuosi toisensa jälkeen sitä vaan toteaa, miten aika menee eteenpäin ja vuodet vaan kirii perässä. Ei tässä meinaa aina pysyä kärryilläkään, heh... Meiän kuuteen vuoteen on kuitenkin mahtunut paljon asioita, kuten esimerkiksi:

5 yhteistä ulkomaanreissua. 
Aluksi käytiin "olosuhteiden pakosta" vaan Euroopan sisällä, kuten Virossa, Norjassa, Espanjassa sekä Englannissa. Nyt kun molempien elämäntilanteet on vähän vakinaisempia, niin kyllä noi kaukokohteet kiehtoo ehdottomasti 10-0. Rantalomat on parhaita lomia yhdistettynä hyviin shoppailumahdollisuuksiin, muttei oo kyllä kummankaan juttu noi pelkät kaupunkilomat :-D

Kolme autoa ja ihan kohta ostetaan neljäs. 
Mähän en aluksi halunnut autoa, mutta mulla on ollut kahen vuoden sisällä kolme autoa, heh... Kaikista huvittavinta oli, että mulla oli oma auto täällä meillä yli puoli vuotta niin, että ainoastaan Joonaksella oli kortti ja se kuskasi mua ympäriinsä. Pian meillä on kuitenkin tarkoituksena ostaa ensimmäinen yhteinen auto, joka on kummankin nimissä. Oon iskenyt silmäni yhteen valkoiseen (kyllä, auto valitaan värin perusteella) ihanuuteen, mutta se on aika paljon budjetin yläpäässä...

Yksi viikko avoimilla kaihtimilla, yksi viikko kiinni olevilla.
Antakaas, kun mä selitän. Mä tykkään siitä, että kaihtimet on auki ja ärsyynnyn siitä, kun herään ja täytyy käydä avaamassa jokaikinen kaihdin, jotta täällä näkisi eteenpäin. Joonas taas ei voi sietää, että ne kaihtimet on auki, kun se herää. Niimpä mun oli pakko kehitellä joku ratkaisu asiaan, joten meillä on ihan oikeesti vuoroviikot, jolloin kaihtimet on auki ja viikot, jolloin ne on kiinni. 

5 kihlasormusta. 
Mun sormet on vaihtaneet kokoaan hyvin usein, sormukset tippui niistä ja välillä oli liian kireitä. Mulla on siis samasta sormuksesta kaksi eri kokoa kotona, jonka lisäksi alkuperäinen sormus ei istunut yhtään mun käteen. Poikaystävän alkuperäinen sormus taas katosi jollain armeijan metsäleirillä... :-D Toivottavasti listaan ei tulisi lisää muuttujia!

10 kuollutta kasvia.
Me ei olla viherpeukaloita, eikä saada eläviä kasveja pysymään hengissä. Just nyt meiän isoin kasvikin on kuolemassa, mikä maksoi ihan maltaita!! En ehkä pysty sulattelemaan sitä... Että joo, ehkä olisi syytä siirtyä niihin tekokasveihin, mutta kun ne muistuttaa mua sellaisesta ikäihmisten kodista. 

24 sisustustyynyä.
Minne tahansa meiän kotona kattoo, niin näkee varmasti sisustustyynyjä, sillä niitä on jonkin verran tässä pienessä kaksiossa. Yhdistävänä tekijänä on, että kaikki tyynyt on joko harmaita tai valkoisia. Noi värit kuitenkin käy tänne niin hyvin, ettei oo syytä vaihtaa värimaailmaa.

+- 10 kiloa
Tän suhteen aikana mä oon lihonut kymmenen kiloa, kun taas Joonas laihtui saman verran. Ettei vaan olisi siirtynyt kilot toiselta toiselle, haha! Molempien olisi kyllä tarkoitus vielä pudottaa muutamat kilot ja erityisesti mun saada pois tohon keskivartalolle kertyneet ylimääräiset, joita ei onnekseni vaatteet päällä näe. 

4 vuotta kihloissa, 2 vuotta ihan vaan seurustelevina.
Heh jep, me ollaan tosiaan menty kihloihin jo neljä vuotta sitten, vaikkei sitä jälkeenpäin uskoisikaan. Mun vanhemmat luuli sen olevan vitsi ja asia selvisi niille muutaman viikon päästä, kun mulla oli edelleen sormus sormessa. Ne oli tottuneet mun vitsailevan kaikesta, joten ei sitten ottaneet tätä tosissaan :-D Kun ne tajusi tän todellisen luonteen, niin ne oli kyllä hurjan iloisia meiän puolesta ja on olleet aina meiän tukena. 

10 paistinpannua
Koska mä oon henkeen ja vereen käytännöllinen, niin mehän ostettiin kymmenen paistinpannua ennenkuin muutettiin yhteen. Näin jälkeenpäin kyllä miettii, että kyllä ne kaksikin olis ihan hyvin riittänyt....

5 valmistujaiset
Tää oli aika huolestuttavaa, että meidän yhdessäolon aikana ollaan juhlittu jo viidet sellaiset valmistujaiset, joissa toinen meistä on valmistunut.

3 kertaa mäkissä/ hesessä
Haha kyllä, me ollaan käyty vaan kolmesti mäkissä meiän yhessäolon aikana! Yhtenä kertana, kun tulin Helsingistä hirveessä migreenissä ja halusin vaan nopeesti ruokaa ja kaksi kertaa ulkomailla, kun meinasi tulla nälkäkiukku. 


torstai 11. toukokuuta 2017

MISSÄ MENNÄÄN NYT

IMG_2373
Mua Snapchatissa seuranneet näkikin meiän (jälkeenpäin aika koomisen) ravintolakokemuksen, joten mentiin sen jälkeen kakuille. Vietettiin poikaystävän kanssa treffi-iltaa ja käytiin samalla reissulla kiertämässä pitkästä aikaa kauppoja, Naantalissa ravintolassa ja sen jälkeen mentiin vielä kakuille. Kun molemmat tekee vuorotyötä, niin ei kovin usein mee vapaaillat päällekäin, joten tällaisista hetkistä pitää nauttia.

IMG_2368
Mä luulin hetki sitten, että mulle on täysin ookoo tehdä vähemmän työtunteja. Ei se kuitenkaan ollutkaan niin, joten mä hain keskiviikkona seittemältä illalla yhteen työpaikkaan töihin ja puoli kaheksalta se oli jo mun. En edes enää ylläty näistä jatkuvista "Onneksi olkoon, valintamme osui sinuun"- viesteistä, joita on tullut jokaisesta hakemastani työpaikasta muutaman vuoden sisällä. Joten ehkä mä oon ihan oikealla alalla, kun tarjoan apua työhakemuksissa nuorille! Jos kaipaatte apua työhakemuksissa, niin autan mieluusti ja tätä klikkaamalla voitte lukea enemmän asiasta. Oon sitä mieltä, että voisin tarjota blogin lukijoille pientä alennusta tähän palveluun, ikäänkuin kiitoksena. Joten jos ootte mun blogin lukijakuntaa ja haluutte mun auttavan, niin laittakaa ihmeessä sähköpostia, niin neuvotellaan hinnasta enemmän :-) 

IMG_2365
Ensi viikosta alkaen mä aloitan 7-päiväiset työviikot läpi kesän, joten ihan helpolla en tuu pääsemään. Aluksi mun piti viettää rento kesä, mutta jollain tavalla mua ahdisti sen mukana tuoma pienituloisuus. Syksyllä koittaa kuitenkin ihan uudenlaiset tuulet, jolloin en enää voi mahdollisesti tehdä kuin viikonloppuisin töitä, joten näin mun ainoan tilaisuuteni tulleen nyt. Ja sillon on todellakin tauottava, kun rauta on kuumaa, haha! 

IMG_2093
Syy tähän mahdolliseen muutokseen syksyllä on se, että mä pyysin päästä läsnäolevaksi opiskelijaksi yhteisöpedagogiaan syksyllä! En oo tainnutkaan kertoa täällä, mutta pohdiskelin kauan, että käynkö mä vielä yhden vuoden koulua kotoota käsin vai meenkö kirjaimellisesti koulunpenkille. Päätös oli vaikea, sillä mun koulu sijaitsee 2 tunnin (!!!!) yhdensuuntaisen bussimatkan päässä ja siksi pohdiskelin, että pitäisköhän käydä mieluummin koulua kotoota. Samaan aikaan mietin, että olis kiva olla vielä hetki työelämässä ja lykätä opiskeluja. Mutta sit ajattelin, että mä koitan onneani ja onhan siellä uudet opiskelukaverit, joita en oo edes koskaan tavannut! Ne opiskelukaverit tais olla suurin motivaation lähde, sillä ajattelin, etten enää kahden vuoden poissaolon jälkeen tutustuisi niin hyvin uusiin tyyppeihin. Päätös tästä tulee kuukauden sisässä, joten siihen asti vaan ootellaan. 

IMG_2354
Ostin tän aivan ihanan hameen Manilasta ja iskin silmäni tähän niin kovin, että näin tästä untakin monia kertoja. Ruusukuviot, etenkin läpinäkyvässä kankaassa, on niin ihania! Mun mielestä noi tuo yksinkertaiseen hameeseen kivoja yksityiskohtia, josta tykkään. Voisinkin tehdä joku päivä ostospostausta, vaikka tällä kertaa saldo onkin poikkeuksellisen pieni, sillä en oo erityisemmin ostellut uusia vaatteita.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

MIKSI ET PROMOA MUITA

IMG_2337
IMG_2360
Mun mielestä blogimaailmassa kehutaan ihan liian vähän tai annetaan erityismainintoja hyville tyypeille. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että niistä hyvistä kokemuksista, tyypeistä ja paikoista on hyvä kertoa muille. Jaettu ilo on paras ilo, joten miksi en kertoisi teille mun lempparijuttuja- ja vinkkejä elämässä. Niiden blogien linkittämisen seurauksena, bloggaaja saa näkyvyyttä. Ja näkyvyys on avainsana sosiaalisessa mediassa, sillä menestyäkseen näkyvyys on välttämätöntä. Mutta miksi useat kokee, ettei he halua lisätä kenenkään muun näkyvyyttä, sillä eihän se oo itseltään millään tavalla pois? Ei ne omat seuraajat lopeta sun sivujen lukemista, vaikka löytäiskin yhtä huipun kirjoittajan kuin sä. Mä ainakin haluan kertoa teille näistä seuraavista postauksista (ja tyypeistä), joita ihailen ja joita haluun ehdottomasti suositella. Maailmassa on niin paljon kaunista, ettei ne jakamalla lopu. Ihanaa keskiviikkoa!

IMG_2299
IMG_2311
TÖITÄ SOMENÄKYVYYTTÄ VASTAAN - Postaus siitä, miten yleistä bloggaajalle on se, että palkka halutaan maksaa yrityksen toimesta somenäkyvyytenä. Eihän siinä mitään, jos se näkyvyys olisi suurta näkyvyyttä jonkun ison firman nettisivuilla, mutta se ei todellakaan tarkoita yleisimmin tätä. Maiju sanoi hyvin osuvasti, että: "mitä jos työnantaja päättäisikin jonain päivänä, että "emme maksa enää työntekijöille palkkaa, saatte palkkanne jatkossa facebook-näkvyytenä tai maksamme palkan kopiopapereina". Blogimaailmassa on hyvin yleistä se, ettei haluta maksaa konkreettista palkkaa, vaan suositaan mieluummin näkyvyyttä sekä tuotteita. Moni ei tuu miettineeksi tätä ja mulla olis paljonkin sanottavaa erilaisista blogiyhteistöistä, sillä vuosien saatossa osa on ollut ihan umpimätiä. Ajattelinkin, että voisin ehkä kuvata aiheesta videon tai sitten julkaista sen yhtenä maanantaipostauksena.

KATTAVA OPAS PÄÄKAUPUNKISEUDUN KIRPPUTOREISTA - Myönnettäkööt, että mä en oo kovin suuri kirppisfani. Käyn niillä kerran vuodessa, sillä jotenkin koen, että niistä löytyy huonosti mun kokoisia vaatteita. Löydän kaupoista heti haluamani, kun taas kirppiksille menee enemmän aikaa. Tää postaus kuitenkin innosti mua miettimään asiaa ja kulutustottumuksiani enemmän. Ja sellaiset postaukset on ihan parhaita, jotka innostaa ja inspiroi poistumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle! 

BLOGGAAJA, PROMOATKO ITSEÄSI - Mariannen postaus muutti mun ajatusmaailmaa. Aikaisemmin oon ajatellut, että on jotenkin noloa tyrkyttää sitä omaa juttuaan tai mainostaa jatkuvasti omaa blogiaan. Tää varmaan johtuu siitä, että monet tutut on joskus vuosia sitten todenneet bloggaajien olevan hyvin huomionkipeitä, kun sitä omaa elämäänsä pitää tuoda esille joka välissä. Nää lausahdukset on jääneet mun alitajuntaan, vaikka tietenkin oon silti tuonut tätä esiin, en vain niissä kaveripiireissä. Tän postauksen jälkeen mut valtas kunnon inspis, että jatkossa en enää ikinä aio piilotella tätä ja aion jatkaa tän tuomista esille entistä kovemmin.

ONNISTUNEET VS EPÄONNISTUNEET KUVAT - Tää postaus on kultaa ja jokaikisen tytön pitäis lukea se! Voi vitsit, mikä itsevarmuus ja miten upeesti Reetta kantaa oman vartalonsa. Suoraansanottuna, mä en voi kuin ihailla tätä näkyä. Postaus kertoo siitä, miten eri valotus ja kuvakulma vaikuttaa kuvaan. Bloggaajat usein valitsee sen edustavamman kuvakulman ja oikeesti jää näkemättä ne, mitkä ei tulleet valituksi siksi, että näyttää kuvakulmassa lihavalta, huonoihoiselta, epäimartelevalta tai muuten vaan epäonnistuneelta. Reetta on laittanut jokaisesta tilanteesta vierekkäin kuvan, joka on epäonnistunut ja viereen kuvan, joka imartelee huomattavasti enemmän. Tää blogi on niin lukemisen arvoinen, rehellisempää ja aidompaa tyyppiä saa hakea.

VOIKO OLLA HERKKÄ JA VAHVA SAMAAN AIKAAN? - Marianne käsittelee aihetta, jota mäkin oon pohtinut pitkään. Usein sitä jää miettimään, että onko herkkyys esteenä sille, ettei voisi olla vahva ihmisenä. Mä koen, että ei oo, mutta postaus herättää ajattelemaan. Ja yksi niistä lukuisista plussista blogeissa on, jos mä havahdun ajattelemaan kunnolla. Ja parhaammassa tapauksessa mulla herää niin paljon ajatuksia, että voisin kirjoittaa niistä postauksen. Mä oon lukenut Mariannen blogia jo pitkään ja lisäksi siinä kolahtaa pirteät, hyvälaatuiset kuvat ja pohdiskeleva ote postauksiin. 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

KULUNEET KAKSI VIIKKOA


Sunnuntain kunniaksi täältä tulis videomateriaalia siitä, millaisia klippejä mun järkkäriin on kerääntynyt kahen viikon sisällä. Seuraava viikko tulee olemaan hyvin kiireinen, sillä mulla on ensi viikon aikana sellaiset yheksän työvuoroa, joten kahtena päivänä mulla on sekä aamu- ja iltavuoro. Tän jälkeen kuitenkin helpottaa, sillä pari tätä seuraavaa viikkoa mulla on ainoastaan kaksi vuoroa viikossa, jolloin voin taas paneutua koulujuttuihin täysillä. Multa uupuu vielä 3x 14- sivun esseetä, joita varten täytyy lukea seittemän paksua kirjaa kannesta kanteen, joten kiirettä pitää. Tähän kaikkeen on aikaa puolitoista kuukautta töiden ohessa ja sen jälkeen mun opinto-oikeus loppuu, apua! Eikä unohdeta tietenkään sitä, että tapahtumatuotannosta mulla on arviointipalaveri kahden viikon päästä, jota oon stressannut ihan hulluna... Siellä päätetään, että valmistunko mä vaikeuksista huolimatta ja tekisin mitä tahansa, jos voisin nopeuttaa sen palaverin pitämistä :-D Oon kuitenkin järjestänyt valmistujaisia samanaikaisesti, joten toivon todellakin positiivista päätöstä valmistumisen suhteen, haha. Koko toukokuu kuluu hyvin työ- ja opiskelupainotteisesti, mutta kesäksi päästään jo muihin aiheisiin! 

lauantai 6. toukokuuta 2017

UUSI PALVELU - SOMEOSAAMISTA

Someosaamista
Mä oon aiemminkin kertonut, että oon jo pidemmän aikaa halunnut työskennellä yrittäjänä. Yhtenä päivänä ajattelin, etten voi enää viivytellä asian kanssa, vaan mun täytyy kokeilla asiaa. Yhteisöpedagogiopiskelijana nuorten työllistyminen on kuitenkin aiheena tärkeä mulle, sillä haluun olla osana tukemassa sitä, että mahdollisimman moni nuori työllistyisi. Mä tiedän niin monia tyyppejä, jotka on ihmisisenä niin huippuja, mutteivat osaa tuoda omia kykyjään esille työhakemukseen. On tuntunut pahalta katsoa, kun lähipiirissä on paljon tällaisia nuoria, joilta se hakemuksen kirjoittaminen ei vaan luonnistu ja työttömänä ollaan parhaimmillaan koko vuosi sen takia. Mä oon jo vuosia kirjoittanut poikaystävän työhakemukset usealle alalle ja hän on pelkkien työhakemusten perusteella työllistynyt aina päivän tai kahden sisällä. Mä oon ollut työttömänä kuusi tuntia siitä, kun aloin hakemaan töitä, jonka jälkeen sain soiton uudesta työpaikasta. Oon myös saanut monia töitä pelkällä työhakemuksella, eikä mun oo tarvinnut edes mennä haastatteluun, kun mun tekstiluomus on jo vakuuttanut heidät itestäni. Kun aloin saamaan jokaisen työpaikan johon hain, niin kaverit alkoi kyselemään, että mikä mun salaisuus on. Jokainen uusi työnantaja kehui mun hakemusta ja sanoi, että palkkasi mut juurikin sen takia, kun se oli niin loistava! Vasta tässä vaiheessa aloin ymmärtämään, että mä oon oikeesti hyvä tässä, kun kaikki lähipiirissä työllistyi heti, kun lähetti mun tekemän hakemuksen eteenpäin. Oon myös auttanut tuttuja hakemuksissa, mutta niissä on kuitenkin sen verran paljon työtä, että koin yrityksen tulevan just oikeaan saumaan. 

Mä oon suunnannut Someosaamista- palveluni just sulle, joka oot lähettänyt satoja työhakemuksia, muttei haastattelukutsuja kuulu, jolloin vika löytyy työhakemuksesta. Mutta myös sellaisille tyypeille, jotka toivoo jonkun kirjoittavan hakemuksen puolestaan, kun ei oo koskaan itse tehnyt sellaista. Hakemukset on syytä olla hyvin ammattimaisia, sillä esimerkiksi kirjoitusvirheet saattaa olla syynä siihen, ettei sua valittu. Työnhakutilanteet on hyvin raakoja, joten voin ehdottomasti suositella, että tehdään hakemus yhdessä, jolloin suurin vakuuttaminen tapahtuu sen avulla. Mä oikeesti osaan tehdä niitä, joten ota rohkeasti yhteyttä! Mä en tuomitse, vaan oon hyvin kiitollinen siitä, että päätit valita just mun palvelun avuksesi. Vannon, että tän jälkeen työllistyminen on paljon helpompaa, ja jatkossa on helppo muokata hakemusta tiettyyn työhön sopivaksi. Mä oon hinnoitellut mun palvelun tällä hetkellä niin, että työhakemus on 100€ ja CV:n päivitys 40€, joten nää kannattaa ottaa yhdessä maksimoidakseen työnhakumenestyksen.

Mun (hieman keskeneräiset vielä) Someosaamista- nettisivut löytyy tästä osoitteesta ja Facebooksivut täältä. Tiedän, että täältä blogin lukijoistakin löytyy tyyppejä, jotka on pyytänyt multa apua työllistymiseen, joten nyt on aika laittaa viestiä :-) Autan mieluusti sekä tuttuja, että myöskin tuntemattomia, sillä jokainen asiakas on mulle tärkeä. Mä vastaan aina saman päivän sisällä, joten yhteyttä voi ottaa sähköpostitse nooraheinonen@live.fi tai esimerkiksi Facebookin kautta. 

perjantai 5. toukokuuta 2017

TYYTYVÄISENÄ PALLOKUOSISSA

eva ja manu
IMG_2147
Kollaasit34
IMG_2262
Heloou! Heräsin just päikkäreiltä (puolikasilta illalla on oiva aika herätä), sillä mulle iski migreeni just, kun pääsin töistä kotiin yheltä. Yritin sinnitellä hereillä, mut unihan loppujen lopuksi vei voiton. Mä olin suunnitellut töissä, miten tuun kotiin, siivoon tän kämpän kunnolla, laitan ruokaa loppuviikoksi, leivon aamupalat valmiiksi, teen blogijuttuja urakalla, suunnittelen kalenteria ja teen tarpeellisia rästijuttuja valmiiksi. Olin jo aamulla huikannut poikaystävälle, että mä kyllä siivoon tänään, kun täällä on näyttänyt ihan pommin jäljiltä - mutta ei se ihan mennytkään niin kuin ajattelin. Nää kuvat on eiliseltä, kun oltiin menossa tyttöjen kanssa yksille jokilaivoille ja puin ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin mekon! Mä en oo aiemmin yhtään tykännyt pallokuosista, mutta iskin tähän silmäni vaatekaupassa, vaikka tää harmittavan lyhyt onkin. Jaksan aina kummastella sitä, että oon 160 senttiä eli keskivertoa lyhyempi, ja jos joku vaate on mullekin lyhyt, niin mites sitten vielä pidempien tyyppien käy? :-D 

Mä rakastan niin mielettömästi nähdä sellaisten tyttöjen kanssa, joiden kanssa voin höpöttää kaiken sydämelläni olevan ja etenkin sellaiset asiat, joita ei voi blogiinkaan kirjoittaa. Sellaiset tyypit on niin kullanarvoisia, joiden kanssa keskustelut avartaa ja ne on niin syvällisiä, että voisin istuskella viltin sisällä monia tunteja eri aiheista jutellen. Musta on niin upeeta, että ihmiset uskaltaa antaa itestään irti niitä henkilökohtaisempia juttuja, jolloin keskustelusta tulee hyvin mielenkiintoista. Eilinen oli just sellainen ilta, jolloin puitiin ihmissuhteita, vaikeuksia elämässä, tinderjuttuja ja niitä asioita, jotka jää turhan usein pelkästään oman mielen sisään. Yöllä, kun tulin kotiin, niin mun olo oli niin kevyt ja hyväntuulinen kaikesta siitä juttelusta jokilaivoilla. Lisää tällaisia iltoja, kiitos!

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

TÄLTÄ PÄIVÄLTÄ

IMG_2124
IMG_2127
...ihailin meiän parveketta, jonne tehtiin remppaa viime vuonna. Nyt oon kyllä maailman tyytyväisin, että sitä laitettiin kuntoon, sillä tykkään siitä tosi paljon. Olisin halunnut kuvailla teille kuvia sieltä, mutta mulla ei oo kuin viiskymppinen objektiivi, jolla ei saa tän kauempaa kuvia. Mun pitäisikin ostaa uusi, mutten vaan tiedä, että mikä olisi hyvä!

IMG_2119
IMG_2105
...söin aamupalaksi kookosjugurttia mansikoilla ja riisipiirakoita, mun lempparia! Unohtamatta tietenkään kaakaota, joka on ihan pakollista aamulla. Mä olin kaks vuotta kokonaan juomatta maitoa, sillä musta se ei sovi ollenkaan ruokajuomaksi, mutta nyt se on hyvää kaakaon kanssa aamuisin. Mulla on tänään vaan lyhyt välivuoro, joten sain nauttia pitkästä aamupalasta ja hitaasta aamusta. 

IMG_2130
...postasin kuukausi sitten maailman parhaasta nettishoppailuvinkistä eli Bonuswaysta! Voin kertoa, että ilman sitä, mulla tuskin olisi tässä mekko-oksassa 70 mekkoa, haha. Mun pitäis kohta tilata iso satsi piilareita, yhdet korkkarit ja kotijuttuja netistä - ja aion kyllä hyödyntää tätä sivustoa siihen. Jos ette oo vielä liittyneet (mitä ihmettelen suuresti, sillä kuka ei haluaisi tehdä ostoksia halvemmalla), niin tästä voitte liittyä. Se vie aikaa vaan puoli minuuttia, joten liittyminen on tosi nopeeta. Mä ainakin annan kaikki suositukseni! :-) 

maanantai 1. toukokuuta 2017

ENKÖ MÄ OOKAAN SANAVALMIS

IMG_1841
IMG_1832
Mä oon aina pitänyt itteäni sanavalmiina ja rohkeana ilmaisemaan itteäni, sillä mä kyllä sanon, jos esimerkiksi poikaystävän käytös ärsyttää. Oon se tyttö, joka huutaa naama punasena, kun mua kiukuttaa, eikä se oo jäänyt varmasti naapureiltakaan huomaamatta. Kaverit tietää myös, ettei heiän tarvii koskaan puolustaa mua, sillä oon jo varmasti tehnyt sen itse. En pelkää laittaa kaverisuhteita poikki, jos mua kohdellaan huonosti, kun mä en ansaitsisi sitä. Tiedän mun oman arvoni ihmisenä ja tiedän olevani kohteliaiden sanojen arvoinen. Tiedän, ettei kellään oo oikeutta sanoa mua huonoksi ihmiseksi, sillä mä en sitä ole. Yhtenä päivänä mä kuitenkin havahduin siihen, kun asiakaspalvelutyössä kohtasin äärimmäisen ilkeän ja hankalan asiakkaan. Hän suuttui verisesti ja alkoi latelemaan, miten huono asiakaspalvelija mä oon ja kuinka arvoton oon häneen verrattuna. Mä hymyilin hänelle ja olin yliystävällinen, vaikka mun sisällä kiehui raivo, että miten joku saattaakin käyttäytyä noin itsekkäästi. Hän pompotteli mua ärsyttäen, raivosi mulle kuin mielipuoli ja oli tosi sopimaton. Mun ois tehnyt mieli huutaa hänelle takaisin ties mitä ilkeyksiä ja kertoa, että hänen käytös on niin huonoa, etten halua palvella häntä. Oisin halunnut kertoa hänelle, ettei mun tarvitse sietää työssäni noin huonoa käytöstä ihmiseltä, joka on rikkonut sääntöjä. Silti mä tyydyin hymyilemään ja kuuntelemaan ne kaikki haukut, enkä puolustanut itteäni millään lailla. Jotenkin koin, etten mä ”saanut” työssäni lähteä mukaan siihen huutoon tai ruveta väittämään vastaan. Tilanne päätyi siihen, että tää asiakas ei suostunut lähtemään kaupasta ulos, eikä pitänyt mitään kiirettä lähteäkseen, vaikka sulkemisaika oli jo mennyt. Mä hymyilin tän koko ajan kiltisti ja nyökyttelin päätäni ymmärtäväisesti, vaikken mä todellakaan ymmärtänyt hänen käytöstään.

Mun työssäoppimispaikassani koin monesti, että mua vähäteltiin, eikä mun mielipidettäni  arvostettu. Kaikki mun ideani oli hänen mielestään huonoja ja mä olin hänelle oikeesti pelkkä kynnysmatto, johon hän pyyhki jalkansa. Mitään mun tekemääni ei arvostettu, eikä todellakaan mun aikaani tai vaivannäköä. Järjestin sen kuukausi sitten olleen tapahtuman juurikin tän työssäoppimispaikan kanssa, joten nyt ehkä ymmärrätte paremmin mun stressin valmistumisesta. He ei saaneet yhtäkään osallistujaa tähän tapahtumaan itse, joten mä sanoin kokoajan, että jos mä saisin käyttää somea, niin ihmiset kiinnostuisi. En saanut, sillä he ei kokenut sitä fiksuksi. En kuitenkaan valmistuisi, jos tapahtumaan ei osallistuisi ketään. Kaksi viikkoa ennen tapahtumaa painotin viimeisen kerran, miten mä saisin osallistujia sosiaalisen median kautta tunnissa. Viimeinkin sain yrittää ja mä tosiaan sain siihen tuplasti enemmän osallistujia kuin oli tavoitteena. Silti mä en ikinä saanut kiitosta, että pelastin sen koko tapahtuman, johon mun työssäoppimispaikka ei ollut saanut missään vaiheessa yhtäkään osallistujaa. Saatoin saada yöllä viestiä, että mun pitää tehdä joku raportti seuraavaksi aamuksi kuudeksi eli mulla on yö aikaa tehdä se. Näin kävi monta kertaa ja mua ärsytti, että mua kohdeltiin tällä tavalla. Kun tein kaiken mitä pyydettiin, ne ei koskaan kelvanneet, vaan mut laitettiin parhaimmillaan tekemään ne uusiksi 15 kertaa. Mä en itse nähnyt näissä mitään korjattavaa, mutta korjasin näitä jatkuvasti paremmaksi ja taas lähetin hänelle. Olin tottakai laittanut näihin raportteihin oman nimeni, mutta jokaikisestä paperista mun työssäoppimispaikan henkilö halusi ne pois. Hän ei halunnut, että mä näyn missään. Monesti pyysin myös pakollisia papereita takaisin, joita mun tutkintoni edellytti työssäoppijaltani, mutten koskaan saanut niitä. Lähetin viestiä parhaimmillaan päivittäin, etten pääse läpi koulusta, jos niitä ei toimiteta. En edelleenkään oo saanut niitä. Mun opettaja sai tietää tästä ulkopuolista kautta ja oli hyvin pettynyt tän toisen henkilön toimintaan. Loppujenlopuksi tilanne eskaloitui niin kiusaamiseksi mua vastaan, että koko luokka sai tietää tän yrityksen nimen ja henkilön maine tais kokea aika ison harppauksen alaspäin. Mutta joo, mä annoin aika monta mahdollisuutta olla ystävällinen, mutta nyt tuskin ketään haluaa tehdä yhteistyötä tän henkilön kanssa ja se otettiin koulunkin yhteistyölistoilta pois kokonaan tän episodin jälkeen.

Tän jälkeen mä heräsin asiaan ja rupesin miettimään, että minkä ihmeen takia mä annan täysin tuntemattomien ihmisten kohdella mua huonosti, jos en siedä sitä todellakaan läheisiltäkään? Mä kyllä puolustan itteäni, jos tällaista tapahtuu tuttavien kanssa, mutta miksi en tee sitä ventovieraiden kanssa. Kaverit kyllä kuulee, kun mä suutun verisesti ja annan kyllä rakentavaa palautetta siitä, miksi mua ei voi kohdella sillä tavalla. Töissä mulla on aina kestohymy päällä, eikä mulle tulis koskaan mieleenkään sanoa asiakkaalle, että puhuis mulle kauniimpaan sävyyn. Jotenkin koen, etten voi tehdä niin. Samoin, jos kaupungilla joku toinen henkilö rupeais uhoamaan mulle, niin mä kokisin varmaan helpommaksi olla ystävällinen ja lähteä pois paikalta. Mä kuitenkin aina tiedän, kun toinen henkilö toimii väärin. 

Rehellisesti sanottuna en osaa vastata, miksi mä siedän tällaista käytöstä tuntemattomilta. 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

BORACAYN PUHELINKUVAT

PicMonkey Collage
Tässä vaiheessa en edes tiennyt, miten pitkähermoinen menomatka olisi edessä. // Meiän ensimmäinen välilasku oli Roomassa, josta matka jatkui Hong Kongiin. // Luin lentokoneessa tän kirjan ja pakko sanoa, että se oli superhyvä! Erityisesti, jos on luonteeltaan hyvin huumorintajuinen, niin tää varmasti naurattaa. // Vihdoin perillä ja oltiin rannalla kaheksan minuutin päästä siitä, kun oltiin saatu hotellin avaimet käteen. 

PicMonkey Collage
Meiän eka yhteiskuva koko reissulla, jota ei kylläkään saatu ottaa rauhassa - viereen tuli nimittäin kasapäin turisteja ottamaan meistä kuvaa, kun kuvattiin tätä? :-D // Supernälkäisenä pasta toimii aina, kun ei jaksa ettiä ruokalistalta annosta. // Mun mielestä tällaiset kyltit on hauskoja, kun näkee etäisyyksiä eri paikkoihin. En esimerkiksi ajatellutkaan, että Los Anglesiin olisi noin pitkä matka täältä! // Jos tää kuva ei kuvasta paratiisia, niin ei sitten mikään. Ihana näky.

PicMonkey Collage
Luulin, että Boracay olisi täynnä tuoreita hedelmiä, muttei se oikeastaan ollut! Ostin kyllä mansikoita pariin otteeseen, kun teki mieli, mutta hedelmiä en juurikaan. // Menossa hotellille, joka sijaitsi parin minuutin kävelymatkan päässä rannasta. // Nää on näitä hiekkalinnoja, joiden kuvaamisesta veloitettiin. Mä tosin (tietenkin) kuvasin tän kuvan salaa :-D // En tiedä miksi, mutten oo koskaan tykännyt mangosta. Aina mä koitan maistaa sitä uudelleen ja uudelleen, että oppisin tykkäämään, mutta ei. Mun mango-chia-hyytelö jäi todellakin syömättä, haha...

PicMonkey Collage
Mun mielestä on ihanaa istua rannalla auringonlaskun aikaan ja syödä samalla jotain hyvää, kuten hedelmiä tai jätskiä. Niin me tehtiinkin muutaman iltana. // Ja taas muutamina... // Jätski oli yleisesti täällä kallista, mut tää jätski tais maksaa 40 senttiä, kun yleensä ne oli halvimmillaankin 2€. // Se on jännä, että Suomessa näyttää ilman meikkiä ihan rotalta, mutta ulkomailla ei oo ollenkaan ruma olo ilman meikkiä, vaan oikeestaan tosi fresh. Ehkä se on ne auringonsäteet ;-) 

PicMonkey Collage
Tää kahvila oli sellainen kunnon Pinterest- tyylinen kahvila, mutten millään saa päähäni tän nimeä. Löytyy kuitenkin varmaan Tripadvisorista suosituimmista, jos lähtee selaamaan. // Tällaiset kahvilat on mun mieleen, joissa on rento fiilis ja paljon lamppuja yläpuolella. // Aika hauska sattuma, että käytiin tän kyltin luona just perjantaina, jolloin kyltti oli ajankohtainen. // Te varmaan tiiätte, että mä oon maailman nirsoin tyttö, jolta ei mee kasvikset alas millään? No, merenelävien kanssa asia ei todellakaan oo niin ja mä syön mielelläni mustekalaa, simpukoita, rapuja ja muita eksoottisempiakin mereneläviä. Tää mereneläväpaella oli NIIN HYVÄÄ. Aika jännä juttu, että mä kuitenkin tykkään merenelävistä niin paljon, jotka on taas usealle ihmiselle vaikeita saada syötyä. 

PicMonkey Collage
Ei tullut paljoa käytettyä vaatteita, kun ulkona oli +35 astetta. Viimisinä iltoina oli jo niin tottunut siihen lämpöön, että saattoi käyttää jotain bikinien päällä, muttei tosiaankaan muuten. // Illat oli ihanan rauhallisia ja tykkäsin käydä iltapalalla jossain, nauttien hiljentyvästä rannasta. // Haha, ehkä kuvista selviää, että oltiin aina biitsillä ja aivan hiekkasia :-D // Ei, ei, ei. Näyttää kyllä herkulliselta!

PicMonkey Collage
Mun ultimatelempparikakku tuli syötyä kookoskahvilassa ja vaikka se kuinka epäterveellistä onkin, niin mun pitää tehdä sitä kotona jonain päivänä! Nam, ihan superhyvää. // Yhtenä hetkenä satoi vettä tunnin ajan, jolloin maisematkin oli vähän synkempiä. Mutta sanotaanko näin, ettei toi synkkyys oo mitään verrattuna Suomen sadepäiviin, haha. // Tää oli oikeestaan aika vahinkokuva ja mua nauratti tän todellisuus, jossa mä oon ilman vaatteita peiton alla bloggaamassa. // Tonnikala on tosi erikoisen makuista ulkomailla, kun on tottunut siihen purkkitonnikalaan. Tykkään kyllä molemmista paljon. 

torstai 27. huhtikuuta 2017

ERILAISET ASUKUVAT

IMG_2004
IMG_2027
IMG_2008

Huomaatteko te näissä kuvissa jotain erilaista? Mun mielestä oli hauskaa, että sanoin just Siirille ennen näiden kuvaamista, miten jokaisella on ihan erilainen tapa ottaa kuvia. Nää kuvat on hyvin erilaiset valoitukseltaan ja kuvakulmaltaan, mitä mä oon tottunut lisäämään someen ja en edes tunnistanut itteäni näistä aluksi! En tarkoita, että se olisi huono juttu millään tavalla - sitä vaan alkaa kyseenalaistamaan, että näytänkö mä sittenkin tältä oikeasti. Mä oon käyttänyt samaa asukuvaajaa jo monta vuotta, joten olin jo ehtinyt tottua tietynlaiseen jälkeen. Joten kiitos Siirille kuvista! Tän mekon kanssa kävi muuten hauskasti, sillä viime ostospostauksessa sanoinkin, etten tykkää tän mekon hihoista ollenkaan. Mun tarkoitus oli leikata ne pois ja ommella jäljellejäänyt kangas sisäänpäin, mutten ollut saanut sitä aikaiseksi ja tää roikkui mun mekko-oksassa alkuperäisenään. Aamulla halusin päälle jotain pirteää, mutten kiireessä ehtinyt ompelemaan näitä hihoja. Katoin peiliin ja mietin, miten joku noissa hihoissa ei tunnu omalta. Ajattelin, että pidän tätä vartin päällä ja sen aikana yritän tottua tän ulkonäköön, sillä halusin laittaa päälle jotain keväistä. Ja sen vartin jälkeen mä aloin, ihme kyllä, tykkäämään tästä! Poikaystäväkin sanoi, että "älä laita sitä päälle, jos et tunne oloas siinä hyväksi, sua kaduttaa muuten myöhemmin". Ja nyt, kun katon tota mekkoa, niin mietin miksen tykännyt siitä silloin yhtään? Toihan on aivan ihana näin jälkeenpäin katottuna. Ehkä nää on näitä, kun aluksi vihaa jotain tiettyä trendiä ja ihan napsahduksesta huomaakin tykkäävänsä siitä... 

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

PIENI TIETOPAKETTI BORACAYSTA

IMG_1620

Saarelle tuleminen: Tänne oli tosi vaikeeta tulla, sillä suorista lennoista ei voi edes haaveilla. Me lennettiin Helsinki-Rooma-Hong Kong-Manila- reittiä ja oltiin Manilassa yksi yö. Oltiin luettu jo etukäteen, että Filippiinien väliset lennot on aina myöhässä, joten ei viititty ottaa neljättä lentoa samalle päivälle. Seuraavana päivänä meillä oli lento Manilasta Caticlaniin, josta oli lentokentältä pakollinen bussikuljetus "pääasemalle", joka kesti noin vartin. Täältä otettiin mopokyyti rannalle, josta lähti vene kohti Boracayta ja paikanpäällä otettiin taas mopokyyti hotellille. Meiän lento Helsingistä Manilaan kesti noin 23 tuntia, Manilasta Caticlaniin reilun tunnin, venekyyti noin 15 minuuttia ja mopokyydit noin puoli tuntia. Jos siis yhteen putkeen olisi mennyt, niin matkoihin olisi mennyt sellaiset vajaat 30 tuntia kotoa Boracaylle.

Muuta huomioitavaa venematkasta: Filippiiniläiset rakastaa kaikenmaailman paperilappuja, joten pidä niistä huolta. Venematkaa varten Caticlanissa (jottei saarelle tulo olisi liian helppoa!) joutuu hakemaan veneliput, jonkinlaisen viisumin saarelle tuloa varten sekä hakemaan veneverolapun. Ja kaikki eri tiskiltä tietenkin, haha :-D Me ei hoksattu tätä aluksi, vaan meillä oli ainoastaan veneliput takataskussa, kunnes virkailija käännytti meidät pois jonosta... 

Mitä maksoi: Lentoihin meillä meni noin 550€ henkilöltä, venekyyti maksoi 2€, mopokyyteihin 20€ ja pakollisiin veneveroihin meni lisäksi noin 4€. Vajaalla kuudellasadalla siis pääsee tänne asti. 

Yleinen hintataso: Tämä oli mulle suoraansanottuna järkytys, sillä etenkin ruoan hinta on tosi korkea verrattuna muihin Aasian maihin. Ravintolaruoat on kahdelta olleet noin 25-30€, kun esimerkiksi Balilla summa oli kahdelta aina noin 7-10€. Eihän toi parikymppiäkään varsinaisesti kallis ole, mutta kun muualla Aasiassa on niin mielettömän halpaa, niin kyllähän toi on tuntuva siihen verrattuna. Monet ruoat on jopa ihan Suomen hinnoissa, joten vähän on täytynyt katella hintatasoa ennen ravintolaan menoa. Meiän hotelli maksoi muistaakseni 45€/yöltä, joten yhteensä se maksoi 300€ viikolta. Ja voin kertoa, että se oli aika matalan luokan budjetilla valittu.

Miten alueet jaotellaan: Boracay on jaoteltu kolmeen alueeseen, joista station 3 on huonoin ja siellä on esimerkiksi satama, jonka kautta saarelle tullaan. Me yövyttiin kakkosella ja voin kyllä suositella sitä, sillä se oli jo parempaa aluetta ja ihan Bulabogin ja White Beachin välissä. Station 1 on taas hienompaa aluetta, mutta se näkyy jo korkeassa hintatasossa. Suosittelen siis menemään kaikkialle muualle kuin kolmoseen!

IMG_1623
IMG_1608
Must see- paikat: Bulabogin rannassa on ihan mielettömästi meritähtiä laskuveden jäljiltä, joten niitä on hauska bongailla sieltä! White beach taas on rannoista kivoin (ja täynnä olevin). Friday- kyltti oli mun mielestä kanssa hauska, se sijaitsi jonkun yksityisen hotellin omalla rannalla ja oli kyllä aika hulppea hotelli siinä paikalla! 

Hauskat nippelitiedot: Boracay- hiekkalinnoja (joita on muuten joka puolella ja esimerkiksi Googlesta löytyy paljon kuvia) ei saa kuvata veloituksetta. Ne on siis ihan tavallisia hiekkalinnoja, joihin on kirjoitettu tän saaren nimi, mutta niiden vieressä on tusinoittain lapsia odottelemassa turisteja. Tän lisäksi musta on hauskaa, että tällä saarella ei näy lähes ollenkaan autoja, vaan ainoastaan mopoja, joihin on kiinnitetty vaunu. Tällaisella mekin ollaan matkustettu useasti. Ei kannata myöskään varautua shoppailuihin tällä reissulla, sillä ne saattaa jäädä aika olemattomiksi!

Kahvila- ja ravintolasuositukset: Käykää ehdottomasti Potato Cornerissa, vaikka ulkonäkö saattaakin hämätä! Syötiin täällä elämämme parhaimmat ranskikset sour&cream- maustettuina. Eikä yksi kerta riittänyt, vaan käytiin kuuden päivän sisällä täällä viidesti. Tän lisäksi 100% Coconut Cafe oli aivan ihana. Erityiset suositukset tän paikan kookoskakulle, jota käytiin syömässä kahdesti. Viimeinen vinkki ei koske mitään tiettyä ravintolaa, mutta käykää ehdottomasti merenelävärisotolla, sillä ne on ihan mielettömiä. 

Varaudu näihin: Taksikuskit ei omista lainkaan navigaattoreita, joten matkan teko etenee niin, että kuskit pysäyttelee muita ja kysyy heiltä apua. Tän takia matkat kestää ikuisuuksia ja ainakin mun oma turhautumiseni oli korkealla tän vuoksi. Paikalliset ei myöskään oo kovin tottuneita puolialastoman naisen vartaloon esimerkiksi uimarannoilla, vaan se tuijotus on järjetöntä. Ja toisinkuin suomalaiset, tässä maassa saatettiin tuijottaa viisikin minuuttia kääntämättä katsetta pois. Se oli vähän kiusallista, sillä suomalaiset lopettaa tuijottamisen, kun heitä päin katsoo, mutta täällä ei. Kulttuurierot huomasi myös siinä, että mua ei koskaan naisena puhuteltu, vaan aina miespuolisen kanssa keskusteltiin. Vaikka mä oisin kysynyt jotain, niin vastaus annettiin aina Joonakselle :-D