tiistai 31. tammikuuta 2017

AIKAINEN KEVÄTFIILIS

IMG_9886
IMG_9881
IMG_9902
IMG_9887
IMG_9877
Nyt se on saapunut, nimittäin kevätfiilis: ulkona voi kuulla lintujen laulavan, mieli alkaa kaivata kirkkaita tulppaaneita olohuoneeseen, vaatekaappi näyttää liian synkältä, lumi vähenee paljastaen vihreän nurmen ja tekisi mieli kertoa kaikille, että valoisa aika koittaa pian taas. Mä muistan, että koin saman fiiliksen tasan vuosi sitten myös, kun tulin kotiin pidemmältä reissultani. Silloinkin menin ensimmäiseksi kauppaan ja ostin tulppaaneita kotiin. Mun keväästä ei kylläkään oo tulossa mikään leppoisin, sillä kahden kuukauden päästä mä jo valmistun (apua!!), mutta sitä ennen on aika tiiviisti työssäoppimista. Mun näyttötutkintona on kilpailu kaikille 5-9- luokkalaisille Turkulaisille ja sitä varten on suunniteltava tarjoilut, tapahtumankulku, markkinoitava sitä ja lähetettävä ahkerasti sähköpostia meiän tiimin kesken. Kerron tästä myöhemmin, kun uskallan puhua kilpailusta enemmän! Mulla on vapaata vielä perjantaihin saakka, jonka jälkeen mua odottaa kaheksan päivän työputki. Kävin eilen rentoutumassa kasvohoidossa ja kirjottelin blogijuttuja valmiiksi, jotta voisin tänään keskittyä väsäämään kymmenen sivun markkinointiesseetä :-D Voin kertoa, että parinsadan sivun kirjan lukemisen jälkeen silmät alkaa kyllä olemaan aika ristissä... 

maanantai 30. tammikuuta 2017

MILLAISTA AVOIMESSA AMMATTIKORKEASSA OPISKELEMINEN ON

IMG_9837
En tiedä muiden koulujen avoimessa opiskeluiden käytännöistä, mut ajattelin vähän kertoa oman kouluni opiskelusta. Oon opiskellut HUMAK:issa yhteisöpedagogiaa avoimessa viisi kuukautta ja tykännyt siitä tosi paljon. Tää eroaa tutkinto-opiskelusta aika paljon, suurimmaksi osaksi siinä, ettei mun tarvii koskaan olla läsnä tunneilla. Ollakseni rehellinen, en oo edes koskaan käynyt mun koulussani! Tänne ei ollut varsinaista hakua, vaan nopeimmat maksajat pääsi kouluun sisään elokuun ensimmäisenä päivänä. Maksan opiskelustani ja jokainen viiden opintojakson opintojakso maksaa meillä 75€, jonka jälkeen niitä on aikaa suorittaa yhentoista kuukauden verran maksamisesta. Jos niitä ei kerkeä tehdä, niin rahat menee hukkaan, joten ei kannata ahmia liikaa opintojaksoja kerralla. Mä otin ensimmäiseksi vuodeksi 12 opintojaksoa, joten etenen samassa tahdissa kuin varsinaiset tutkinto-opiskelijatkin. Mä suoritan koko ensimmäisen vuoden netissä, moodlen alustalla ja oon kokenut sen toimivaksi. Saan valita, missä järjestyksessä suoritan opinnot ja kuinka nopeasti haluan niissä edetä. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana mulla oli ihan hullu vauhti päällä, olin innostunut uudesta alasta ja suoritin parhaimmillaan 12 opintopistettä kuukautta kohti. Yleensä suositus siis on 7,5 opintopistettä, joten mun vauhti oli aika kova. Sen jälkeen mulla alkoi olemaan enemmän töitä ja opintojaksot vaikeutui, eikä niiden suorittaminen ollutkaan enää niin helppoa... Nyt tilanne on se, etten oo kerinnyt tehdä yhteisöpedagogian koulujuttuja pariin kuukauteen, sillä mun elämässä on ollut niin paljon kaikkea muuta. Saan siis olla kiitollinen, että painoin syksyllä niska limassa esseitä, jotta mun ei tarvii nyt stressata olevani jäljessä.

Ainut huono puoli avoimella puolella opiskelemisessa on se, että se maksaa ja siihen ei saa opintotukia. Avoimella puolella ei myöskään saa opiskella, jos on työttömänä. Tai tietysti saa, mut silloin menettää kaikki työttömyystuet. Rahaa pitää siis olla säästössä, sillä mitään asumistukia tai opintotukia ei todellakaan heru, vaikka suoritan kaikki samat opinnot kuin tutkinto-opiskelijatkin! Pitääkin siis olla tarkkana, että rahaa on riittävästi ja varmistaa se, ettei jää työttömäksi kesken avoimen suorittamisen. En myöskään saa minkäänlaisia opiskelija-alennuksia. Mulla on ollut varaa maksaa tää opiskelu itse ja elättää itteni, mut tiedän monia, joiden vanhemmat auttaa rahallisesti just avoimessa opiskelua. Mä koen erityisesti ammattikorkeassa avoimella puolella opiskelun tosi hyödylliseksi, sillä sisäänpääsymahdollisuudet on suuret. Yliopistossa ei näin oo, joka on musta aika harmi... 

IMG_9863
Meillä yksi opintojakso koostuu yleensä kahdesta 10- sivuisesta esseestä, muutamasta tehtävästä ja parista kirjasta, jotka pitää lukea. Meille on sanottu, että yksi opintojakso vastaa neljääkymmentä työtuntia, mutten oo koskaan kokeillut, että pitääkö se paikkaansa. Ei niitä kuitenkaan viikossa saa valmiiksi, yleensä mulla menee kahdesta kolmeen viikkoon, jos voin syventyä siihen kokonaisvaltaisesti, enkä tee työvuoroja. Nyt oon kuitenkin ollut niin paljon töissä, että mun vauhti on verrattavissa etanaan! :-D Kun oon saanut opintojakson valmiiksi, lähetän sen lehtorille, joka arvostelee sen kuukauden sisässä. Opintojaksot arvostellaan ykkösestä vitoseen ja mä saan aina nelosen tai vitosen arvostelut. Ja pienenä perfektionistina luonnollisesti ärsyttää, jos omasta mielestä hyvään esseeseen annetaan palautteeksi "vaan" nelonen... Tenttejä mulla on ollut yksi, mutta sekin tehtiin koneella. Mulla on tulossa vielä yksi tentti keväällä, joten näitä on paljon harvemmin kuin tutkinto-opiskelijoilla. Parasta on kylläkin se, että mä saan päättää täysin tenttien päivämäärät, opintojaksojen suoritustahdin, omat loma-aikani ja kaiken muunkin.

Ala tuntuu jatkuvasti ihan omalta jutulta, enkä oo ollut minkään alan opiskelusta näin innoissani! Viimeisin opintojakso käsitteli yrittäjyyttä ja kirjoitin siihen ihan rehellisesti, että mulla on jo yritysidea valmiina ja oon suunnitellut työntekijäni, heiän palkkaukset ja yritysmuodonkin. En malta oottaa, että pääsen tekemään oman alani töitä jossain vaiheessa. Lehtoreilta oon saanut tosi paljon kannustavaa palautetta ja yks mun lemppariopettaja on ihan mieletön: se on laittanut monesti jo viestiä, että mä oisin ihan valmis jo tekemään tätä työkseen. On ollut ihana kuulla, että hekin näkee mut alalle sopivana ja potentiaalisena yrittäjänä tulevaisuudessa. 

IMG_9860
IMG_9842
Kun oon saanut kaikki 12 opintojaksoa suoritettua, mulla on mahdollisuus pyytää päästä väylän kautta suoraan tutkinto-opiskelijaksi ilman pääsykokeita. Viisi ihmistä pääsee vuosittain meillä suoraan väylän kautta opiskelijaksi, joten määrä on pieni. Mutta mä en usko, että kovinkaan monella on mahdollisuutta suorittaa (ja maksaa) avoimen opintoja vuoden verran, joten siksi luotan omiin mahdollisuuksiini aika paljon. Nää viis valitaan puhtaasti opintojaksojen keskiarvojen perusteella, joten siksi haluun tähdätä niihin vitosiin. Mä voisin hakea myös yhteishaussa tähän kouluun, mutten mä jaksa yhtään ylimääräistä enää tähän elämäntilanteeseen. Luotan siihen, että pääsen syksyllä tai sitten pyydän uudestaan talvella. Meillä kahdesti vuodessa on mahdollisuus päästä väylän kautta sisään, jolloin sisäänpäästessä kaikki tehdyt opintojaksot hyväksiluetaan ja jatketaan toisella opintovuodella muiden kanssa. Ja vaikka tää vuosi avoimessa onkin ollut ihana ja sopinut niin hyvin mun elämäntilanteeseen, niin en malta oottaa, että nään joskus mun tulevat luokkakaverit! 

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

PUHELIMESTA

PicMonkey Collage
Valmiina lentoon! Mä en voi sietää lentämistä, sillä lentäminen on ihan uskomattoman puuduttavaa ja tylsää... Jopa toi tunnin lento oli mulle liikaa. Ihmettelenpä, että miten oon selvinnyt Balilta Suomeen, kun matka kesti 30 tuntia?! :-D // Turun lentokenttä on niin ihanan pieni. Lentäisin aina sieltä, jos olisi mahdollista. // Fun fact: herkullisen näköinen kuva, mutta kakku oli maailman pahinta. Luulin tilanneeni kinuskikakkua, mutta se kakku oli sellasta ryynimäistä ja ihan kamalaa. Toi veti vertoja raakakakulle ja tietämättömille tiedoksi, mä vihaan yli kaiken raakakakkuja. // Yksi yllättävä kauppalöytö! Tuolla kannattaa ehdottomasti käydä, jos suuntaa Gdanskiin. 

PicMonkey Collage
Joonasta kiinnostaa aina kaikki rakennukset, kun taas mua kiinnostaa, että missä on korkein ostoskeskus...  Nää on näitä meiän eroavaisuuksia! // Yks elämäni parhaimmista ruoista, vaikka se onkin niin yksinkertainen. Tai ehkä siksi just tykkäsin siitä. // Mä niiin tykkään kaikista kattovaloista, etenkin roikkuvista. 

PicMonkey Collage
Joskus mä rakastin Pasta Carbonaraa, mut yhtäkkiä rupesin vihaamaan sitä. En ollut syönyt sitä moneen vuoteen ja koitin sitä ravintolassa, mutta ei, en voi sietää sitä vieläkään! // Ei otettu reissussa ollenkaan asukuvia, kun ei vaan ollut sellanen fiilis. Aika harvinaista, mut suurin syy oli toi mun tyvikasvu, joka näyttää hirveeltä. En ymmärrä, miten jo sentin tyvikasvu ruskeissa hiuksissa saa näyttämään kaljulta? // #bloggaajateilomaile // Melonijätski, purkkajätski ja kookos = täydellistä. 

PicMonkey Collage
Oltiin koulun kanssa matkamessuilla ja mä halusin ehdottomasti yhen yhteiskuvan kaikista meistä tytöistä. // Kun lähettiin messuille, oli pimeää ja kun tultiin takas, oli pimeää. Tyypillistä tähän vuodenaikaan, haha! // Nälkä kurni ja istuttiin lähimpään pastapaikkaan ja annos näytti yllättävän hyvältä messuruoaksi. // Mun uus lempparilaukku- ja mekko. Tykkään, tykkään, tykkään!

lauantai 28. tammikuuta 2017

NO NYT INSPIROI

inspis
Vaaleanpunainen pukeutumisessa, voi miten ihana väri! Tän kevään operaatioksi oon ottanut vaaleanpunaisten vaatteiden ostamisen, meni niiden löytämiseen miten paljon aikaa tahansa... Niin tyttömäinen, hento ja kaunis väri - miksei sitä voida myydä enempää kivijalkakaupoissa? Täydellisiä neuleita on muutenkin tosi vähän, puhumattakaan vaaleanpunaisessa sävyssä olevista.

Mun tekis mieli vähän rempata täällä meillä ja taikoa jostain lisää tilaa mekoille. Haluaisin ne nimittäin näkyvälle paikalle, mutten tiiä ollenkaan, että millaiseen ratkaisuun päätyisin tilanpuutteen vuoksi. Meillä olis yks täydellinen paikka, mutta siinä on lasiseinä takana, eikä ne siksi näytä hyvälle siinäkään. Vaaterekkiin taas mahtuu niin rajallinen määrä, että se on sen vuoksi vasta viimeinen oljenkorsi.

Tulppaanit, näistä mun ei tarvii varmaan edes sanoa. Kuka tyttö ei rakastais tulppaaneita? Musta olis ihanaa, jos meiän olohuoneen sohvapöydällä olis aina kukkia... Ne tuo heti raikkaamman fiiliksen ja tekee mieli pitää koti siistinä.

Kollaasit28
Matkustaminen ja sen rajattomuus on mun mielestä niin mielenkiintoista. Maailma on täynnä paikkoja, joista jokaiselle löytyy jotakin. Mua inspiroi erityisesti kaukokohteet, tällä hetkellä Oseania ja sen ympärillä olevat pienet saaret. Ens talvelle on kyllä pakko varata joku reissu kauemmas! Kaikki paratiisisaaret on niin lähellä mun sydäntä, että olis siistiä nähdä kaikki sellaiset. 

Oon ollut uudistamassa vaatekaappia jo pidemmän aikaa, mut nyt iski sellainen ahdistus omaa mitäänsanomatonta vaatekaappia kohtaan, että saatoin ihan rehellisesti sanottuna tuhlata yli puolet mun kuukausipalkasta nettishoppailuun... Paketteja on tulossa lähiviikkoina Nellyltä, Zalandolta, Asokselta ja Sheinshidelta - joten toivottavasti ne olisi hyviä. Yksitoista hametta, yheksän mekkoa, kolme paitaa, pari laukkua ja siinä ne taisi olla! Netissä on paljon parempi valikoima kuin kivijalkakaupoissa, mutta yleensä yli puolet ei vastaakaan netissä ollutta kuvaa tai istuvuutta ja ne lähtee palautukseen. Siksi oonkin lohduttanut itteäni sillä, että ehkä saan muutaman satasen takaisin itelleni, jos osa vaatteista ei ookaan sopivia :-D

perjantai 27. tammikuuta 2017

BLOGIKIRPPIS ON NYT AVOINNA

IMG_9517
IMG_8997IMG_9446
Avasin vihdoin blogikirppiksen, johon pääset TÄSTÄ! Huutoaikaa on ensi viikonloppuun asti, joten olkaa nopeita. Saattaa olla, että lisää juttuja on myös tulossa vähän myöhemmin. 

torstai 26. tammikuuta 2017

VÄSYNYT

IMG_9573
IMG_9578
IMG_9565
En edes tiedä mikä päivä tänään on, kun oon niin väsynyt. Kalenterista tsekattuani huomasin sen olevan torstai, ja viikko on mennyt ohi melkein huomaamattomasti. Mä haaveilen tällä hetkellä suuresti viikon rantalomasta ja tekisin mitä tahansa, jos se olisi mahdollista saavuttaa. Vielä hetkeen ei oo kylläkään mahdollista päästä lämpimään, vaikka se kovasti houkuttaisikin. Eilen, kun ajoin kotikotona käymisen jälkeen suoraan Ikeaan ostamaan henkareita, tunsin adrenaliinin virtaavan oikeesti mun suonissa. Oon ostanut henkareita kerran kuukaudessa lisää, sillä jostain syystä (lue: jatkuvien uusien vaatteiden takia) ne on aina loppu. Niiden ostaminenkin tuntui jo suurelta saavutukselta, vaikka kyseessä oli ihan pikkujuttu. Tän viikon työt on jo tehty, joten mä vannon, etten nouse tänään sängystä mihinkään. Aion ladata akkuja, siivota vaatekaappia mieleisekseni, ettiä netistä inspiraatiota ja suunnitella vähän blogijuttuja. Koko loppuviikon aion ottaa rennosti, varata saunavuoron, käydä kunnon pulkkamäessä ja nauttia vapaistani. Nää tulee niin tarpeeseen! En edes muista, milloin vapaapäivät olis tuntuneet näin hyvältä ja tarpeellisilta... Joten kyllä kiitos jätskiä sängyssä ja leffat tauotta pyörimään.

Vähän pirteempää torstaita teille!

tiistai 24. tammikuuta 2017

PITKÄSTÄ AIKAA SNAPCHATIN KUULUMISIA

PicMonkey Collage
Mä en jaksa koskaan meikata töihin muuta kuin meikkivoidetta. Oon kyllä yks petturi, menin työhaastatteluun täydessä tällingissä, kynnet lakattuina, meikit naamassa ja naiselliset vaatteet päällä. Kun työarki kuitenkin alkoi, niin rupsahdin totaalisesti ja kuljen ihan kodittoman näköisenä siellä. // Nää on mun lempparivillasukat ikinä, sillä kun tekee mulle pitsiset, naiselliset ja valkoiset villasukat - ei voi mennä mönkään. // Tää fiilis on mulla jatkuvasti ja yleensä onnistunkin siirtämään ruoanlaittovuoron jollekulle toiselle... 

PicMonkey Collage
En mä millään malttais oottaa kahtakaan vuotta siihen, että vois ostaa jo oman kodin. // Yritettiin tykästyä juustoihin, mutta ei onnistunut. Silti me vuosi toisensa jälkeen jaksetaan pitää juustoilta, vaikka tiedetään hyvin, ettei ne oo meiän juttuja! // Toi on aivan ihana. Oonko jo sanonut, että rakastan naisellista? ;-)

PicMonkey Collage
Jee, sain tosta viestintäkampanjasta täydet eli 5/5! Aihe oli mulle täysin tuntematon ja olin niin ylpeä tosta palautteesta, sillä tehtävässä piti luoda, budjetoida ja suunnitella kokonaan uusi viestintäkampanja. Olin ihan varma, että siitä tulisi kolmonen, mut näköjään monen viikon työ palkittiin. // Tällä hetkellä oon leikkinyt vähän liiankin usein ahkeraa, mut onneksi siihen tulee kohta muutos. // Näitä limppareita mä juon aina, kun saan opintojaksoja valmiiksi. En todellakaan tiedä, mistä tää tapa on tullut, mutta se tuli näköjään jäädäkseen :-D 

PicMonkey Collage
On mulla näköjään joskus ollut vapaapäiviäkin, ainakin tästä kuvasta päätellen. Ja sotkusta päätellen en oo jaksanut siivotakaan, haha. // Mitäs tähän lisäämään, tytöt on ja pysyy lemppareina. // Ja niin pysyy myös mekot, joita ei koskaan voi olla liikaa.

PicMonkey Collage
Pidin hetken aikaa mun työpaikan kokonaan salassa yhden tapauksen vuoksi, joka sattui tossa puoli vuotta sitten. Nyt ajattelin kuitenkin, etten mä jaksa salailla vaan siksi, että maailmaan mahtuu sekopäitä. Viimekertainen tapaus oli niin järisyttävä, johon mun työpaikka sotkettiin somen takia mukaan, etten tuonut sitä edes blogin puolelle. Tällasissa maisemissa mä kuitenkin vietän päiväni! // Tää kirja oli ihana, mut vielä ihanampi sitä oli lukea mutakakun kera ;-) // Nää on näitä lempparipäiviä, kun palkka kilahtaa tilille. Kuukauden yksi odotetuimpia päiviä, kun voi taas ostella kaikkea kivaa hyvällä omatunnolla. 

PicMonkey Collage
Koulussa tulee käytyä niin harvoin konkreettisesti paikalla, että nää koulusta tulleet laskut auttaa aina muistamaan, että mä oon opiskelija. Mä miellän itteni jostain syystä edelleenkin välivuotta viettäväksi, kun ei oo läsnäolopakkoa koulussa päivittäin. Nytkin siellä tulee käytyä vaan kerran viikossa suunnilleen. // Mä en oo kuitenkaan kokenut ongelmaksi sitä, että maksan koulutuksestani, sillä tää sopii mulle paremmin kuin hyvin. Maksaessa koulusta, opiskeleminen on paljon rennompaa ja omaehtoisempaa. Ei oo kukaan sanelemassa milloin mun täytyy olla läsnä, vaan voin hoitaa kaiken kotoa. // Ai mitäkö harrastan? 

maanantai 23. tammikuuta 2017

MUN TYYPILLINEN VIIKKO

IMG_9099
IMG_9124
IMG_9127
IMG_9130
Maanantai: Herään kaheksalta poikaystävän herätyskelloon, käyn äkkiä pesemässä hiukset ja lähetään kuvaamaan kolmet asukuvat. Tän jälkeen tullaan kiireellä kotiin, mä alan tekemään toteuttamissuunnitelmaa tapahtumatuottajaopintoja varten ja luovutan jossain vaiheessa, kun kysymykset käy liian vaikeiksi. Yritän myös tehdä yhteisöpedagogian esseetä, joka pitäisi palauttaa viikon sisällä, mutta mun ajatukset on ihan muualla. Lykkään sitä huomiseksi ja alan väsäämään blogijuttuja valmiiksi. Jostain syystä nää yhteisöpedagogian esseet vaatii niin paljon ajatustyötä, että onnistun niissä vain, jos teen ne heti herättyäni ja tyynessä mielentilassa. Samalla syön jotain pientä, teen eväitä ja siivoan jälkiäni. Sitten onkin aika jo lähteä 13:45-21:15 töihin iltavuoroon, kuten monena muunakin iltana. 

Tiistai: On palkkapäivä ja oon siitä superinnoissani. Siirrän rahaa säästötililleni ja mietin samalla, että oisin halunnut ne käyttötililleni. Ei mahda kuitenkaan mitään, sillä tässä kuussa on elettävä vähän pienemmällä budjetilla pian lähestyvän reissun takia. Yritän tehdä tänäänkin tunnin yhteisöpedagogian koulujuttuja ja suuntaan taas 13:45-21:15 työpaikalle. Iltavuorot on jotenkin niin paljon kivempia tehdä opiskellessa, kun aamulla ehtii ihan vähän opiskellakin. Tällä hetkellä on kuitenkin tosi kiireistä, kun keväällä on jostain syystä moninkertaisesti enemmän koulujuttuja. Viestittelen opettajan kanssa mun opiskeluiden etenemisestä ja sovitaan tapaaminen, jotta saadaan katottua asioita tarkemmin läpi.

Keskiviikko: Meillä on tapahtumatuottajakoulun kriteerinä suorittaa ensiapukoulutus, jotta saa tutkinnon hyväksytysti suoritetuksi, joten mä suuntaan 08:00-16:00 koulun penkille istumaan. Tää on eka koulupäivä vajaaseen kahteen kuukauteen, mutta ei tää lomalta oo tuntunut siltikään... Hommia riittäisi vaikka muille jakaa. Höpötetään koko päivä tyttöjen kanssa, vaikka nähtiin just muutama päivä sitten ravintolasafkan merkeissä. Pääsen neljältä koulusta ja suuntaan rättipoikkiväsyneenä kotiin, enkä halua nousta enää peiton alta. Niin paljon asiaa kerralla, että on vaikeaa sisäistää kaikkea.    On kuitenkin pakko tehdä koulujuttuja, nimittäin kirjoitan toteuttamissuunnitelman vihdoin valmiiksi ja lähetän sen. Kello näyttää jo kuutta illalla, joten mä aion ottaa rennosti ja valvoa kasiin, jonka jälkeen on pakko mennä nukkumaan. 

Torstai: Meiän koulutus on kaksipäiväinen, joten auto starttaa taas 08:00 ja takaisin pääsen 16:00. Onneksi kouluun ajaa nopeesti motaria pitkin kymmenessä minuutissa, joten voin herätä vasta seiskalta ja pestä hiukset aamulla. Mä todellakin arvostan lyhyitä matkoja, sillä bussilla tää matka kestäisi samaa motaria pitkin kolme kertaa kauemmin! Mun työssäoppimispaikka lähettää sähköpostia, että haluaa mun tekevän yhden markkinointi- ja toimintasuunnitelman maanantaiksi. Oon kauhuissani, sillä tää tuli tosi lyhyellä varoitusajalla ja mulla ei todellakaan olis aikaa sellaiseen... Lykkään tätä maanantaiksi, sillä tiedän saavani sen silloin valmiiksi. Luojan kiitos en koskaan kärsi kirjoittajanblokista, joten voin huoletta siirtää tän tekoa myöhemmäksi. 

Perjantai: On poikkeuksellinen päivä, nimittäin vapaapäivä. Näitä ei kauhean usein oo ja yritän aina käyttää koko aamun yhteisöpedagogian koulujuttuihin. Tein loppurutistuksen yhteen kymmenen sivuiseen esseeseen ja sain sen viimein valmiiksi. Lähetin sen lehtorille ja tuulettelin innoissani sen kunniaksi. Opintojakso ei tosin oo vielä valmis, sillä siitä puuttuu vielä kolme pienempää tehtävää... Yritin väsätä tehtäviä valmiiksi, mutta sain vaan yhdestä tehtävästä puolikkaan valmiiksi, kunnes alkoi tuntua siltä, että aivoille riitti. Samaan aikaan äiti soittaa yllättäen illalla, että lähenkö sen kanssa syömään. Vastaan, että ehdottomasti ja lähen ajelemaan ravintolaa kohti. Tuun aikaisin kotiin ja meen suoraan nukkumaan, jotta oon virkeänä huomenna. 

Lauantai: On taas työpäivä ja kuten jokainen työlauantai, tänäänkin on luvassa 11 tuntinen päivä. Lähen kotoota kasilta ja töitä on 08:15-19:15. Onneksi asun ihan työpaikan vieressä, jolloin matkaan ei mee kolmea minuuttia kauempaa. Joskus lähen vasta kymmenen minuuttia ennen töitten alkamista kotoa ja kerkeen silti hyvin! Illan viimeiset tunnit siivoan myymälää, laitan paistojuttuja valmiiksi ja täytän tyhjiä hyllyjä. Näitten työpäivien jälkeen tuntuu siltä, ettei kykene enää nousemaan sängystä, kun siihen kotona pääsee :-D Haha, mulla on tää sama mantra joka työpäivän jälkeen... Koulujuttuja en ehtinyt tänään tekemään ollenkaan, mutten luonnollisestikaan edes olettanut, että saisin niitä tänään tehdyksi. Nukahdan puoli kaheksalta illalla, tänään(kään) en jaksa valvoa. Yöunista en tingi, sillä muuten tää viikkorumba on ihan mahdoton.

Sunnuntai: Ihanaa, tänään on vähän pidemmät yöunet takana, sillä työvuoro alkoi vasta 11:15-19:15. Tuplapalkalla hymyilyttää ja etenkin sit palkkapäivänä! Teen yleensä kaksi viikonloppua kuukaudessa näitä viikonloppuvuoroja ja alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että pääsen tähän rytmiin mukaan. Enää en oo ihan niin pihalla töissä kuin aluksi ja se on heijastunut myös omaan työmotivaatioon positiivisesti. Phuuh, kotiin tullessa ihmettelen taas, miten pysyin järjissäni, kun deadlinet painaa päälle ja aika loppuu kesken. Ehkä ensi viikko on kevyempi, ajattelen.  Kirjoitan kalenteriin ensi viikon pakolliset tehtävät, jotta en unohda mitään. Sitten on jo aika käydä nukkumaan.

perjantai 20. tammikuuta 2017

VIELÄ VÄHÄN LISÄÄ

IMG_9628IMG_9638
IMG_9658
IMG_9619
IMG_9611
Täältä tulis vähän lisää kuvia meiän Puolan reissusta! Mulla on monia paikkoja, joissa haluan käydä, mutta jotka ei oo kiinnostaneet mua itsessään kovinkaan paljon. Niissä pitää käydä vaan sen kokemuksen vuoksi, vaikka maat ei herättäiskään erityistä mielenkiintoa. Tää maa oli just sellainen ja sopi mun mielestä hyvin parin päivän kaupunkilomakohteeksi, muttei pidemmäksi. Ehdittiin käydä nopeasti viereisessä kaupungissa junalla, kierrellä vanhaa kaupunkia ja illallistaa tunnelmallisissa ravintoloissa. Musta on niin kiva vaan istahtaa tunniksi illalliselle, nauttia jääkylmästä kokiksesta ja höpötellä kaikkea omalla äidinkielellään, kun kukaan muu ei ymmärrä sanaakaan. Se tuo asiaan vielä erityistä rentoutta, kun tietää voivansa puhua tuntikausia eri aiheista, eikä saa siltikään puoleensa ihmetteleviä katseita. Nyt on nähty Euroopan kaupungeista Lontoo, Gdansk, Barcelona, Tallinna, Berliini, Riika, Tukholma ja Oslo. Ehkäpä seuraavaksi olis aika ottaa suunnaksi Pariisi tai Rooma - jotka on todellakin sellaisia, jotka kiehtoo mua mielettömän paljon! Vähän tekisi mieli varailla lentoja, mut kiireisen kevään vuoksi sen tekeminen siirtyy varmaan vähän myöhemmäksi. 

torstai 19. tammikuuta 2017

GDANSKISSA

IMG_9581
IMG_9586
IMG_9583
IMG_9587
IMG_9585
Tulin hetki sitten kotiin pieneltä matkalta Puolasta ja on hassua, että vasta kokonaan toisenlainen ympäristö saa ajatukset muualle ja mielen lepäämään. Tällä reissulla kävi jotain ihan uskomatonta, sillä meillä oli tosi vähän paikallista rahaa vaihdettuna, mutta siitä jäi yli reilusti! Syötiin jatkuvasti hienoissa ravintoloissa, kuljettiin taksilla parin kilometrin matkoja kylmyyden takia ja ei todellakaan pihistelty rahassa. Mä olin myös varannut parisen sataa shoppailuun, mut en löytänyt kauheesti mitään ja siitäkin jäi yli puolet käyttämättä. Joten kyllä, Puola on ihan superhalpa maa, muttei kyllä kauhean hyvillä shoppailumahdollisuuksilla varustettuna tän ikäiselle... Meiän hotelli sijaitsi ihan vanhassa kaupungissa, joka oli kyllä tosi nätinnäköinen, kun maa oli vitivalkoinen. Jotenkaan mä en osannut kuvitella, että siellä olisi niin paljon enemmän lunta kuin Suomessa, mut tällä kertaa kävi näin! 

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

LINSSIN LÄPI

Ajastin teille tän postauksen valmiiksi, sillä mä oon tällä hetkellä Gdanskissa ja tuun kotiin huomenna iltapäivällä. Oon ollut ihan rättipoikkiväsynyt kiireen seurauksena, joten tää pieni irtiotto toiseen maahan tulee hyvään saumaan. Otin mukaan kirjan ja mun tavoitteena on lukea se täällä, sillä jotenkin lukemiseen tuntuu jäävän liian vähän aikaa nykyään. Meiän lento tulee onneksi Turkuun ja lentokentältä ei aja meille kuin kymmenen minuuttia, mitä luksusta! Harmi kyllä täältä ei mee kovinkaan paljon suoria lentoja mihinkään, vaan Gdansk on yksi harvoista. En malta oottaa, että pääsen kotiin ja postaamaan kaikista jutuista, mitä täällä ollaan tehty. Meiän Los Angelesin reissustakin on jo neljä kuukautta, eikä matkajuttuja oo näkynyt pitkään aikaan täällä. Mut jokatapauksessa, kivaa keskiviikkoa!

IMG_6306
Mun aamulääkkeet loppui ja huomasin sen tuntia ennen töitten alkua... Oli pyhäpäivä, joten 300 metrin päässä oleva apteekki ei tietenkään ollut auki ja jouduttiin lähtemään 30 kilometrin päähän kiireellä. Mutta ehin töihin ajoissa, viis minuuttia etuajassa! :-D 

IMG_6363
Sain vihdoin myytyä mun vanhan järkkärin, joka tuntui ihan lelulta tähän nykyiseen verrattuna. Vähän kyllä epäilin, että onkohan seteli aito, kun ostaja ojensi tän. Mut oli se aito, ainakin pankkitäti sen hyväksyi.

IMG_6355
Mun pikkusisko pyysi mua luistelemaan yhdelle lammenjäälle ja siellä vastassa olikin sit koko perhe ja äitin veljen perhe. Olin kokoajan siinä luulossa, että ollaan menossa kahdestaan, kun ei se mulle mitään maininnut tällaisesta sukukokouksesta! 

IMG_6362
Tyttöjen kanssa Pancho Villassa syömässä. Mun ruoka näyttää tosi kuivalta tässä kuvassa, mut oikeesti se oli ihan superhyvää kylmän kokiksen kanssa. 

IMG_6390-001
Shoppailemassa, missäs muuallakaan... Nähtiin äitin kanssa muutama päivä sit kauppakeskuksessa ja kierreltiin vaatekaupoissa. Meitä molempia yhdistää yks asia ja se on nimenomaan shoppailu. Siitä tulee vaan niin hyvä fiilis, kun löytää jotain sellasta, joka näyttää superhyvältä omalla vartalolla!

IMG_6382-001
Ja käytiin tottakai syömässä myös, sillä me ei oikeestaan koskaan nähä niin, etteikö siihen liittyisi jotenkin ruoka. Tällä kertaa oltiin ekaa kertaa kokeilemassa Maalaiskana- nimistä raflaa. Se oli ihan perushyvä, kylmän kokiksen kanssa tietty ;-) 

maanantai 16. tammikuuta 2017

ÄIDIKSI TULEMINEN

IMG_9337
IMG_9319
IMG_9351
IMG_9313
IMG_9348
Äitiys on ollut mulle asia, joka on tuntunut maailman luonnollisimmalta. Ala-asteella mä hoivasin pientä vauvaa jatkuvasti, kun sain pikkusiskon. Mä muistan yhä sen yön, kun iskä juoksi sanomaan yläkertaan, että ne lähtee äitin kanssa sairaalaan synnyttämään ja mamma tulee heti tänne vahtimaan meitä keskellä yötä. Olin ihan kärsimätön, että milloinkohan ne tulee kotiin, joten soittelin salaa pikkutyttönä TYKSiin lankapuhelimella ja kyselin henkilökunnalta, että kauanko kestää, kunnes äiti ja iskä lähtee kotiin. Muistan vieläkin niin elävästi, miten selasin kymmenenvuotiaana puhelinluetteloa ja etin sieltä synnytyssairaalan numeroa, haha... Oon ihan pikkutytöstä asti tiennyt haluavani olla äiti ja kaikenlisäksi tulla äidiksi mahdollisimman nuorena. Yläasteella jokainen mun luokkalainen ennusti, että mä oon äitinä viimeistään 25- vuotiaana, ja osa uskoi vielä aikaisempaan vuosilukuun. Mulla on ollut ihan järjetön vauvakuume jo monia vuosia, ihan yläasteelta lähtien. Välillä lasten kanssa työskennellessä mä tunnen pienen piston sydämessäni, kun mietin, ettei mulla oo vielä omia lapsia. Pienten vauvojen kanssa oon ollut ihokontaktissa välillä koko työvuoroni ajan, kun oon vaan tuijottanut pieniä kasvoja ja hymyillyt niille. Yhtenä työpäivänä havahduin siihen, että keinuttelin sylissä nallea ja olin täysin eläytynyt siihen, että se olisi mun oma vauvani. Tuin sen niskaa myös samalla tavalla kuin vastasyntyneiden, ihan huomaamattani. Siihen mä havahduin vasta, kun töissä ollut lapsi kysyi, että enkö aiokaan taistella nallen kanssa :-D Kassalla mä jään usein niin eläytyen tuijottamaan pieniä vauvoja, etten yksinkertaisesti saa silmiäni irti, enkä voi olla kehumatta heitä vanhemmille. 

Tässä elämäntilanteessa eläisin enemmän kuin mielelläni kolmestaan, mutta joku järjenääni sanoo jatkuvasti mulle, että koulut pitäisi olla ensin käyty loppuun asti. Tekisin lähes mitä tahansa, jos saisin pidellä pientä nyyttiä sylissäni, mutta kun ne opiskelut.... Eihän ne mitään estä, mutta niitten suorittaminen ensin olisi todellakin järkevää. Meinaan haljeta vauvakuumeesta, joten miten mä maltan odottaa vielä kolme tai neljä vuotta?! Eilen katoin ohimeneviä äitejä, joilla oli puolenvuoden ikäiset vauvat sylissään ja pidättelin kyyneleitäni. Olisin kuitenkin halunnut itkeä silmäni punaiseksi siksi, ettei mulla oo omaa pienokaista. Harva mun ystävistä ymmärtää, että mun vauvakuume on ollut läsnä jo vuosia ihan todellisena ja viimeisen vuoden sisällä oon reagoinut siihen fyysiselläkin tasolla. Kaikki mun läheiset on aina sanoneet, että musta tulee ihan superäiti, kun oon niin empaattinen ja ymmärtäväinen. Mut ei yhtään helpota kuulla tollasta, kun mun suurin haave olis olla se äiti just nyt ja tässä.