maanantai 9. tammikuuta 2017

EPÄVARMANA

IMG_8840
IMG_8867
IMG_8829
IMG_8830
IMG_8844
Kyllä mä muistan ne hetket, kun oon ollut epävarma itestäni. Muistan ne hetket, jolloin koin maailmassa olevan hyvinmenestyneitä, kauniita ja mukavia tyyppejä - ja sitten lurjuksia, kuten mä. Ajattelin maailman olevan täynnä niitä parempia ihmisiä ja sitten on mun kaltaiset ihmiset. Tunsin, että niillä rikkaan elämäntyylin omistavilla, ihaniin vaatteisiin pukeutuvilla ja sosiaalisesti käyttäytyvillä olisi ainut hyväksytty elämäntie, jollaista mä en omistanut. Mäkin oisin halunnut olla samanlainen. Mä kuitenkin tunsin, että olin mennyt umpikujaan jo monta risteystä ennen tätä elämäntietä. Kuvittelin, ettei mulla oo mitenkään mahdollista olla sen elämäntien toisella puolella, josta ihannoin. Kortit oli jaettu jo synnyinsairaalassa, muistan ajatelleeni. Oon elänyt viimeksi epävarmaa aikaa itteni kanssa seiskaluokalla, kun koin, etten mä oo tarpeeksi hyvä. Olin mun mielestä ruma, pukeuduin tyhmiin vaatteisiin ja en näyttänyt naiselliselta. Jonain päivänä päätin, että mulle riitti: värjäsin maidonvaaleat hiukseni tummanruskeiksi, aloitin meikkaamaan ihan kunnolla, ostin naisellisempia vaatteita ja vaihdoin silmälasit piilareihin. Kaikki tapahtui lähestulkoon yhden päivän aikana ja kun menin seuraavan kerran kouluun, mun luokkalaiset ei ihan oikeesti tunnistanut mua. Tän jälkeen en oo koskaan enää tuntenut sellaista epävarmuutta ja rumuutta itteäni kohtaan. Joskus se epävarmuus lähtee pois juurikin muuttamalla ulkonäköä mieleisekseen. 

Mä tajusin voivani saavuttaa mitä tahansa juurikin sen jälkeen, kun olin tehnyt aika hurjan muodonmuutoksen itelleni. Kun tajusin, että musta voi tulla ruman sijasta kaunis, aloin oikeesti näkemään maailmaa ihan toisella tavalla. Aloin saamaan samantien enemmän kavereita tän jälkeen ja mun ympärille tuli kymmenittäin mahtavia tyyppejä. Pari viikkoa myöhemmin aloin myös seurustelemaan ensimmäistä kertaa, vaikkei se suhde kestänytkään kovin pitkään. Heti sen jälkeen mulla oli jo toinen uusi poikaystävä. Sekään ei kuitenkaan kestänyt pitkään ja kuukauden päästä erosta olin jo uudessa suhteessa, nykyisessäni. En oo siis koskaan kokenut epävarmuutta siitä, että kelpaankohan mä kellekään, kuten monet kavereista on usein puolitosissaan sanoneet. Koen, että seurustelu on myös ollut syynä siihen, miten oon ollut niin täysin sujut itteni kanssa. Kun elää jonkun toisen kanssa intiimisti, niin huomaa, kuinka omasta kehosta nauttii joku toinenkin. On hyvin vaikeeta olla tyytymätön itteensä, kun vieressä on tyyppi, jonka mielestä mun vartalo on paras. Vaikka mä koenkin mun vartalon olevan just mun oma, niin kyllä siitä tulee silti uskomaton fiilis, kun toinen jaksaa monenkin vuoden jälkeen toitottaa, miten paljon tykkää siitä. En oo koskaan kyseenalaistanut, että mulla olisi liian pienet rinnat tai ajatellut myöskään sitä, etteikö mun keho olisi hyvä tällaisenaan. Tuntuu ihan hassulta, että kuulen usein ympäriltäni sitä, miten monet tutut haaveilee isommista rinnoista ja sanoo, ettei tykkää yhtään omistaan, kun ne on niin pienet. Mä en oo taas ikinä osannut ajatella, että haluaisin isommat tai että pienemmät ois huonommat.

Muodonmuutos ja seurustelu on mun kohdalla ollut niitä juttuja, jotka on nostanut itsetunnon ylemmäs. Lisäksi se, kun on saanut ensimmäisen palkkansa ja tajunnut, että sillähän voi ostaa ihan mitä tahansa - on luonut sellaista fiilistä, että mähän pystyn mihin tahansa. Ja kun sain ensimmäisen uskomattoman työtarjoukseni 16-vuotiaana, niin tajusin, että mähän oon hyvä työssäni. Ne isot onnistumiset nuoressa iässä on ollut luomassa mun itsetunnosta hyvin kestävää. Tiedostan mun heikkoudet, mutta ne ei tee musta epävarmaa enää nykyään. Ja niistä heikkouksistaankin voi päästä eroon, jos oikein kovasti haluaa! Jos et pidä ulkonäöstäs, niin on monia keinoja tehdä siitä mieleinen. Sun keho on vaan ja ainoastaan sua varten, joten on täysin oikeutettua rakastaa sitä - jos ei sellaisenaan, niin sitten muutosten jälkeen. Älä myöskään ajattele, ettet kelpaisi työnantajille, jos et oo työllistynyt hetkeen. Siinä tilanteessa on aika kattoa omaan työhakemukseesi ja miettiä, että voisikohan siihen panostaa enemmän, eikä ajatella olevansa huono ihmisenä. Jos usein tuntuu siltä, ettei nykyinen asuinpaikka pysty antamaan sulle kaikkea, niin uskalla muuttaa. Uskalla vaatia, kyseenalaistaa, tehdä töitä kipeiden juttujen kanssa ja kasvaa ihmisenä. Et varmasti kadu. 

10 kommenttia:

  1. Mä seuraan tosi läheltä tätä epävarmuutta itseensä, koska eräs läheinen on mielettömän itsekriittinen ja epävarma, huonon itsetunnon omaava henkilö. Se on niin harmillista, koska jokainen meistä on ihan mahdottoman upea ja hyvä juuri semmoisena kuin on.

    Ihana kuulla, että sä oot saanut nostettua sun itsetuntoa! Se on mahtavaa <3 Kauniita kuvia susta jälleen.

    https://nooramaijalatariina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eikä, tosi harmi juttu... Sitä on vaikeeta seurata vierestä :-/ Mut kiitos paljon, kyllä mä onneksi oon 13-vuotiaasta aika paljon aikuistunut ja saanut itsetuntoa nostettua!

      Poista
  2. Ja tottakai sain blogin osoitteeseen virheen... https://nooramaijakatariina.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Upea teksti! Ihana kuulla kuinka sait itsetuntoasi paremmaksi :)♥

    VastaaPoista
  4. Ihana teksti! Oon itsekin huomannut, miten seurustelun aloittaminen ja sama suhde vielä 2,5 vuoden jälkeenkin voi vaikuttaa itsetuntoon positiivisesti. Oon kokenut hurjan itsetunnon kohotuksen tän suhteen aikana ja vilpittömästi uskon, ettei itsetunto olis näinkään hyvällä tolalla ilman toisen tsemppausta, kehuja ja ennen kaikkea sitä tunnetta että kelpaan sille toiselle 200-prosenttisesti. Totta kai huonoja päiviä on kun suorastaan vihaan omaa kroppaa, mutta just semmosen ajattelu onkin mun yks heikkous jossa haluan kehittyä :-) Oli kiva lukea sun ajatuksia epävarmuudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat voisin todeta omalla kohdallani, sillä hyvä suhde tekee molemmista niin paljon parempia ihmisiä. Jokainen tarttis vierelleen tyypin, joka näkee oman ittensä hyvänä just sellasenaan :-) Kiitos, kiva kun kommentoit!

      Poista
  5. Aivan ihana teksti! Mulla on ollut tosi samantyylisiä fiiliksiä seurustelusta ja omasta vartalosta. Vaikka koenkin olevani hyvin itsevarma ihannoin silti todella hoikkaa vartaloa ja rikasta elämää. Kaikella tapaa jotenkin tavoittelen sitä, mutta olen myös kuitenkin onnellinen ja itsevarma juuri tällaisena kuin oon. :-) Siihen onnellisuuden ja itsevarmuuden tunteeseen pitää pysähtyä ja miettiä kuinka tärkeä osa se onkaan elämäämme! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Maija :-) Mä oon huomannut ihan saman, sillä mä ihannoin edelleen hoikkaa vartaloa ja just tota rikasta elämää, kun tekstissä mainitsinkin. En mä siis mistään ökyrikkaasta elämästä haaveile, vaan sellasesta hyvintoimeentulevasta, jossa on upea talo, lapsilla on varaa harrastaa ja on mahdollisuus käydä kaukomatkoilla vuosittain! Sanoitpas ihanasti noi kaks viimeistä lausetta, musta itsevarmuus on jotain niin kaunista, joten ihanaa että pystyt olemaan reippaasti itsevarma :-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)