sunnuntai 19. helmikuuta 2017

KUINKA SUURI ROOLI SOSIAALISELLA MEDIALLA ON

IMG_0046
Jos kysytään mun kavereilta, niin he vastaisi luultavasti, ettei todellakaan suuri. Mutta mulle some on tärkeä: se on viestintäkanava, inspiraation lähde, työjuttujen mahdollistaja, arjen helpottaja, viihdekanava, vertaistuen antaja ja paikka, jossa mä ilmaisen itteäni. Tän lisäksi se on myös paikka, jossa mä haluan työskennellä tulevaisuudessa. Mä en kuitenkaan missään nimessä koe, että mä olisin sosiaalisen median orja. Tai että elämä olisi just sitä, miltä se näyttää muiden Instagrameissa ja Snapchatissa. Koen olevani ehkä jopa etuoikeutettu, sillä tiedän bloggaajana niin todellisena, ettei se arki oo todellakaan sitä kuin kuvissa. Ja se on mulle täysin okei, sillä nimenomaan ne arkiset - mutta kauniit - hetket on niitä, joita mä haluan somessa nähdä. En mä inspiroidu sotkuisesta olohuoneesta tai hupparilookista, vaan tiedän sen olevan jokaisen meidän arjessa, niiden kaikkien kauniiden kuvien takana. Siksi musta onkin ollut ihan hullua, että joku nielee sokeasti aivan kaiken. En tiedä, onko sellaiset tyypit niitä, jotka ei oo kovinkaan aktiivisia somessa ja siksi he ei kyseenalaista kuvien tarinaa?

IMG_0060
Mä rakastan sitä, että oon elän aikakaudella, jossa tieto on helposti saatavilla, ystäviin voi pitää yhteyttä ilmaiseksi, näen kavereitten kuulumiset helposti ja voin kuluttaa aikaa somessa tuntikausia. Ihmiset on herkästi kovin tuomitsevia sosiaalisesta mediasta, mutta mä en näe somen käytössä mitään pahaa. Mä saatan hyvinkin viettää täällä päivittäin aikaa varmaan viisikin tuntia töiden lisäksi, kun teen koulujuttuja tai kirjoitan blogia. Tykkään jakaa osan elämästäni someen, mutta yhtä paljon mä tykkään myös kattoa kavereitten Snapchattien tarinoita, joissa he jakaa ihan pieniä paloja arjestaan. Mä oon viihtynyt ihan pienestä lähtien koneella paljon: eskari-iässä muistan kirjottelleeni päiväkirjaa ja novelleita koneen tekstitiedostoihin. Vähän vanhempana löysin tyypillisen Habbo-hotellin (haha, mä muistan, miten koukussa olin siihen!), jossa tuli vietettyä aikaa ihan liikaa. Hetkeä myöhemmin uppouduin ihan täysillä Irc-galleriaan ja Facebookiin. On aina tuntunut luonnolliselta viettää aikaa somessa, vaikka tiedän niitäkin henkilöitä, jotka kokee sen turhanpäiväiseksi. Mä oon aloittanut bloggaamaan 11-vuotiaana ja mulla on edelleen tallessa sen ajan blogi! Siitä lähtien mä en oo ollut poissa blogimaailmasta. Tätä blogia oon kirjoittanut viis vuotta, enkä osaa kuvitella elämää ilman blogia. Tuntuisi oudolta, ettei saisi purkaa näitä kaikkia ajatuksia jonkun kanssa, kun tää on niin terapeuttista. Mä täytän pian 21- vuotta ja ensimmäisestä postauksesta on pian kymmenen vuotta.

IMG_0034
Mun mielestä sosiaalinen media on mitä parhain paikka viettää aikaa, kunhan siellä on oma itsensä,  fiksu ja muut huomioonottava. Niin kauan, kun jakaa omaa arkeaan, kaikki on ookoo. Mutta siinä vaiheessa, jos somea käyttää siihen, että yrittää tehdä elämästään erilaista ja kiiltokuvamaista, mennään pahasti väärään suuntaan. Ei netti oo mikään paikka, jossa huijataan todellisuudessa, yritetään tehdä muut kateellisiksi ja pyritään muokkaamaan totuutta. 

IMG_0044
En todellakaan tiedä miksi, mutta kukaan mun parhaista ystävistä ei ajattele samalla tavalla somesta: heillä ei oo blogeja, Instagramiin lisätään kuvia kerran vuodessa ja heille sosiaalinen media on jollain tavalla sitä mustavalkoista ajattelua. Mä joudun usein muistuttelemaan, ettei kaikki oo just sitä kuin somessa sanotaan, sillä ei kukaan halua nähdä niitä sotkusia koteja, likaisia tiskejä ja pyykkikasoja. Suuri osa mun "uusista" kavereista ei oo koskaan lukenutkaan mun blogia, mutta välillä he on kyselleet, että mitä mä sinne kirjoitan. Kerran sanoin, että mun viimeisin postaus käsitteli seksiä ja joskus postaan parisuhteesta, mutta aihe vaihtuu aina postauksen mukaan. Voi oisittepa nähneet heiän ilmeet, kun he naurun seasta vakavoitui ja kysyi, että en kai mä oikeesti kirjota sellasista aiheista nettiin :-D On siis tosiaan tyyppejä, joille some on tosi vieras juttu ja sen koetaan olevan jollain tavalla pyhä asia. Vaikka he mieltää mut tosi avoimeksi luonteeltani, niin silti he kokee sen oudoksi, että omasta elämästä jaetaan julkisia paloja nettiin. Mun elämässä pisimpään olleet ystävät tietää, että blogi kulkee mun seurassa varmaan elämäni loppuun asti. Heiltä mä saan paljon kannustusta ja ihanaa palautetta tähän touhuun, mutta vertaistukea on ihan mahtavaa saada muutamalta blogituttavalta. Oli ihana treffata kesällä blogityttöjen kanssa ja puhua blogista, kun kaikki ymmärsi toisiaan täydellisesti ja sai kerrankin puhuttua suunsa puhtaaksi aiheesta!

2 kommenttia:

  1. Tosi hyvää pohdintaa, oon ihan samoilla linjoilla sun kanssa!:) Itsellekin tuntuu jotenkin hullulta, etteivät jotkut ihmiset omista melkein minkäänlaista mediakriittisyyttä. Kuten sanoit, ei kenenkään elämä ole tismalleen sellaista miltä se somen kautta näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Oon ilonen siitä, että blogin kirjoittaminen on tuonut omaa mediakriittisyyttä, jota somessa vähän viettävä ei ymmärrä edes kyseenalaistaa. Sosiaalinen media tuomitaan lisäksi tosi herkästi, jos ei itse käytä sitä :-D

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)