keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

PIENI TIETOPAKETTI BORACAYSTA

IMG_1620

Saarelle tuleminen: Tänne oli tosi vaikeeta tulla, sillä suorista lennoista ei voi edes haaveilla. Me lennettiin Helsinki-Rooma-Hong Kong-Manila- reittiä ja oltiin Manilassa yksi yö. Oltiin luettu jo etukäteen, että Filippiinien väliset lennot on aina myöhässä, joten ei viititty ottaa neljättä lentoa samalle päivälle. Seuraavana päivänä meillä oli lento Manilasta Caticlaniin, josta oli lentokentältä pakollinen bussikuljetus "pääasemalle", joka kesti noin vartin. Täältä otettiin mopokyyti rannalle, josta lähti vene kohti Boracayta ja paikanpäällä otettiin taas mopokyyti hotellille. Meiän lento Helsingistä Manilaan kesti noin 23 tuntia, Manilasta Caticlaniin reilun tunnin, venekyyti noin 15 minuuttia ja mopokyydit noin puoli tuntia. Jos siis yhteen putkeen olisi mennyt, niin matkoihin olisi mennyt sellaiset vajaat 30 tuntia kotoa Boracaylle.

Muuta huomioitavaa venematkasta: Filippiiniläiset rakastaa kaikenmaailman paperilappuja, joten pidä niistä huolta. Venematkaa varten Caticlanissa (jottei saarelle tulo olisi liian helppoa!) joutuu hakemaan veneliput, jonkinlaisen viisumin saarelle tuloa varten sekä hakemaan veneverolapun. Ja kaikki eri tiskiltä tietenkin, haha :-D Me ei hoksattu tätä aluksi, vaan meillä oli ainoastaan veneliput takataskussa, kunnes virkailija käännytti meidät pois jonosta... 

Mitä maksoi: Lentoihin meillä meni noin 550€ henkilöltä, venekyyti maksoi 2€, mopokyyteihin 20€ ja pakollisiin veneveroihin meni lisäksi noin 4€. Vajaalla kuudellasadalla siis pääsee tänne asti. 

Yleinen hintataso: Tämä oli mulle suoraansanottuna järkytys, sillä etenkin ruoan hinta on tosi korkea verrattuna muihin Aasian maihin. Ravintolaruoat on kahdelta olleet noin 25-30€, kun esimerkiksi Balilla summa oli kahdelta aina noin 7-10€. Eihän toi parikymppiäkään varsinaisesti kallis ole, mutta kun muualla Aasiassa on niin mielettömän halpaa, niin kyllähän toi on tuntuva siihen verrattuna. Monet ruoat on jopa ihan Suomen hinnoissa, joten vähän on täytynyt katella hintatasoa ennen ravintolaan menoa. Meiän hotelli maksoi muistaakseni 45€/yöltä, joten yhteensä se maksoi 300€ viikolta. Ja voin kertoa, että se oli aika matalan luokan budjetilla valittu.

Miten alueet jaotellaan: Boracay on jaoteltu kolmeen alueeseen, joista station 3 on huonoin ja siellä on esimerkiksi satama, jonka kautta saarelle tullaan. Me yövyttiin kakkosella ja voin kyllä suositella sitä, sillä se oli jo parempaa aluetta ja ihan Bulabogin ja White Beachin välissä. Station 1 on taas hienompaa aluetta, mutta se näkyy jo korkeassa hintatasossa. Suosittelen siis menemään kaikkialle muualle kuin kolmoseen!

IMG_1623
IMG_1608
Must see- paikat: Bulabogin rannassa on ihan mielettömästi meritähtiä laskuveden jäljiltä, joten niitä on hauska bongailla sieltä! White beach taas on rannoista kivoin (ja täynnä olevin). Friday- kyltti oli mun mielestä kanssa hauska, se sijaitsi jonkun yksityisen hotellin omalla rannalla ja oli kyllä aika hulppea hotelli siinä paikalla! 

Hauskat nippelitiedot: Boracay- hiekkalinnoja (joita on muuten joka puolella ja esimerkiksi Googlesta löytyy paljon kuvia) ei saa kuvata veloituksetta. Ne on siis ihan tavallisia hiekkalinnoja, joihin on kirjoitettu tän saaren nimi, mutta niiden vieressä on tusinoittain lapsia odottelemassa turisteja. Tän lisäksi musta on hauskaa, että tällä saarella ei näy lähes ollenkaan autoja, vaan ainoastaan mopoja, joihin on kiinnitetty vaunu. Tällaisella mekin ollaan matkustettu useasti. Ei kannata myöskään varautua shoppailuihin tällä reissulla, sillä ne saattaa jäädä aika olemattomiksi!

Kahvila- ja ravintolasuositukset: Käykää ehdottomasti Potato Cornerissa, vaikka ulkonäkö saattaakin hämätä! Syötiin täällä elämämme parhaimmat ranskikset sour&cream- maustettuina. Eikä yksi kerta riittänyt, vaan käytiin kuuden päivän sisällä täällä viidesti. Tän lisäksi 100% Coconut Cafe oli aivan ihana. Erityiset suositukset tän paikan kookoskakulle, jota käytiin syömässä kahdesti. Viimeinen vinkki ei koske mitään tiettyä ravintolaa, mutta käykää ehdottomasti merenelävärisotolla, sillä ne on ihan mielettömiä. 

Varaudu näihin: Taksikuskit ei omista lainkaan navigaattoreita, joten matkan teko etenee niin, että kuskit pysäyttelee muita ja kysyy heiltä apua. Tän takia matkat kestää ikuisuuksia ja ainakin mun oma turhautumiseni oli korkealla tän vuoksi. Paikalliset ei myöskään oo kovin tottuneita puolialastoman naisen vartaloon esimerkiksi uimarannoilla, vaan se tuijotus on järjetöntä. Ja toisinkuin suomalaiset, tässä maassa saatettiin tuijottaa viisikin minuuttia kääntämättä katsetta pois. Se oli vähän kiusallista, sillä suomalaiset lopettaa tuijottamisen, kun heitä päin katsoo, mutta täällä ei. Kulttuurierot huomasi myös siinä, että mua ei koskaan naisena puhuteltu, vaan aina miespuolisen kanssa keskusteltiin. Vaikka mä oisin kysynyt jotain, niin vastaus annettiin aina Joonakselle :-D 

2 kommenttia:

  1. Hei tää oli hyvä ja hauska tietopaketti, vaikka tuskin tuonne tulee itse ikinä matkustettuakaan :D Kuvat on super ihanat, ihan lomakuumetta pukkaa!

    VastaaPoista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)