maanantai 24. huhtikuuta 2017

PITKÄT KUULUMISET

IMG_1421
IMG_1430
IMG_1465
Mä oon lähiaikoina pohdiskellut paljon mun elämää, sen sisältöä ja arkea. Pari kertaa vuodessa mulle tulee olo, että haluaisin uudistaa kaiken elämässäni ja niin oon yleensä tehnytkin. Se olo on taas vallannut mun mielen, jolloin etin elämääni jotain uutta. Kaikista hulluinta on ollut se, että mulla on kaikki hyvin just näin, enkä periaatteessa oo mitään vailla. Luulen kuitenkin mun fiiliksien johtuvan siitä, etten oo hakenut tänä vuonna ollenkaan kesätyöhön, jossa mulla olis täydet työtunnit. Oon ollut viimeiset 8 vuotta kesätöissä täysillä tunneilla, mutta tänä kesänä en, sillä en hakenut uuteen työhön. Se oli mun oma tietoinen valintani, sillä en yksinkertaisesti jaksanut käydä läpi mitään työnhakurumbaa. Jatkan mun vanhassa työpaikassa osa-aikaisena, eikä mulla oo hajuakaan, että paljonko työtunteja saan viikoittain. Mulla on siellä nollasoppari, mutta ensimmäistä kertaa ikinä koen sen ihan positiiviseksi ratkaisuksi. Tuntien ollessa isot, saan paljon rahaa, mutta vähien tuntien aikana kerkeän nauttia kesästä ja levätä.

IMG_1457
IMG_1466
IMG_1438
Aiemmin mä oon ollut sitä enemmän ylpeä itestäni, mitä enemmän mä suoritan ja saan aikaiseksi. Nykyään tää on kääntynyt niin, että oon ylpeä itestäni silloin, kun pääsen toteuttamaan mulle tärkeitä asioita ja järjestämään niille aikaa. Iloitsen, kun kaverien kanssa aikataulut osuu kerrankin yhteen ja päästään treffaamaan porukalla. Odotan malttamattomana Ruisrockia, lukuisia uimareissuja viereiselle uimarannalle, parvekekauden virallista avaamista, valmistujaisten juhlimista, omien synttäreiden järkkäämistä, serkun häitä ja pitkiä kesäöitä, jolloin aurinko laskee hitaasti. Tää voi selittyä sillä, että oon voinut fyysisesti todella huonosti parin kuukauden ajan. Auto-onnettomuuden jälkeen oon ravannut fysioterapeutilla, sillä mun niskassa on valtava jumi, mikä ei vaan aukea ja se aiheuttaa mulle jokapäiväisiä migreenejä. Tilanne alkaa turhauttamaan mua, sillä tuntuu, että mä vaan valitan jatkuvasti ja poikaystävä on se, joka joutuu kuuntelemaan tätä. Mä oon koittanut jumppailla jatkuvasti, tehdä erilaisia harjoituksia, käydä useasti hierojilla, mutta ei se poista mun ongelmia. Oon tosi väsynyt jatkuvasti migreenin ja tän lihasjumin vuoksi, jonka syytä ei varsinaisesti tiedetä. Fyssari veikkasi, että oon lyönyt pään niin lujaa ikkunaan kolarin aikana, jolloin se olisi aiheuttanut tän kaiken. Aiemmin oon pärjännyt pelkillä täsmä- ja kipulääkkeillä, mutta nyt mulla on käytössä estolääkityskin. Tuloksetta. 

IMG_1483
IMG_1480
IMG_1504
Oon kuitenkin yrittänyt asennoitua positiivisesti ja elää väsymyksen rajoissa. Pyrin nauttimaan just niistä hyvistä, pienistä hetkistä. Loman jälkeen oli esimerkiksi ihana käydä Suomessa ruokakaupassa, ostaa jääkaappi täyteen just sellaisia ruokia, kun haluan syödä aamupalaksi ja puhua omalla äidinkielellä. Oli niin kivaa purkaa matkalaukku, asetella uudet vaatteet nätisti vaatekaappiin ja heittää reissussa likaantuneet suoraan pesukoneeseen. Se tuntui jotenkin sellaiselta uuden alulta. Mä ostin Boracaylta aivan ihanan farkkuhameen, jossa on edessä ruusukirjailu ja se viestittää mulle omanlaista itsevarmuutta sekä naisellisuutta. Yksi reissujen parhaista puolista on ehdottomasti uusien vaatteiden ostaminen, sillä vaatteet on täysin eri luokkaa kotimaan vaatteiden kanssa, kun niissä tuntuu olevan sitä jotain. Perjantaina mä piristin itteäni kampaajalla, jossa laitoin lisää raitoja hiuksiin, sillä edellisestä kerrasta on jo yli puoli vuotta. Lauantaina me treffattiin Maijan kanssa ensimmäistä kertaa ikinä ja mentiin ihanaan blogitapahtumaan, jossa tavattiin muitakin Turkulaisia bloggaajia sekä muutama kokonaan uusi blogituttavuus. Käytiin jopa yhdessä syömässä tapahtuman jälkeen, sillä tultiin niin hyvin toimeen. Lähdin jo aikaisin aamulla Helsinkiin ja tulin kotiin myöhään yöllä, sillä en asu pääkaupunkiseudulla. Sunnuntaina olin tyttöjen kanssa brunssilla ja oli kiva nähdä reissun jälkeen pitkästä aikaa. Höpötettiin monta tuntia syöden ja vaihdettiin kaikkien kuulumiset, sillä ei olla nähty kuukauteen ollenkaan! 

IMG_1471
Tuntuu hyvältä postata pitkästä aikaa ihan reaaliajassa, sillä en oo ehinyt tekemään sitä pariin viikkoon. Sain hetki sitten kolmensadan rekisteröityneen lukijan täyteen, mikä tuntui niin siistiltä. Oon tälläkin hetkellä migreenissä, joten on turha kuvitellakaan opiskelevansa. Yritin kuitenkin saada jotain aikaiseksi ja pesin muutaman koneellisen pyykkiä, purin matkalaukut reissusta, siivosin niin paljon kuin jaksoin, laitoin gaalakuvat koneelle, tein ruokaa pariksi päiväksi ja nyt kirjottelen postauksia. Kohta oon menossa kotikotiin ja meiän pitäisi äitin kanssa laittaa mun kaksi autoa myyntiin nettiin, jotta pääsisin niistä eroon ja saisin ostettua jonkun sellaisen tilalle, minkä kanssa ajamista mun ei tarvii hävetä, haha! Mulla on katottuna yks kiva jo, mutten uskalla ostaa sitä ennenkuin oon saanut vanhat myytyä. Jotenkin on muuten jännä, että kipuunkin tottuu jossain vaiheessa, ja kun mullakin on niin paljon migreeniä, niin kipykynnys sen osalta on jo aika korkea. Pystyn elämään sen ohella ja ainut asia, mihin en pysty, on opiskeleminen ja keskittyminen. Lisäksi mun ylihyvä muistini on migreenien aikana aika olematon. Oon kirjoitellutkin aiheesta enemmän ja esimerkiksi tää maaanantaipostaus käsittelee sitä aihetta. 

6 kommenttia:

  1. Tällaisia postauksia on aina kiva lukea! Tsemppiä ihan hirveesti tuon migreenin kanssa. Oma avopuolisoni kärsii myös syystä tai toisesta melkein päivittäisistä migreenikohtauksista tällähetkellä, eikä toisen kipua ole kiva seurata vierestä. Poikaystävä löysi sitten Leppävaarasta sellaisen migreeniklinikan jolla on käynyt hieronnassa ja saanut lääkekonsultaatiota yms. En tiedä onko teilläpäin tällaista,mutta jos eksyt joskus pk-seudulle niin kannattaa tsekata. Paikan nimi on Cranion.
    Ihanaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jaksoit lukea, sillä mietin tän pituutta jonkin verran! Voi eikä, ikävä kuulla sun poikaystävänkin kärsivän samasta sairaudesta, mutta onneksi hän on saanut apua siihen! Kiitos paljon vinkkauksesta, mä en ookaan kuullut tollaisesta klinikasta aiemmin ja ihanaa viikkoa sinnekin :-)

      Poista
  2. Hei, ihan sairaan mahtava kirjotus, kiitos ihan sikana, että jaoit
    sun kipuja ja mietteitä. Todella monella on ihan täysin samanlainen
    tilanne ja se et pystyt avaa ja tulla sellaselle tasolle et oot
    täysin valmis jakaa on ihan sika virkistävää.Sun asenne on aito,ja se luoo läheisyyttä. Mä uskon et
    sun selän kunto paranee jeesuksen nimessä ja et pääset ottaa elämäst
    kunnolla irti. Kaikkee upeeta sulle <33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, olipas tsemppaava kommentti! Mä haluun olla blogissa aito, enkä peitellä näitä huonoja kausia. Kiitos paljon sulle ja ihanaa jatkoa, piristit kyllä päivää :-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)