lauantai 22. heinäkuuta 2017

SNÄPPIKUULUMISIA PARILTA VIIKOLTA

PicMonkey Collage
Kesän vuoksi toi ruskea hiusväri on kadonnut ja tilalle tullut lähes blondit hiukset... Onneks seuraava kampaaja-aika on kolmen viikon päästä, jolloin pääsen taas takaisin tummiin hiuksiin, jotka on se mun juttu! // Mulle tulee toisinaan kausia, jolloin ostan hirveesti vaatteita, sisustusjuttuja kotiin ja muuta "tarpeellista". Silloin en todellakaan kattele, että paljonko tilin saldo näyttää, vaan painelen täysillä menemään :-D Terkuin tyttö, joka on tilannut viikon sisällä neljästi Asokselta jättitilauksia, käynyt kolmesti shoppailemassa kivijalkaliikkeissä ja asunut lähestulkoon nettikauppojen sivuilla. // Onkohan tää ostohulluus yhteydessä tähän? Kärsin taas pienestä migreeniputkesta, joka ei hellittänyt millään. Töihin on tultu mentyä kipulääkkeissä, nähty blogikavereita ja oon hengannut kotonakin vähän toisissa maailmoissa. 

PicMonkey Collage
Syömässä poikaystävän kanssa ulkona, kun välteltiin ruoanlaittoa. Vedettiin sellanen 10 päivän (kyllä...) putki, kun ei tehty ollenkaan ruokaa, sillä kumpikaan ei jaksanut valmistaa mitään :-D // Huh, onneks nää päivät on takanapäin. Sanoisin, ettei enää ikinä tällaista työrupeamaa, mutta tunnen itteni niin hyvin - joten tiedän sen olevan vielä edessä moneen kertaan elämäni aikana. // Jälleen näitä hetkiä, kun vältellään ruoanlaittoa. Miten se on niin vaivaalloista?

PicMonkey Collage
Keltainen paksu neule on ollut mun ostoslistalla vuosia. Oon selannut varmaan viis vuotta jokaikisen nettikaupan, kivijalkaliikkeen ja käsityöpalstat. Mutta ei, tällaista ei vaan löytynyt ennenkuin nyt. Riemusta hyppien näin tän liikkeessä yhtenä päivänä (oli kuulemma just tunti sit saapunut kuorman mukana) ja ajattelin, että maksan tästä mitä tahansa. Oli naurussa pitelemistä, kun hintalapussa oli 30€ summa... :-D // Vaikka teenkin vuorotyötä, se ei oo ollenkaan mua varten. Iltavuoron jälkeen oli niin vaivaalloista mennä aamukuuteen toiseen duuniin. Joskus aikuisena en kyllä halua tehdä kuin maanantaista perjantaihin töitä, kaikenlisäks vieläpä säännöllisellä työajalla. // Ruississa sunnuntaina viimein yhdessä. Tällä reissulla otettiin yhdet mun kaikkein aikojen kuvalempparit, jotka julkaisinkin pari viikkoa sitten. 

PicMonkey CollageMinkäpä muunkaan vuoksi sitä viettää niin paljon aikaa töissä kuin saadakseen uusia mekkoja? Tulispa ne Asoksen paketit jo, sillä täällä mä oottelen niitä malttamattomina. On muuten vähän noloa olla omassa lähipostissaan töissä, kun Asoksen paketit toimitetaan aina 12-13 kotiin oman postinjakajan toimesta. Oon hyvin usein avannut oven ilman vaatteita, pelkkä pieni riepu ympärilläni hänelle. Mun työt alkaa kuitenkin lähes aina 13:45, joten meen suoraan postiin töihin, jossa nään jokaikinen kerta tän saman postinjakajan :-D Mutta mun onnekseni, se ei tunnista mua samaksi tytöksi, jonka just äsken bongasi keikkaloimassa rappukäytävässä puolialastomana.... // Niin paras fiilis. Mun ensimmäinen yhteisöpedagogiopiskeluvuosi on takana. Ajattelin muuten avata enemmän sitä, mille alalle aion työllistyä ja erikoistua, joten postaus siitä aiheesta on tekeillä. On nimittäin vähän hämmentävää, että poikaystävälle yhteisöpedagogin nimike on edelleen yhtä hepreaa. // Voin kertoa, että hyvin paljon. Kuljen aina ilman meikkiä töihin ja tän päivän jälkeen asiakkaat ruinasi jälkeenpäin, että voisinko mä laittaa taas huulipunaa, kun näytin siinä niin hyvältä. Ja voi, miten paljon keski-ikäiset miesasiakkaat kommentoi mun ulkonäköä tolloin ääneen. Olin menossa juhlimaan suoraan töistä, joten siksi olin meikannut, mutta enpä taida enää tehdä niin!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

MÄ HALUAN TUNNUSTAA, ETTÄ

IMG_4293
...hajosin ihan palasiksi kirjakaupan vauvaosastolla, sillä mun sydän murtui ajatuksesta, etten mä oo vielä äiti. Aihe on mulle ihan älyttömän raskas kantaa, vaikka meistä kumpikin olis valmis vanhemmuuteen. Mä kuitenkin haluun valmistua koulusta ennen äitiyttä, vaikka toivonkin kovasti, että joku kolmas voima päättäisi toisin.

...näin taas unta siitä, että olin tyttövauvan äiti. Synnytin siinä unessa täydellisen pienen tytön ja menin ensimmäisenä ostamaan sille mekkoja sekä kukkapantoja. Kaikki oli niin hyvin ja vauva-arki rullasi ihanasti, kunnes heräsin unesta. Itkin poikaystävää vasten, miksei uni voinut olla totta.

...olin äärimmäisen kiitollinen, kun sain (erittäin suomalaiseen tapaan) palautetta asiakkaalta. Satuin kulkemaan ohi, kun yksi vakkariasiakas osoitti mua sormella kaverilleen ja sanoi hänelle, että oon hänen lempparimyyjänsä täällä. Suomalaista tästä teki se, ettei tätä palautetta tultu koskaan kertomaan mulle suoraan, vaan kuulin sen epäsuorasti!

...oon menettänyt otteeni, mulle aiemmin järkevästä, kulutuskäyttäytymisestäni. Roikun päivittäin nettishoppailemassa, käyn kivijalkakaupoissa monia kertoja viikossa ja päivitän Asoksen sivuja päivittäin monta kertaa. Hullua kyllä, mutta ne päivittyy monesti päivässä uusilla valikoimilla.

...yksi mun ultimatelempparibiiseistä on Sara Bareillesin "Love song", jota voin kuunnella monia kertoja  putkeen. Se on mulle sellanen voimabiisi, johon en ikinä kyllästy.

...raivosin tänään poikaystävälle, kun mulla oli neljäs migreenipäivä menossa. Oon migreenissä äärimmäisen kiukkunen, joten tänään ärsytti se, että lääkkeet oli mennyt huonoiksi omassa purkissaan, ruoka maistui pahalta, asukuvat ei onnistuneet aamulla, hiukset kellersi ikävästi ja kaikki tuntui olevan surkeasti.

IMG_4298
...merkitsin pitkään parkkikiekkoon sen ajan, jolloin oon tulossa takaisin! Poikaystävä huomasi sen jollain kerralla ja kertoi, että siihen kuuluu laittaa se aika, jolloin mä tulin siihen. Hups. 

...mua jännittää koulun alku, sillä mä hyppään suoraan kakkosluokalle, enkä tunne sieltä ketään. Muut on muodostaneet porukoitansa jo pitkään ja pelkään, etten kerkeä tutustumaan enää kehenkään, sillä syksyllä on kaikenlisäksi vielä työharjoittelu (eli ei nähdä toisiamme).

...mä oon useimmiten se, joka pitää yhteyttä kavereihin, vaikka toivoisin sen olevan tasavertaista. Muut vaan sanoo, ettei he saa aikaiseksi laittaa viestiä.

...kun oon jostain allapäin, niin poikaystävä sanoo jokaikinen kerta, että "mutta sullahan on niiin kauniita mekkoja, erityisesti mä pidän tosta oikeanpuolimmaisesta". Se tietää, että mun mekot on mulle hyvin rakkaita, joten oli tilanne mikä tahansa, se tietää mun tulevan paremmalle mielelle noista kehuista. Ihan sama, että puhutaanko me ruoasta, koulusta vai mistä tahansa - niin aina se vetää jossain vaiheessa ton mekkokommentin.

...oon aivan koukussa niihin pieniin Valion kreikkalaisiin jugurtteihin, joista erityisesti uuniomena on mun lemppari. En kuitenkaan haluais ostaa näitä kovin usein, sillä ne maksaa 1€ purkilta ja niissä on tosi vähän syötävää.

...en saanut eilen kirjoitettua maanantaipostausta, sillä ei ollut sellaista fiilistä. Oon kirjottanut näitä yli vuoden (!!!) ja se oli mun toinen maanantaipostaus, joka jäi kirjoittamatta. Nyt kuitenkin paikkaan asiaa ja julkaisen tän nyt. 

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

21-VUOTISSYNTTÄRIT SAMPPALINNASSA

IMG_3909
IMG_3912
IMG_3916
IMG_3927
IMG_3924
IMG_3919
Mä täytin muutama viikko sitten 21-vuotta ja halusin juhlistaa sitä ensimmäistä kertaa moniin vuosiin. Kuten oon monesti kertonut, mä rakastan uudistettua Samppalinnaa koko sydämestäni. Se on just sellainen paikka, jossa tykkään istuskella iltaa, ja oonkin käynyt siellä jo monta kertaa tänä kesänä. Käytiin siellä myös tyttöjen kanssa toukokuussa, ja ihastuttiin kaikki Samppalinnan terassiin niin paljon, että haluttiin tulla pian uudestaan. Oli siis itsestäänselvää, että mä tuun viettämään siellä synttäreitäni tyttöjen kesken. Sanoin jo ensimmäisellä kerralla Samppalinnan olevan niin mun tyylinen paikka kuin vaan voi olla. Tästä sainkin idean, vein asiaa eteenpäin ja loppujenlopuksi Samppalinnan ravintola sponsoroi koko illan meille, mikä oli ihan mieletön kokemus! Yhteistyön kautta saatiin maistaa superhyviä pääruokia, maistuvia viinejä ja parasta jälkiruokaa, jota oon koskaan syönyt. Mä tilasin sisäfileepihvin rosmariinikastikkeella sekä dajmsuklaakakkua, appelsiinimoussea ja marjoja. 

Oltiin illallisella sisällä, joka on myös ihanan tunnelmallinen ja viihtyisä. Vaikka Samppalinna on aivan ihana päivälläkin, niin illalla se puhkeaa kirjaimellisesti loistoon, kun valot hehkuu näyttävinä. Mä oon luonteeltani pienimuotoinen hifistelijä, ja jos ollaan suuntaamassa kaveriporukan kanssa ulos, mun valinta on aina se näyttävin ja esteettisin paikka. Turussa ei oo aiemmin ollut tällaista näyttävää ulkona olevaa terassia, joten oon enemmän kuin tyytyväinen, että nyt meillä on Samppalinna. Ja sen on kävijämääristä päätellen huomanneet monet muutkin. Nykyään en voi kävellä Jokirannan ohi ilman, että mun katse ja mieli haluais astua sisään, joten paikka olisi saanut mielettömät suositukset  multa ilman yhteistyötäkin!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

KESÄN MENOJA JA SUUNNITELMIA

IMG_3959
IMG_3965
IMG_3961
IMG_3972
Häät on niin kauniita. Kaikki se rakkaus, mikä niihin tiivistyy, on sanoinkuvaamatonta. Kesät on aina täynnä tapahtumia ja häät on sellaisia tapahtumia, joissa oon saanut olla vieraana vuosittain. Tänä kesänä oon ollut aiempaa enemmän töissä, ja tällä viikolla oli mun viiminen päivä monessa työpaikassa. Enää jatkan vaan yhdessä työpaikassa, sillä kesä on mun mielestä tekemisen aikaa, enkä mä ehdi muuten tekemään kaikkea mieluista. Ensi viikolla mä treffaan blogipalaverin muodossa uutta yhteistyökumppaniani, nään tyttöjä pitkästä aikaa mun synttärien jälkeen, käyn Janeten kanssa kahvilla tai syömässä sekä keskityn kunnolla blogijuttuihin. Sitä seuraavalle viikolle järkkäsin luokkakokouksen meiän yläasteaikaisten tyttöjen kesken (me ei olla nähty kuuteen vuoteen?!), lupasin viedä pikkusiskon Särkkikseen sekä lunastan viimein äitienpäivälupaukseni ja näytän äitille Turun brunssikulttuuria. Ehdin myös tekemään kesän ensimmäisen Helsinkireissun vihdoin heinäkuun viimeisellä viikolla, jota varten varattiin yheksi yöksi hotelli. Mä en oo koskaan käynyt Korkeasaaressa, joten tää reissu on pyhitetty sille, Hernesaaren rannalle sekä hotelliaamupaloille. Mulla on kuukaudeksi eteenpäin joka päivä kalenterissa menoa niille kahdelle vapaapäivälle, jotKa mulle jää töiden jälkeen. Vielä houkuttelis kuitenkin suuresti järjestää blogitapaaminen muutaman tytsyn kanssa, lähteä kesäiseen Tukholmaan ja nauttia kunnolla kesästä. Voitteko nimittäin uskoa, että ehdin ottaa ensimmäisen kerran aurinkoa vasta viikko sitten? :-D 

tiistai 11. heinäkuuta 2017

RUISROCKISSA

IMG_4052
IMG_4194
IMG_4147
IMG_4159
IMG_4162
IMG_4192
IMG_4170Yksi surkea festaroija täällä toivottaa kivaa iltaa! Mulla tosiaan oli kolmen päivän lippu Ruissiin, mutta tunsin itteni niin väsyneeksi perjantaina ja lauantaina, että käytin lipustani ainoastaan sunnuntain. Tuntui kieltämättä tosi hyvältä ja tarpeelliselta levätä silloin, kun keho huusi lepoa väsymyksen vuoksi. Sunnuntaina oltiin koko päivä menossa ja käytiin syömässä ensimmäistä kertaa Naughty Brgr:ssa, joka oli vielä mielettömämpi kuin olin etukäteen ajatellut. Söin siellä yhen elämäni parhaimmista hamppareista, ja vaikka en nykyään ookaan hamppareitten suurin fani, niin himoitsen tota ihan vesi kielellä tällä hetkellä. Voi vitsit, onneksi se avautui tänne Turkuunkin, niin himot on helpommin taltutettavissa, haha! En tiedä miksi, mutta mä en oo mikään kovin festaroija, en ollenkaan. Mä nautin ihan hullun paljon enemmän just sellasesta kliseisestä fine diningista, istuskelusta hienoissa ravintoloissa ja muusta vastaavasta. Erityisesti, jos tilanne edellyttää tanssimista, niin mä meen tosi mukavuusalueeni ulkopuolelle. 

Mutta miten te, oliko kesän paras viikonloppu? ;-) 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

REHELLISTÄ PUHETTA BLOGIYHTEISTÖISTÄ

IMG_4137-001
IMG_4071
IMG_4078
Blogilla tienaaminen, blogiyhteistyöt ja yritysten sponsoroinnit kiinnostaa monia. Ne on kuitenkin usein aiheita, joista bloggaajat ei usein puhu sanallakaan - joka juurikin on syynä siihen, että aihe on jollain lailla spekulaatiota aiheuttava. Oon saanut monelta taholta uteluita aiheesta ja kauan sitten uudessa työpaikassa aloittaessani, mun työkaveri kysyi heti, paljonko tienaan blogillani. Silloin vastasin, etten mä tienaa rahaa tällä, vaan saan ainoastaan tavaroita yhteistöitä vastaan. Vaikka tästä kysymyksestä ei oo kauaa, asiat on silti jo muuttuneet paljon silloisesta tilanteesta. Puolen vuoden sisällä mä oon rikkonut sen maagisen "rajan" ja ruvennut tekemään kirjoitustöitä yrityksille palkallisena. Oltiin juhlistamassa monia kuukausia sitten mun ihanan ystävän syntymäpäivää ravintolassa, kun sain sähköpostiini viestin, että eräs yritys tarjosi mulle ensimmäisen (!!!!) palkallisen kirjoituksen sopparia. Multa pääsi iso kiljahdus, sillä mä rakastan kirjoittamista ja tunsin oloni niin onnistuneeksi. Tajusin, että kyseinen yritys tykkää mun jutuistani ja blogistani niin paljon, että on valmis maksamaan siitä. 

IMG_4141
IMG_4058
IMG_4139
Mulle on tarjottu blogiyhteistöitä ihan laidasta laitaan: täysin aliarvoisia mun työmäärään nähden - mutta myös puolestaan sellaisia, että oon tuijottanut näyttöä sanattomana ja kokenut oman työpanokseni hyvin arvostetuksi. Osa yrityksistä on yrittänyt käyttää mua hyväkseni (ja joskus nuorempana siihen myös myönnyin tietämättömänä) tarjoten minimaalisen pientä sopimusta. Tällaiset sopparit on voineet olla sellaisia, että oon saanut jonkun parin euron arvoisen tavaran, joista mun on pitänyt tehdä tietyn sanan mittainen postaus, julkaista kuva Instagramiin ja laittaa lukijoille alekoodi tekstiin. On sanomattakin selvää, että tässä bloggaajan työpanosta ei oo arvostettu. Mutta on myös ollut mun oma vika, että oon lähtenyt mukaan tällaiseen. Toisinaan on käynyt myös niin, että oon kieltäytynyt yhteistyöstä, mutta oon saanut kotiini silti yhteistyötä edellyttävän paketin. Siinä sitten oon kerrankin pohtinut, että lähetänkö sen takaisin vai kirjoitanko sen postauksen. Erityisesti muutama vuosi sitten oli hyvin tavallista, ettei yritykset tajunneet bloggaajan työn arvoa, vaan se oli poikkeuksetta aliarvostettu. Ymmärrän toisaalta myös yrityksiä, että heiän on varmasti ollut hyvin hankalaa arvioida, mikä on todellinen työn arvo. Nykyään mulla on kuitenkin hyvin vahvana periaatteena, etten tee yhtään mitään puoli-ilmaisella tavarapalkalla. Enkä myöskään sellaisia yhteistöitä, joiden takana en voi seistä. En mä tee tätä rahan- tai tavarankuvat silmissä, vaan puhtaalla intohimolla.


Suurin osa mun yhteistöistä on kuitenkin edelleenkin pelkkiin tavaroihin ja elämyksiin perustuvia, eikä palkallisia. Valikoin tarkkaan yritysten lähettämistä yhteistyöehdotuksista ne mieluisimmat itelleni ja vastaan loppuihin, etten valitettavasti oo kiinnostunut. Toisinaan pääsen ottamaan mun kymmenen kaveria mukaan fiiniin ravintolaan, jossa meille tarjotaan kaikki alkuruoista, viineistä ja jälkkäreistä lähtien - ja mun ystävät on aina olleet ihan pöyristyneitä näistä sponsoroinneista. Monesti he on olleet kaivamassa kukkaroa esiin, kun lasku alkaa jo kolmellasadalla ennenkuin saan heiät ymmärtämään, että yrityksen osuus on tarjota ruoat. Mun osuus taas on "maksaa" ravintolaillalliset omalla työlläni myöhemmin, kun kerron yrityksestä sosiaaliseen mediaan ja teen siitä postauksen. 

IMG_4110
Yksikään yritys ei oo koskaan painottanut, etten saisi puhua meidän välisistä sopimuksista eteenpäin. En oo kuitenkaan puhunut niistä siksi, etten oo kokenut siihen mitään tarvetta. Voin ihan hyvin sanoa, että joskus mulle on tarjottu kolmen tunnin kirjoitustyöstä 50€, joskus 900€. Ei voi sanoa mitään yleistä standardia, jonka mukaan blogiyhteistöistä saisi palkkaa. Toki mä oon selvittänyt oman työni arvon erilaisten sovellusten avulla, jotta en tekisi töitä liian matalalla hinnalla. Voi myös käydä niin, että yritys tarjoaa mulle jotain edullista tuotetta, jonka ostoa oon miettinyt jo pitkään ja josta oon kiinnostunut. Tällöin mä en mieti, että "voi vitsit, nyt tulee kyllä tehtyä liian halvalla", jos olisin kuitenkin ostanut sen ihan lähipäivinä kaupasta :-D Useimmiten yritykset lähestyy mua kysymällä, että lähdenkö mukaan johonkin juttuun tietyllä palkalla. Toisinaan he itse kysyy, että mitä mä haluaisin hyötyä tekemästäni työstä. Jos päästään yhteisymmärrykseen  palkasta ja mulla jää hyvä fiilis yrityksestä, lähden yleensä mukaan. 

IMG_4118
IMG_4122Monet tuntuu olevan kovin näreissään siitä, miten helppoa rahaa somella voi tienata siinä vaiheessa, kun on saanut taakseen (kulloisenkin yrityksen mielestä) tarpeeksi suuren seuraajajoukon. Osalta jää kuitenkin ehkä ymmärtämättä, ettei yritykset tee blogiyhteistöitä vaan bloggaajan iloksi, vaan se on osa heidän markkinointikampanjaansa. Mä kirjoitan blogia harrastuksenani, mutta kun teen yhteistyötä yrityksen kanssa, se on mun työtä siinä vaiheessa. Mä oon käyttänyt mielettömästi aikaa ja energiaa siihen, että oon saanut blogista luotua eräänlaisen portfolion mun kyvyistä ja taidoista, kerättyä seuraajia sekä pitänyt uutta sisältöä yllä. Se vaatii toisinaan niinkin paljon seuraajille näkymätöntä työtä, että ymmärrän kyllä täysin sen, että joku pitää somea helppona rahana. Enhän mäkään näe muiden bloggaajien yhteistöistä kuin ne postaukset, vaikka todellisuudessa he on ravanneet tapaamisissa, kuvauksissa, kuvanneet materiaaleja ja näpytelleet tuhansia sähköposteja. Mun vakkarilause on kuitenkin tähän helppoon rahaan se, että sä voit itse tehdä saman, jos haluat samanlaiseen asemaan. Kaikilta se ei onnistu ja se on täysin luonnollista, mutta se on hyväksyttävä. 

Tiedostan kyllä olevani tehnyt paljon töitä päästäkseni tähän asemaan, kun toisinaan näpyttelen postausta (blogimaailmassa pienellä) 300€ tuntipalkalla, kun kaupasta saamani harjoittelijanpalkka on samasta ajasta vuoden verran tasan 9,07€. 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

ARMOLLISUUDESTA ITSEÄÄN KOHTAAN

IMG_3999
IMG_4031
IMG_4029
IMG_4005
Oon ollut viimepäivinä hyvin väsynyt, sillä mulla ei oo ollut yhtäkään päivää kuukausiin, että olisin voinut olla koko päivän ihan vaan kotona. Se on luonnollisestikin ollut raskasta tällaisella oman kodin rakastajalle, joka kaikenlisäksi rentoutuu ainoastaan niin, että saan olla kotona tekemättä yhtään mitään. Viimeiset kaksi päivää oon ollut jatkuvassa menossa, kun perjantaina kiidin suoraan töistä juhlimaan mun synttäreitä tyttöjen kanssa Samppalinnaan (tästä lisää myöhemmin!), lauantaina oli mun serkun häät ja sunnuntaina treffasin Janettea suoraan sängystä nousseena, haha... Napattiin nää kuvat samalla ja pakko myöntää, etten oo kovin hehkeenä näissä: hiukset on oranssihtavat värinpoiston jäljiltä, eikä mun olo ollut kovinkaan kaunis. Hiukset vaan vaikuttaa ihan mielettömästi yleisilmeeseen ja mun pitää näköjään aina oppia kantapään kautta, ettei mulle sovi kuin tummanruskeat hiukset. Seuraavana projektina onkin suunnata kampaajalle, jotta saan tummemman hiusvärin, eikä mun tarvii kriiseillä ulkonäköni kanssa enää. Mutta tosiaan, olin muutenkin väsynyt sunnuntaina, enkä jaksanut tehdä mitään ruokaakaan. Oon kuitenkin iloinen siitä kyvystä, jonka oon saanut vasta nyt, että mä osaan olla itelleni armollinen. Tällaisina päivinä meen ulos syömään, jätän kaikki puolipakolliset velvollisuudet tekemättä ja teen just niin, kun mulle itelleni on helpointa. Ei aina tarvii miettiä, mikä on ekologisin, halvin ja fiksuin ratkaisu. Kotiin tullessani otin kunnon päikkärit, torkutin vielä tunnin lisää herättyäni ja seittemän aikaan illalla kömmin onnellisena ylös. Olin paljon energisempi, kun olin kuunnellut oman kehoni tarpeita ja sain motivaation tehdä viimeiset opinnotkin valmiiksi. Mulla ei oo enää koko kesänä koulujuttuja, sillä sain kaikki opintojaksot valmiiksi, mistä oon älyttömän ylpeä.

Muistakaa kuunnella itteänne, ei aina tarvitse suorittaa!