sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

P&M CORNERISSA

IMG_3048
IMG_2997
ennenjälkeen
IMG_3057
IMG_3056
Mun tyvi on ollut marraskuusta lähtien tummempi kuin muut hiukset, sillä sen aikainen yhden kerran kampaaja värjäs sen tummemmalla kuin piti. Se ei siis koskaan ollut tarkoituksella muita hiuksia tummempi, enkä tykännyt siitä, että se näkyi niin selkeästi. Marraskuun jälkeen kävin vaalentamassa sitä toisella kampaajalla, joka ei onnistunut hommassa lainkaan. Voitte siis uskoa, että istahdin aika jännittyneesti yhteistyön kautta P&M Cornerin Teutan penkkiin, kun takana oli jo pari epäonnistunutta kampaajakäyntiä. Mun huolet oli kuitenkin ihan turhia! Kuten noista ennen ja jälkeen otetuista kuvista huomaa, koko tumma tyvi on nyt tipotiessään. Kampaajalla mun hiuksia raidoitettiin niin paljon, että muutos oli ihan sanoinkuvaamattoman onnistunut jo yhdellä kerralla. Mulle kampaamokäynnit on sellaisia, että haluun poistua sieltä suuren muutoksen kanssa. Kun mä meen kampaajalle, eron aiempaan täytyy olla niin merkittävä, että jopa mun läheiset huomaa sen. Voinkin siis suositella lämpimästi Teutan ammattitaitoa hiustenlaiton- ja värjäysten kanssa! Tän kampaamokäynnin jälkeen eron todellakin huomasi ja positiivisella tavalla, sillä mä tunsin oloni paljon paremmaksi, kun tumma palkki hiuksissa oli vihdoin poissa.


P&M Corner sijaitsee Humalistonkatu 12, Turussa, ja Teutan tavoittaa numerosta 0451875431! 

perjantai 28. heinäkuuta 2017

TBT: HEINÄKUU

2012
unnamed-6
Ainut asu, jonka löysin viiden vuoden takaa! Muistan, kun tällaiset yli-isot valkoiset neuleet oli se juttu, enkä mä löytänyt mistään kivaa. Ostin tän miesten puolelta ja se oli niin iso, että mun shortsit oli täynnä pelkkää neuletta... :-D 

2013

tbt heinäkuu2
Muistan, kun tää ensimmäinen kuva oli pitkään onnistunein kuva musta ja käytin sitä silloin joka paikassa. Tää oli sitä aikaa, kun mua alkoi kiinnostamaan muoti ihan uudella tavalla ja halusin täydellisen vaatekaapin. Kukkamekkoa rakastin ylitsepääsemättömästi, mutta lyhensin sitä liian lyhyeksi ja jouduin myymään mekon sen vuoksi... 


2014

aad
Ensimmäisessä kuvassa mulla on mekko, joka myöhemmin muuttui niin rumanväriseksi, että siitä tuli ihan vitsi mun lähipiirissä. Otin sen mukaan jokaikiselle ulkomaanreissulle ja se saikin nimityksen "rantamekko". Sama mekko on muuten, uskokaa tai älkää, näissä kuvissa! Ikävä kyllä jotkut vaatteet kulahtaa iän myötä, vaikka niitä kuinka koittaisi valkaista tai pestä oikein... Se onkin yksi suurimpia syitä, minkä takia vaatteet lähtee multa eteenpäin. Noi shortsit oli myös mun yhdet lemppareista, mut ne oli takaa niin lyhyet, että ne lähti myös eteenpäin.

2015

Kollaasit45
Näitten kuvien tyylit on musta tosi kivoja ja voisin pukeutua mihin tahansa asuun vieläkin. En tiedä mikä näistä tekee erityisen kivoja, vaikka nää on hyvin yksinkertaisia. Kaikki vaatteet on mulla edelleen tallessa, vaikka jouduinkin päivittämään keskimmäisen nappihameen 2 (!!!!) kokoa isompaan ja oikeanpuolimmainen on niin pieni, ettei se enää mee päälle. Se oli yksi lemppareista ja pohdinkin, että raaskinko laittaa sen myyntiin vai mahdunkohan siihen vielä joskus. Jos mulla ei olis peppua, niin toi menis helposti päälle, mutta nyt se jää suoraan pepun alapuolelle kinnaamaan, eikä nouse senttiäkään ylös :-D 

2016

tbt heinäkuu1
Tällöin rakastuin yksinkertaisiin mekkoihin ja mun pointti tais ollakin, että mitä yksinkertaisempi ja arkisempi, sen parempi. Vuonna 2016 sekosin mekkojen kanssa ja ostin niitä tasan 40 kappaletta. Halusin käyttää niitä enemmän juurikin arjessa, vaikkei säät ihan sitä sallisikaan.

2017

liehupaitaNää asut on myös tän postauksen yksiä lemppareita vuoden 2015 lisäksi. Sen jälkeiset asut on olleet ihan nykyistä tyyliä kuvaavia, mun vartaloa imartelevia ja omaan silmään mieluisia. Toki vieläkin sattuu hutiostoja (joita yritetään sitten tuskaisesti myydä facebookkirppiksillä), mutta hyvin harvoin. Oon nykyään tarkempi siitä, ettei mekot oo kovin lyhyitä, jotta niitä ei joudu hetken päästä myymään eteenpäin. Otan myös koon tai kaks isomman hameista, sillä en jaksa sulloa itteäni niihin XS-juttuihin väkisin. Mun alavartalo ei todellakaan näytä 38-kokoiselta, ei tosiaankaan, mutta mä en mahdu tätä pienempiin ihonmyötäisiin hameisiin. Näyttää ja kuulostaa hurjalta, mutta niin monet hameet oon saanut rikki ja poikaystävä on joutunut venyttämään niitä mun päälle, etten enää rupea siihen :-D Se on ollut ehkä sellainen juttu, mitä on ollut vaikea muistaa shoppaillessa, sillä kaikkialta muualta vartalosta mulle menee pienin koko. 

torstai 27. heinäkuuta 2017

PLUSSAT JA MIINUKSET NETTIKAUPOISTA

Mä oon toisinaan ihan sairaalloinen nettishoppailija ja ajattelinkin jakaa omia kokemuksiani siitä, mitä kauppoja kannattaa suosia ja mitkä voi jättää välistä. Mä suosin  paikkoja, joissa tilaaminen ja palautukset on ilmaisia, sillä se on  ehdottomasti avain hutiostosten välttämiseen. Ja se on asia, jota mä yritän välttää parhaani mukaan. 

IMG_4325
Boohoosta mä kuulin vasta puoli vuotta sit ensimmäisen kerran. Menin heiän nettisivuilleen ja suu loksahti auki niistä puoli-ilmaisista hinnoista. Klikkasin ison tilauksen kotiin, vaikka heillä ei käytännössä ollut palautusoikeutta, ellei maksanut itse posteja ulkomaille. Ja postissa töissä olevani tiedän, että ne ulkomaanpakettien hinnat on noin viidestäkympistä ylöspäin, että palauttaminen olis ihan turhaa postikulujen takia! Ajattelin kuitenkin, että heiän vaatteensa on niin halpoja, että voin myydä ne eteenpäin, jos ne ei ookaan hyviä. Pettymys oli ihan mieletön, kun kymmenestä vaatteesta yksikään ei ollut kuvanmukainen, kokomittojen veroinen tai hyvälaatuinen. Neulemekot oli jo täysin nyppyisiä rytkyjä, kun ne saapui, eikä tuotteiden kuvat vastanneet ollenkaan vaatteita. En oo koskaan saanut noin huonoja tuotteita mistään muualta kuin täältä! :-D

Nellystä mä oon tilannut vaatteita jo vuosikaudet, se on musta yksi toimivimmista nettikaupoista. Palautukset on käytännössä ilmaisia (kun vähän kikkailee) ja toimitukset on myös ilmaisia, kun tilaa sillä minimisummalla. Vaatteet on tullut mulle aina kahden kokonaisen arkipäivän päästä ja palautusrahat noin puolessatoista viikossa, eli supernopeesti. Tää oli jossain vaiheessa mun luottokauppa ja lähes ainut nettikauppa, josta tilasin, mutta tällä hetkellä en oo tilannut täältä kuitenkaan moniin kuukausiin.

Asos on jakanut mussa kahdenlaisia mielipiteitä: aluksi en yhtään tykännyt siitä sivusta, mutta nyt se on mun kaikkien nettikauppojen ykkönen! Tilaan täältä parhaimmillaan monta kertaa viikossa paketteja kotiin ja nimenomaan kotiin, sillä heillä on ilmainen kotiinkuljetus. En todellakaan tiedä muita nettivaatekauppoja, joissa paketit oikeesti tuotaisiin veloituksetta kotiin. Asoksen paketit voi myös palauttaa ilmaiseksi. Oon tykännyt tästä kuitenkin eniten siksi, että valikoima on laajin ja mieluisin, jonka tiedän. Täältä saa lisäksi tilattuja monia vaatemerkkejä edullisemmin kuin vaatemerkkien omilta sivuilta postikuluineen. Asokselta löytyy mitä tahansa, ja mä tykkään selata sivustoa niin, että klikkaan tietyt kriteerit päälle. Yksi kriteereistä, joita mä käytän, on petite-vaatteet. Ne on suunniteltu lyhyille tytöille ja on superistuvia, sillä ne on suunniteltu just munkaltaiselle vartalolle! Eli jos täällä on muitakin hoikkia, alle 160cm- tyttöjä, niin käykää ehdottomasti kattomassa.

IMG_9959
Prettylittlething- sivuston löysin vasta hetki sitten, mutta tykästyin siihen sen verran paljon, että aion laittaa hetken päästä tilausta menemään. Oon tilannut Prettylittlethingin vaatteita aiemmin Asoksen kautta ja ne on olleet aika samaa hintaluokkaa Zaran kanssa. Täällä on tosi paljon just sen tyylisiä vaatteita, joista mä tykkään - ja erityiset suositukset ihan loistavalle mekko-osastolle! Täältä tilaaminen maksoi, eikä palautuksia voi tehdä ilmaiseksi. Tästä syystä käytän Asosta tän puljun vaatteiden tilaamiseen, vaikka se ei tietenkään oo yhtä laaja kuin oma nettikauppa. 

Missguided tarjoaa mun mielestä hyvin samanlaisia vaatteita kuin edellinenkin kauppa, ja hintatasokin on suurinpirtein samoissa. Täältä oon ostanut viisi hametta, jotka istuu niiiiin hyvin mun vartalolle. Oon tilannut täältä yhden yläosan ja se oli auttamattoman pieni, mutta maksullisten palautusten takia en palauttanut sitä. Yläosista kannattaakin ottaa 1-2 kokoa isompi kuin oma koko olisi. Jossain vaiheessa palautukset maksoi 4€ ja tilaaminen 5-10€, joten en tiedä onko nää tiedot vielä ennallaan.

Zalandon sivuilla käyn toisinaan, mutten kovin usein, sillä miellän sen tyylin enemmän aikuismaiseksi kuin omani. Kovin harvoin löydän sieltä mitään, mutta sanoisin sen sellaiseksi perushyväksi kaupaksi, joka kannattaa kuitenkin tsekata, jos ettii jotain tiettyä. Plussaa kuitenkin ilmaisista tilauksista ja palautuksista. 

Bubbleroom on mun inhokkini, sillä se sivusto on musta järjettömän huonosti suunniteltu. Sen käyttö tuntuu vaikealta, epäselkeältä ja valikoima huonolta. Joskus käyn kattomassa sieltä, mutta klikkaan rastia sekunnin päästä, kun haluun sivulta pois, haha... 

Sportamore on mun luottokauppa silloin, jos tarviin jotain treenivaatteita. Se on mun mielestä kaikkein toimivin tähän tarkoitukseen, enkä keksi siitä mitään negatiivista, sillä toimitukset ja palautukset ei maksa mitään. Usein siellä on hyviä tarjouksia, ja mun lempparimerkistä, eli Kari Traasta, löytyy paljon vaatteita. 

Sheinin sivuilta oon tilannut kahdesti ja koen sen hyvin petolliseksi paikaksi. Sivustolla kaikki näyttää superkivalta ja edulliselta. Kotiin tullessa vaatteet on ihan toisenlaisia kuin myyntikuvissa, mikä saa mut raivonpartaalle. Eipä olis kannattanut joskus laittaa tänne 300€ kokonaisuudessaan. Oon saanut täältä kuitenkin yhden ihanan paidan, joka oli yhtä ihana kuin kuvissakin, mutta kaikki ne muut oli vaatteet ei vastanneet yhtään myynti-ilmoitusta. Tilaukset ja palautukset on maksullisia. 

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

MITÄ MUUTOKSIA UUTEEN KOTIIN TEHDÄÄN

Uuden kodin kanssa tulee olemaan paljon tekemistä, sillä se eroaa tästä nykyisestä hyvin paljon. Aluksi ajattelin, että tuun vaan raahaamaan nykyisen kodin kalusteet uuteen, kunnes mulle tuli idea muuttaa sisustusta! Jos teitä siis kiinnostaa sisustusjutut, niin niitä on tulossa aika monen postauksen verran ;-) Saadaan kahen viikon päästä avaimet, jonka jälkeen alkaa tapahtumaan, vaikka "virallinen" muutto on meillä vasta kuukauden päästä. Elokuussa on vaikka mitä menoa ja meininkiä, sillä muutetaan silloin, koulu alkaa ja lähetään vielä Nizzaan hermolomalle. Mutta mennään asiaan!

Kollaasit40
Keittiö on koko asunnon rumin huone ja laitoinkin siitä jo Snapchattiin kuvia. Näiden kuvien jälkeen sain kymmeneltä ihmiseltä viestiä, että miksi ihmeessä luovutaan meiän täydellisestä kodista ja muutetaan huonompaan... :-D Mutta joo, alkukriiseilyjen jälkeen päädyin sellaiseen lopputulokseen, että uusin meiän vuokra-asunnosta keittiöntasot-, kaapinovet sekä seinät. Ja jos uskallan, niin myös lattiat. Googletellani ratkaisuja tähän keittiöön, löysin fixien ihmeellisen maailman ja se oli menoa. Samalta istumalta päädyin siihen, että laitan keittiöntasoihin marmorikuvion, vaihdan kaapit valkoisiksi ja välitilan joko harmaaksi tai valkoiseksi myöskin. Keittiön lattia on ihan järjettömän rumaa laattaa, joten jos mun uskallus riittää, päällystän sen myös ensimmäisessä kuvassa näkyväksi harmaaksi. Tästä on kuitenkin tulossa ihan omaa postaustaan, jos mä uskaltaudun kokeilemaan... Onko teillä kokemuksia laattalattian fiksistä? Katoin aika paljon kuvia, joissa sitä oli tehty kylppäriin ja se näytti tosi hyvältä!

Kollaasit41
Mä rakastan meiän nykyistä sohvapöytää, mutta kaipaisin jotain uutta. Oon ihastunut tällaisiin puisiin sohvapöytiin ja haluaisin kovasti sellaisen vanhanajan penkin sohvapöydäksi. Nään tän mielessäni päivittäin, mutta en löydä mistään niitä ikivanhoja penkkejä myynnissä. Joten voi olla, että joudun tyytymään tällaisiin kaupan valmiisiin pöytiin. Tavallaan oon pohtinut myös ajatusta, jos sohvapöytää ei ostaisikaan, vaan kattoisi miltä se näyttää ilman. Tällainen puinen pöytä kävisi myös kivasti olkkarissa olevaan tiiliseinään, jota vuokranantaja ei ikävä kyllä antanut maalata valkoiseksi... On vähän erikoista, että meiän klassisessa kodissa on TIILISEINÄ? Saa nähdä, paljonko kriiseilen sen kanssa.

Kollaasit43
Sitten päästään makuuhuoneen pariin, jonne oon suunnitellut vaikka mitä. Mullahan on ollut pitkään mekko-oksa makuuhuoneessa, mutta tilanne on tällä hetkellä se, ettei mun kaikki mekot mahdu enää siihen. Jonain päivänä pitäisikin lähteä etsimään kaksi kertaa pidempää oksaa ja asentaa se makuuhuoneeseen, joka on itseasiassa aika paljon isompi kuin meiän nykyinen. Tän lisäksi oon aina vihannut meiän Ikean yöpöytiä, sillä oon halunnut tilalle jotain persoonallisempaa. Mun tavoitteena onkin löytää mieluisa uusi yöpöytä, joka saa mielellään olla joko kokonaan valkoinen "sohvapöytä" tai sitten oikein ikivanha ruskea jakkara ois myös ihana. Näitten vanhojen huonekalujen kohdalla ikävä totuus on kuitenkin se, että ne on ihan kiven alla etsittäessä. Ja vieläpä silloin, kun niitä pitäisi löytää kaksi samanlaista. Mun yhtenä operaationa on myös ostaa kivoja valoja makuuhuoneeseen, jotta siitä tulisi tunnelmallisempi. En osaa tällä hetkellä vielä yhtään hahmottaa, että paljonko sinne jää tilaa sängyn jälkeen, joten muiden ratkaisujen teko on vaikeaa. 

Kollaasit44Ja sitten parveke, johon oon luonut kovat paineet. Uusi parveke on kapeampi, mutta myös kaks kertaa pidempi kuin meiän nykyinen. Sohvakalusteet menee siis uusiksi ja meiän täytyy käydä hakemassa rakennuskaupasta lisää lautaa, maalata se valkoiseksi ja asentaa uudeksi lattiaksi. Sohvakalusteelle täytyy myös keksiä jotain, mutta toivon, että saisin sen vaan muokattua uudelleensopivaksi tonne. Uutta tilaa tuli siis paljon ja sille pitäisi myös keksiä jotain täytettä! Mulla on mielessä, että haluaisin parvekkeesta kunnon "valkoisen paratiisin", jossa olis moniakymmeniä valoköynnöksiä, kynttilöitä ja paljon tunnelmaa. Vaikka poikaystävän mielestä parveke on varmasti viimeisin juttu, mikä laitetaan kuntoon, niin mä aion suunnitella sen ensimmäiseksi käyttövalmiiksi ;-) 

maanantai 24. heinäkuuta 2017

APUA, ME MUUTETAAN

IMG_4360
IMG_4396
IMG_4409
IMG_4406En voi uskoa tätä, mutta me oikeesti jätetään meiän täydellinen koti taaksemme ja muutetaan lähemmäs keskustaan. Mä rakastan meiän nykyistä kotia ihan ylitsepääsemättömän paljon, mutta tää on 13 kilometrin päässä keskustasta. Sain neljä päivää sit ajatuksen, että miksei etittäisi lähempää keskustaa asuntoa ja aloitettiin samantien etsintä. Kolme päivää sitten jätin kuvauksen itestäni, tänään soitin yhdestä ihan ookoosta asunnosta ja tuppauduin samantien käymään. Ja äsken me saatiin se! Se sijaitsee kolmen kilometrin päässä keskustasta, minkä vuoksi pohdittiin, että onko se vähän liian kaukana. Vuokra oli kuitenkin sama kuin ihan keskusta-asunnoissa, eikä se asunto ollut niin täydellinen kuin tää nykyinen. Niissä keskusta-asunnoissa oli kuitenkin lähes aina joku "vika", josta en pitänyt: neonväriset kaakelit vessassa, keltaiset keittiönkaapit tai muovilattia. Tässä asunnossa isoimpana miinuksena on laattalattia eteisessä ja keittiössä, eikä keittiö ollut ihan mun makuun. Lisäksi olkkarissa oli kummallinen tiiliseinä?! Siitäkin huolimatta mä tyydyin kohtalooni ja ilmoitin, että otetaan se silti. 

Sitä ihan täydellistä asuntoa, kun ei vaan tuu vastaan, koin fiksuimmaksi tehdä päätöksen tän suhteen. Tää oli itseasiassa vieläpä ensimmäinen kämppä, jota kävin kattomassa ja pohdittiinkin hetki, että tapahtuiko kaikki ihan liian nopealla aikataululla. Mutta hyviä puolia on samanlainen tumma laminaattilattia kuin tässäkin asunnossa, mun ikioma ja elämäni ensimmäinen vaatehuone, jättikokoinen parveke (jota varten mun täydellinen ite tehty parvekekalustus täytyy kylläkin pilkkoa moottorisahalla kasaan...) sekä sijainti lähempänä keskustaa kuin nykyisessä asunnossa. Mutta joo, aika nopealla aikataululla tää kyllä tuli, kun tänään käytiin kattomassa ja samantien meidät valittiin vuokralaisiksi. Kolmen viikon päästä me muutetaan, jonka lisäksi siellä on tehtävä aika paljon remppaa, kuten maalattava kaikki seinät valkosiksi, laitettava lattialistoja sekä paikattava taulujen jättämiä koloja. 

lauantai 22. heinäkuuta 2017

SNÄPPIKUULUMISIA PARILTA VIIKOLTA

PicMonkey Collage
Kesän vuoksi toi ruskea hiusväri on kadonnut ja tilalle tullut lähes blondit hiukset... Onneks seuraava kampaaja-aika on kolmen viikon päästä, jolloin pääsen taas takaisin tummiin hiuksiin, jotka on se mun juttu! // Mulle tulee toisinaan kausia, jolloin ostan hirveesti vaatteita, sisustusjuttuja kotiin ja muuta "tarpeellista". Silloin en todellakaan kattele, että paljonko tilin saldo näyttää, vaan painelen täysillä menemään :-D Terkuin tyttö, joka on tilannut viikon sisällä neljästi Asokselta jättitilauksia, käynyt kolmesti shoppailemassa kivijalkaliikkeissä ja asunut lähestulkoon nettikauppojen sivuilla. // Onkohan tää ostohulluus yhteydessä tähän? Kärsin taas pienestä migreeniputkesta, joka ei hellittänyt millään. Töihin on tultu mentyä kipulääkkeissä, nähty blogikavereita ja oon hengannut kotonakin vähän toisissa maailmoissa. 

PicMonkey Collage
Syömässä poikaystävän kanssa ulkona, kun välteltiin ruoanlaittoa. Vedettiin sellanen 10 päivän (kyllä...) putki, kun ei tehty ollenkaan ruokaa, sillä kumpikaan ei jaksanut valmistaa mitään :-D // Huh, onneks nää päivät on takanapäin. Sanoisin, ettei enää ikinä tällaista työrupeamaa, mutta tunnen itteni niin hyvin - joten tiedän sen olevan vielä edessä moneen kertaan elämäni aikana. // Jälleen näitä hetkiä, kun vältellään ruoanlaittoa. Miten se on niin vaivaalloista?

PicMonkey Collage
Keltainen paksu neule on ollut mun ostoslistalla vuosia. Oon selannut varmaan viis vuotta jokaikisen nettikaupan, kivijalkaliikkeen ja käsityöpalstat. Mutta ei, tällaista ei vaan löytynyt ennenkuin nyt. Riemusta hyppien näin tän liikkeessä yhtenä päivänä (oli kuulemma just tunti sit saapunut kuorman mukana) ja ajattelin, että maksan tästä mitä tahansa. Oli naurussa pitelemistä, kun hintalapussa oli 30€ summa... :-D // Vaikka teenkin vuorotyötä, se ei oo ollenkaan mua varten. Iltavuoron jälkeen oli niin vaivaalloista mennä aamukuuteen toiseen duuniin. Joskus aikuisena en kyllä halua tehdä kuin maanantaista perjantaihin töitä, kaikenlisäks vieläpä säännöllisellä työajalla. // Ruississa sunnuntaina viimein yhdessä. Tällä reissulla otettiin yhdet mun kaikkein aikojen kuvalempparit, jotka julkaisinkin pari viikkoa sitten. 

PicMonkey CollageMinkäpä muunkaan vuoksi sitä viettää niin paljon aikaa töissä kuin saadakseen uusia mekkoja? Tulispa ne Asoksen paketit jo, sillä täällä mä oottelen niitä malttamattomina. On muuten vähän noloa olla omassa lähipostissaan töissä, kun Asoksen paketit toimitetaan aina 12-13 kotiin oman postinjakajan toimesta. Oon hyvin usein avannut oven ilman vaatteita, pelkkä pieni riepu ympärilläni hänelle. Mun työt alkaa kuitenkin lähes aina 13:45, joten meen suoraan postiin töihin, jossa nään jokaikinen kerta tän saman postinjakajan :-D Mutta mun onnekseni, se ei tunnista mua samaksi tytöksi, jonka just äsken bongasi keikkaloimassa rappukäytävässä puolialastomana.... // Niin paras fiilis. Mun ensimmäinen yhteisöpedagogiopiskeluvuosi on takana. Ajattelin muuten avata enemmän sitä, mille alalle aion työllistyä ja erikoistua, joten postaus siitä aiheesta on tekeillä. On nimittäin vähän hämmentävää, että poikaystävälle yhteisöpedagogin nimike on edelleen yhtä hepreaa. // Voin kertoa, että hyvin paljon. Kuljen aina ilman meikkiä töihin ja tän päivän jälkeen asiakkaat ruinasi jälkeenpäin, että voisinko mä laittaa taas huulipunaa, kun näytin siinä niin hyvältä. Ja voi, miten paljon keski-ikäiset miesasiakkaat kommentoi mun ulkonäköä tolloin ääneen. Olin menossa juhlimaan suoraan töistä, joten siksi olin meikannut, mutta enpä taida enää tehdä niin!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

MÄ HALUAN TUNNUSTAA, ETTÄ

IMG_4293
...hajosin ihan palasiksi kirjakaupan vauvaosastolla, sillä mun sydän murtui ajatuksesta, etten mä oo vielä äiti. Aihe on mulle ihan älyttömän raskas kantaa, vaikka meistä kumpikin olis valmis vanhemmuuteen. Mä kuitenkin haluun valmistua koulusta ennen äitiyttä, vaikka toivonkin kovasti, että joku kolmas voima päättäisi toisin.

...näin taas unta siitä, että olin tyttövauvan äiti. Synnytin siinä unessa täydellisen pienen tytön ja menin ensimmäisenä ostamaan sille mekkoja sekä kukkapantoja. Kaikki oli niin hyvin ja vauva-arki rullasi ihanasti, kunnes heräsin unesta. Itkin poikaystävää vasten, miksei uni voinut olla totta.

...olin äärimmäisen kiitollinen, kun sain (erittäin suomalaiseen tapaan) palautetta asiakkaalta. Satuin kulkemaan ohi, kun yksi vakkariasiakas osoitti mua sormella kaverilleen ja sanoi hänelle, että oon hänen lempparimyyjänsä täällä. Suomalaista tästä teki se, ettei tätä palautetta tultu koskaan kertomaan mulle suoraan, vaan kuulin sen epäsuorasti!

...oon menettänyt otteeni, mulle aiemmin järkevästä, kulutuskäyttäytymisestäni. Roikun päivittäin nettishoppailemassa, käyn kivijalkakaupoissa monia kertoja viikossa ja päivitän Asoksen sivuja päivittäin monta kertaa. Hullua kyllä, mutta ne päivittyy monesti päivässä uusilla valikoimilla.

...yksi mun ultimatelempparibiiseistä on Sara Bareillesin "Love song", jota voin kuunnella monia kertoja  putkeen. Se on mulle sellanen voimabiisi, johon en ikinä kyllästy.

...raivosin tänään poikaystävälle, kun mulla oli neljäs migreenipäivä menossa. Oon migreenissä äärimmäisen kiukkunen, joten tänään ärsytti se, että lääkkeet oli mennyt huonoiksi omassa purkissaan, ruoka maistui pahalta, asukuvat ei onnistuneet aamulla, hiukset kellersi ikävästi ja kaikki tuntui olevan surkeasti.

IMG_4298
...merkitsin pitkään parkkikiekkoon sen ajan, jolloin oon tulossa takaisin! Poikaystävä huomasi sen jollain kerralla ja kertoi, että siihen kuuluu laittaa se aika, jolloin mä tulin siihen. Hups. 

...mua jännittää koulun alku, sillä mä hyppään suoraan kakkosluokalle, enkä tunne sieltä ketään. Muut on muodostaneet porukoitansa jo pitkään ja pelkään, etten kerkeä tutustumaan enää kehenkään, sillä syksyllä on kaikenlisäksi vielä työharjoittelu (eli ei nähdä toisiamme).

...mä oon useimmiten se, joka pitää yhteyttä kavereihin, vaikka toivoisin sen olevan tasavertaista. Muut vaan sanoo, ettei he saa aikaiseksi laittaa viestiä.

...kun oon jostain allapäin, niin poikaystävä sanoo jokaikinen kerta, että "mutta sullahan on niiin kauniita mekkoja, erityisesti mä pidän tosta oikeanpuolimmaisesta". Se tietää, että mun mekot on mulle hyvin rakkaita, joten oli tilanne mikä tahansa, se tietää mun tulevan paremmalle mielelle noista kehuista. Ihan sama, että puhutaanko me ruoasta, koulusta vai mistä tahansa - niin aina se vetää jossain vaiheessa ton mekkokommentin.

...oon aivan koukussa niihin pieniin Valion kreikkalaisiin jugurtteihin, joista erityisesti uuniomena on mun lemppari. En kuitenkaan haluais ostaa näitä kovin usein, sillä ne maksaa 1€ purkilta ja niissä on tosi vähän syötävää.

...en saanut eilen kirjoitettua maanantaipostausta, sillä ei ollut sellaista fiilistä. Oon kirjottanut näitä yli vuoden (!!!) ja se oli mun toinen maanantaipostaus, joka jäi kirjoittamatta. Nyt kuitenkin paikkaan asiaa ja julkaisen tän nyt. 

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

21-VUOTISSYNTTÄRIT SAMPPALINNASSA

IMG_3909
IMG_3912
IMG_3916
IMG_3927
IMG_3924
IMG_3919
Mä täytin muutama viikko sitten 21-vuotta ja halusin juhlistaa sitä ensimmäistä kertaa moniin vuosiin. Kuten oon monesti kertonut, mä rakastan uudistettua Samppalinnaa koko sydämestäni. Se on just sellainen paikka, jossa tykkään istuskella iltaa, ja oonkin käynyt siellä jo monta kertaa tänä kesänä. Käytiin siellä myös tyttöjen kanssa toukokuussa, ja ihastuttiin kaikki Samppalinnan terassiin niin paljon, että haluttiin tulla pian uudestaan. Oli siis itsestäänselvää, että mä tuun viettämään siellä synttäreitäni tyttöjen kesken. Sanoin jo ensimmäisellä kerralla Samppalinnan olevan niin mun tyylinen paikka kuin vaan voi olla. Tästä sainkin idean, vein asiaa eteenpäin ja loppujenlopuksi Samppalinnan ravintola sponsoroi koko illan meille, mikä oli ihan mieletön kokemus! Yhteistyön kautta saatiin maistaa superhyviä pääruokia, maistuvia viinejä ja parasta jälkiruokaa, jota oon koskaan syönyt. Mä tilasin sisäfileepihvin rosmariinikastikkeella sekä dajmsuklaakakkua, appelsiinimoussea ja marjoja. 

Oltiin illallisella sisällä, joka on myös ihanan tunnelmallinen ja viihtyisä. Vaikka Samppalinna on aivan ihana päivälläkin, niin illalla se puhkeaa kirjaimellisesti loistoon, kun valot hehkuu näyttävinä. Mä oon luonteeltani pienimuotoinen hifistelijä, ja jos ollaan suuntaamassa kaveriporukan kanssa ulos, mun valinta on aina se näyttävin ja esteettisin paikka. Turussa ei oo aiemmin ollut tällaista näyttävää ulkona olevaa terassia, joten oon enemmän kuin tyytyväinen, että nyt meillä on Samppalinna. Ja sen on kävijämääristä päätellen huomanneet monet muutkin. Nykyään en voi kävellä Jokirannan ohi ilman, että mun katse ja mieli haluais astua sisään, joten paikka olisi saanut mielettömät suositukset  multa ilman yhteistyötäkin!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

KESÄN MENOJA JA SUUNNITELMIA

IMG_3959
IMG_3965
IMG_3961
IMG_3972
Häät on niin kauniita. Kaikki se rakkaus, mikä niihin tiivistyy, on sanoinkuvaamatonta. Kesät on aina täynnä tapahtumia ja häät on sellaisia tapahtumia, joissa oon saanut olla vieraana vuosittain. Tänä kesänä oon ollut aiempaa enemmän töissä, ja tällä viikolla oli mun viiminen päivä monessa työpaikassa. Enää jatkan vaan yhdessä työpaikassa, sillä kesä on mun mielestä tekemisen aikaa, enkä mä ehdi muuten tekemään kaikkea mieluista. Ensi viikolla mä treffaan blogipalaverin muodossa uutta yhteistyökumppaniani, nään tyttöjä pitkästä aikaa mun synttärien jälkeen, käyn Janeten kanssa kahvilla tai syömässä sekä keskityn kunnolla blogijuttuihin. Sitä seuraavalle viikolle järkkäsin luokkakokouksen meiän yläasteaikaisten tyttöjen kesken (me ei olla nähty kuuteen vuoteen?!), lupasin viedä pikkusiskon Särkkikseen sekä lunastan viimein äitienpäivälupaukseni ja näytän äitille Turun brunssikulttuuria. Ehdin myös tekemään kesän ensimmäisen Helsinkireissun vihdoin heinäkuun viimeisellä viikolla, jota varten varattiin yheksi yöksi hotelli. Mä en oo koskaan käynyt Korkeasaaressa, joten tää reissu on pyhitetty sille, Hernesaaren rannalle sekä hotelliaamupaloille. Mulla on kuukaudeksi eteenpäin joka päivä kalenterissa menoa niille kahdelle vapaapäivälle, jotKa mulle jää töiden jälkeen. Vielä houkuttelis kuitenkin suuresti järjestää blogitapaaminen muutaman tytsyn kanssa, lähteä kesäiseen Tukholmaan ja nauttia kunnolla kesästä. Voitteko nimittäin uskoa, että ehdin ottaa ensimmäisen kerran aurinkoa vasta viikko sitten? :-D 

tiistai 11. heinäkuuta 2017

RUISROCKISSA

IMG_4052
IMG_4194
IMG_4147
IMG_4159
IMG_4162
IMG_4192
IMG_4170Yksi surkea festaroija täällä toivottaa kivaa iltaa! Mulla tosiaan oli kolmen päivän lippu Ruissiin, mutta tunsin itteni niin väsyneeksi perjantaina ja lauantaina, että käytin lipustani ainoastaan sunnuntain. Tuntui kieltämättä tosi hyvältä ja tarpeelliselta levätä silloin, kun keho huusi lepoa väsymyksen vuoksi. Sunnuntaina oltiin koko päivä menossa ja käytiin syömässä ensimmäistä kertaa Naughty Brgr:ssa, joka oli vielä mielettömämpi kuin olin etukäteen ajatellut. Söin siellä yhen elämäni parhaimmista hamppareista, ja vaikka en nykyään ookaan hamppareitten suurin fani, niin himoitsen tota ihan vesi kielellä tällä hetkellä. Voi vitsit, onneksi se avautui tänne Turkuunkin, niin himot on helpommin taltutettavissa, haha! En tiedä miksi, mutta mä en oo mikään kovin festaroija, en ollenkaan. Mä nautin ihan hullun paljon enemmän just sellasesta kliseisestä fine diningista, istuskelusta hienoissa ravintoloissa ja muusta vastaavasta. Erityisesti, jos tilanne edellyttää tanssimista, niin mä meen tosi mukavuusalueeni ulkopuolelle. 

Mutta miten te, oliko kesän paras viikonloppu? ;-) 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

REHELLISTÄ PUHETTA BLOGIYHTEISTÖISTÄ

IMG_4137-001
IMG_4071
IMG_4078
Blogilla tienaaminen, blogiyhteistyöt ja yritysten sponsoroinnit kiinnostaa monia. Ne on kuitenkin usein aiheita, joista bloggaajat ei usein puhu sanallakaan - joka juurikin on syynä siihen, että aihe on jollain lailla spekulaatiota aiheuttava. Oon saanut monelta taholta uteluita aiheesta ja kauan sitten uudessa työpaikassa aloittaessani, mun työkaveri kysyi heti, paljonko tienaan blogillani. Silloin vastasin, etten mä tienaa rahaa tällä, vaan saan ainoastaan tavaroita yhteistöitä vastaan. Vaikka tästä kysymyksestä ei oo kauaa, asiat on silti jo muuttuneet paljon silloisesta tilanteesta. Puolen vuoden sisällä mä oon rikkonut sen maagisen "rajan" ja ruvennut tekemään kirjoitustöitä yrityksille palkallisena. Oltiin juhlistamassa monia kuukausia sitten mun ihanan ystävän syntymäpäivää ravintolassa, kun sain sähköpostiini viestin, että eräs yritys tarjosi mulle ensimmäisen (!!!!) palkallisen kirjoituksen sopparia. Multa pääsi iso kiljahdus, sillä mä rakastan kirjoittamista ja tunsin oloni niin onnistuneeksi. Tajusin, että kyseinen yritys tykkää mun jutuistani ja blogistani niin paljon, että on valmis maksamaan siitä. 

IMG_4141
IMG_4058
IMG_4139
Mulle on tarjottu blogiyhteistöitä ihan laidasta laitaan: täysin aliarvoisia mun työmäärään nähden - mutta myös puolestaan sellaisia, että oon tuijottanut näyttöä sanattomana ja kokenut oman työpanokseni hyvin arvostetuksi. Osa yrityksistä on yrittänyt käyttää mua hyväkseni (ja joskus nuorempana siihen myös myönnyin tietämättömänä) tarjoten minimaalisen pientä sopimusta. Tällaiset sopparit on voineet olla sellaisia, että oon saanut jonkun parin euron arvoisen tavaran, joista mun on pitänyt tehdä tietyn sanan mittainen postaus, julkaista kuva Instagramiin ja laittaa lukijoille alekoodi tekstiin. On sanomattakin selvää, että tässä bloggaajan työpanosta ei oo arvostettu. Mutta on myös ollut mun oma vika, että oon lähtenyt mukaan tällaiseen. Toisinaan on käynyt myös niin, että oon kieltäytynyt yhteistyöstä, mutta oon saanut kotiini silti yhteistyötä edellyttävän paketin. Siinä sitten oon kerrankin pohtinut, että lähetänkö sen takaisin vai kirjoitanko sen postauksen. Erityisesti muutama vuosi sitten oli hyvin tavallista, ettei yritykset tajunneet bloggaajan työn arvoa, vaan se oli poikkeuksetta aliarvostettu. Ymmärrän toisaalta myös yrityksiä, että heiän on varmasti ollut hyvin hankalaa arvioida, mikä on todellinen työn arvo. Nykyään mulla on kuitenkin hyvin vahvana periaatteena, etten tee yhtään mitään puoli-ilmaisella tavarapalkalla. Enkä myöskään sellaisia yhteistöitä, joiden takana en voi seistä. En mä tee tätä rahan- tai tavarankuvat silmissä, vaan puhtaalla intohimolla.


Suurin osa mun yhteistöistä on kuitenkin edelleenkin pelkkiin tavaroihin ja elämyksiin perustuvia, eikä palkallisia. Valikoin tarkkaan yritysten lähettämistä yhteistyöehdotuksista ne mieluisimmat itelleni ja vastaan loppuihin, etten valitettavasti oo kiinnostunut. Toisinaan pääsen ottamaan mun kymmenen kaveria mukaan fiiniin ravintolaan, jossa meille tarjotaan kaikki alkuruoista, viineistä ja jälkkäreistä lähtien - ja mun ystävät on aina olleet ihan pöyristyneitä näistä sponsoroinneista. Monesti he on olleet kaivamassa kukkaroa esiin, kun lasku alkaa jo kolmellasadalla ennenkuin saan heiät ymmärtämään, että yrityksen osuus on tarjota ruoat. Mun osuus taas on "maksaa" ravintolaillalliset omalla työlläni myöhemmin, kun kerron yrityksestä sosiaaliseen mediaan ja teen siitä postauksen. 

IMG_4110
Yksikään yritys ei oo koskaan painottanut, etten saisi puhua meidän välisistä sopimuksista eteenpäin. En oo kuitenkaan puhunut niistä siksi, etten oo kokenut siihen mitään tarvetta. Voin ihan hyvin sanoa, että joskus mulle on tarjottu kolmen tunnin kirjoitustyöstä 50€, joskus 900€. Ei voi sanoa mitään yleistä standardia, jonka mukaan blogiyhteistöistä saisi palkkaa. Toki mä oon selvittänyt oman työni arvon erilaisten sovellusten avulla, jotta en tekisi töitä liian matalalla hinnalla. Voi myös käydä niin, että yritys tarjoaa mulle jotain edullista tuotetta, jonka ostoa oon miettinyt jo pitkään ja josta oon kiinnostunut. Tällöin mä en mieti, että "voi vitsit, nyt tulee kyllä tehtyä liian halvalla", jos olisin kuitenkin ostanut sen ihan lähipäivinä kaupasta :-D Useimmiten yritykset lähestyy mua kysymällä, että lähdenkö mukaan johonkin juttuun tietyllä palkalla. Toisinaan he itse kysyy, että mitä mä haluaisin hyötyä tekemästäni työstä. Jos päästään yhteisymmärrykseen  palkasta ja mulla jää hyvä fiilis yrityksestä, lähden yleensä mukaan. 

IMG_4118
IMG_4122Monet tuntuu olevan kovin näreissään siitä, miten helppoa rahaa somella voi tienata siinä vaiheessa, kun on saanut taakseen (kulloisenkin yrityksen mielestä) tarpeeksi suuren seuraajajoukon. Osalta jää kuitenkin ehkä ymmärtämättä, ettei yritykset tee blogiyhteistöitä vaan bloggaajan iloksi, vaan se on osa heidän markkinointikampanjaansa. Mä kirjoitan blogia harrastuksenani, mutta kun teen yhteistyötä yrityksen kanssa, se on mun työtä siinä vaiheessa. Mä oon käyttänyt mielettömästi aikaa ja energiaa siihen, että oon saanut blogista luotua eräänlaisen portfolion mun kyvyistä ja taidoista, kerättyä seuraajia sekä pitänyt uutta sisältöä yllä. Se vaatii toisinaan niinkin paljon seuraajille näkymätöntä työtä, että ymmärrän kyllä täysin sen, että joku pitää somea helppona rahana. Enhän mäkään näe muiden bloggaajien yhteistöistä kuin ne postaukset, vaikka todellisuudessa he on ravanneet tapaamisissa, kuvauksissa, kuvanneet materiaaleja ja näpytelleet tuhansia sähköposteja. Mun vakkarilause on kuitenkin tähän helppoon rahaan se, että sä voit itse tehdä saman, jos haluat samanlaiseen asemaan. Kaikilta se ei onnistu ja se on täysin luonnollista, mutta se on hyväksyttävä. 

Tiedostan kyllä olevani tehnyt paljon töitä päästäkseni tähän asemaan, kun toisinaan näpyttelen postausta (blogimaailmassa pienellä) 300€ tuntipalkalla, kun kaupasta saamani harjoittelijanpalkka on samasta ajasta vuoden verran tasan 9,07€.