tiistai 18. heinäkuuta 2017

MÄ HALUAN TUNNUSTAA, ETTÄ

IMG_4293
...hajosin ihan palasiksi kirjakaupan vauvaosastolla, sillä mun sydän murtui ajatuksesta, etten mä oo vielä äiti. Aihe on mulle ihan älyttömän raskas kantaa, vaikka meistä kumpikin olis valmis vanhemmuuteen. Mä kuitenkin haluun valmistua koulusta ennen äitiyttä, vaikka toivonkin kovasti, että joku kolmas voima päättäisi toisin.

...näin taas unta siitä, että olin tyttövauvan äiti. Synnytin siinä unessa täydellisen pienen tytön ja menin ensimmäisenä ostamaan sille mekkoja sekä kukkapantoja. Kaikki oli niin hyvin ja vauva-arki rullasi ihanasti, kunnes heräsin unesta. Itkin poikaystävää vasten, miksei uni voinut olla totta.

...olin äärimmäisen kiitollinen, kun sain (erittäin suomalaiseen tapaan) palautetta asiakkaalta. Satuin kulkemaan ohi, kun yksi vakkariasiakas osoitti mua sormella kaverilleen ja sanoi hänelle, että oon hänen lempparimyyjänsä täällä. Suomalaista tästä teki se, ettei tätä palautetta tultu koskaan kertomaan mulle suoraan, vaan kuulin sen epäsuorasti!

...oon menettänyt otteeni, mulle aiemmin järkevästä, kulutuskäyttäytymisestäni. Roikun päivittäin nettishoppailemassa, käyn kivijalkakaupoissa monia kertoja viikossa ja päivitän Asoksen sivuja päivittäin monta kertaa. Hullua kyllä, mutta ne päivittyy monesti päivässä uusilla valikoimilla.

...yksi mun ultimatelempparibiiseistä on Sara Bareillesin "Love song", jota voin kuunnella monia kertoja  putkeen. Se on mulle sellanen voimabiisi, johon en ikinä kyllästy.

...raivosin tänään poikaystävälle, kun mulla oli neljäs migreenipäivä menossa. Oon migreenissä äärimmäisen kiukkunen, joten tänään ärsytti se, että lääkkeet oli mennyt huonoiksi omassa purkissaan, ruoka maistui pahalta, asukuvat ei onnistuneet aamulla, hiukset kellersi ikävästi ja kaikki tuntui olevan surkeasti.

IMG_4298
...merkitsin pitkään parkkikiekkoon sen ajan, jolloin oon tulossa takaisin! Poikaystävä huomasi sen jollain kerralla ja kertoi, että siihen kuuluu laittaa se aika, jolloin mä tulin siihen. Hups. 

...mua jännittää koulun alku, sillä mä hyppään suoraan kakkosluokalle, enkä tunne sieltä ketään. Muut on muodostaneet porukoitansa jo pitkään ja pelkään, etten kerkeä tutustumaan enää kehenkään, sillä syksyllä on kaikenlisäksi vielä työharjoittelu (eli ei nähdä toisiamme).

...mä oon useimmiten se, joka pitää yhteyttä kavereihin, vaikka toivoisin sen olevan tasavertaista. Muut vaan sanoo, ettei he saa aikaiseksi laittaa viestiä.

...kun oon jostain allapäin, niin poikaystävä sanoo jokaikinen kerta, että "mutta sullahan on niiin kauniita mekkoja, erityisesti mä pidän tosta oikeanpuolimmaisesta". Se tietää, että mun mekot on mulle hyvin rakkaita, joten oli tilanne mikä tahansa, se tietää mun tulevan paremmalle mielelle noista kehuista. Ihan sama, että puhutaanko me ruoasta, koulusta vai mistä tahansa - niin aina se vetää jossain vaiheessa ton mekkokommentin.

...oon aivan koukussa niihin pieniin Valion kreikkalaisiin jugurtteihin, joista erityisesti uuniomena on mun lemppari. En kuitenkaan haluais ostaa näitä kovin usein, sillä ne maksaa 1€ purkilta ja niissä on tosi vähän syötävää.

...en saanut eilen kirjoitettua maanantaipostausta, sillä ei ollut sellaista fiilistä. Oon kirjottanut näitä yli vuoden (!!!) ja se oli mun toinen maanantaipostaus, joka jäi kirjoittamatta. Nyt kuitenkin paikkaan asiaa ja julkaisen tän nyt. 

10 kommenttia:

  1. Heips! Mulla alkaa kansanopistolla koulu ja jännittää tosi kovasti kyllä kanssa! Aina mietin päässäni, että saankohan kavereita vai jäänkö yksinäiseksi sudeksi. Itseäni lohduttaa sellainen ajatus, että en ole menossa kouluun kavereiden vuoksi vaan oman oppimisen takia. En tiedä lohduttaisiko tämä ajatus myös sinua, toivon niin 🌸 Ja jos itse antaa kaikkensa, eikä pääse johonkin porukkaan mukaan, niin se on silloin muilta pois. 😅 Ihana blogi sinulla, jään seurailemaan! 💗

    Emmasiniblog.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä :-) Ois helppoa päästä mukaan porukoihin, jos aloittaa samalta lähtöviivalta muiden kanssa. Mutta nyt, kun siirryn suoraan kakkoselle, niin tilanne on erilainen - ja kaikenlisäksi silloin jokainen "erikoistuu", jolloin hajaannutaan entisestään :-D Kiitos kivasta kommentista ja tervetuloa mukaan!

      Poista
  2. Ihanan aidosti kirjoitettu postaus ja mielenkiintoisia ja suloisia tärppejä susta. :)

    Tuosta ensimmäisestä ja toisesta kohdasta tuli mieleen oma vauvakuume, joka oli tosi kova aikoinaan. Asuin silloin vielä vanhempien kotona, lukio kesken ja seurustelua takana pari vuotta. Aloin pahimmoillaan itkemään, kun luin siitä miten eräs tuttu nuori bloggaaja paljasti olevansa uudelleen raskaana - itkin sitä kun en itse voinut saada lasta, enkä voisi vielä pitkään aikaan (koska koulutukselliset ja taloudelliset järkisyyt), samalla kun joku lähes samanikäinen saa jo toisen.

    Se vaihe meni ohi lähes heti sen jälkeen, kun olin muuttanut vanhempieni nurkista omilleni, ja ns. oma elämä ja arki alkoi. Nyt ei oo ollut enää vuosiin mitään vauvakuumetta, enkä enää tiedä, minkä ikäisenä edes haluaisin lapsia. Silloin 17-18-vuotiaana olin varma, että mun ekan lapsen aika on 24-vuotiaana, mutta nyt kohta 23-veenä tiiän et tän aika ei kyllä oo vielä vuosiin. :s Mutta toisaalta jos tahaton vahinko kävisi, niin ratkaisu olisi todennäköisesti eri kuin silloin vuosia sitten olisi sellaisessa tilanteessa voinut olla (vauvakuumeesta huolimatta), koska nykyisessä elämäntilanteessa mulla ei olisi enää itselleni perusteltavissa olevaa syytä aborttiin, kun mieskään ei ole enää yhtä ehdoton. Ja sitten elettäisiin sen mukaisesti.

    Jälkeenpäin kun oon miettinyt ton kauden syitä, koska ajankohtaan ja ikään nähden se vauvakuumeen voimakkuus oli aika absurdi. Oon tullut siihen tulokseen, että se johtui varmaan erityisesti siitä, että mulla oli kaikki niin hyvin. Vakaa parisuhde ja helppoa elämää, ja kombinaationa se jotenkin biologisesti kilisti kelloja että "nyt olis sopiva hetki". Onneks tommosissa asioissa painaa kuitenkin järki enemmän, vaikka muuten aika impulsiivinen osaankin olla. :') Mutta sulle toivon tsemppiä! Kyllä lopulta kaikki se odotus palkitaan - sitä ennen yrittää nauttia niistä hetkistä yhdessä ja yksin ennen lapsia. :)

    ps. Love song on täydellisyyttä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista kuulla, että muutkin on kokeneet jo nuorina vauvakuumetta! Mä oon kuumeillut asian kanssa jo yläasteikäisestä lähtien, eikä asiaa oo yhtään helpottanut se, että poikaystäväkin on ollut mukana kuvioissa jo silloin. SIlloin oli kuitenkin helppo perustella järkisyillä, miksi silloin ei olisi hyvä ajankohta. Yhtään teiniäitejä väheksymättä, mä en todellakaan halunnut kuitenkaan olla se perinteinen teiniäiti, jonka pitää jatkuvasti venyttää senttejä. Nyt mä oon 21-vuotias, ihan täysin valmis äidiksi, poikaystävällä on myös ihan järjetön vauvakuume ja aiheesta puhutaan päivittäin. Silti vieläkin on takaraivossa ajatus, että mä haluan "saada kaiken valmiiksi" ennen perheenlisäystä, vaikkei se olisikaan välttämätöntä. Välillä mä ajattelen, että heti kun mä saan koulusta paperit käteen, niin se on menoa sitten. Toisinaan taas vaadin vielä enemmän ja mietin, että aihe on ajankohtainen silloin, kun oon saanut oman alani työpaikan ja ollut töissä sen yhden vuoden. Välillä iskee kuitenkin ne itkut, jolloin kumpikin anelee toisiltaan, että voitaisko me perustaa perhe jo nyt.

      Kaverit ei oo osanneet ollenkaan samaistua mun fiiliksiin tai toimia tukena, sillä heille aihe ei oo ajankohtainen varmaan kymmeneen vuoteen :-D Sun kommenttia oli mielettömän ihana lukea ja luinkin sen moneen kertaan, sillä tunsin saavani jotain vertaistukea asiaan. Tuntui hyvältä kuulla suht samanikäisen mielipidettä, sillä harvoin pääsen juttelemaan aiheesta sen enempää! Kiitos siis paljon, että kommentoit ja ihanaa kesänjatkoa sulle :-)

      Poista
  3. Hahah siis mulla sama ton nimenomaisen uuniomena -jugurtin kans, ihan mahottoman hyvää! Mutta järkisyistä en miekään usein osta, tuntuu tosiaan vähän hassulta maksaa se liki euro yhdestä pienestä purkista. Toivottavasti hinta tippuisi jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on inhottavan kallista! Koitin tehdä sitä kotona vähän halvemmalla ostamalla kreikkalaista jugurttia maustamattomana, kanelia ja omenahilloa. Sekoitin niitä kaikkia keskenään, mut se ei ollut yhtään samanmakuista. Oon koittanut erilaisilla variaatioilla, mutta seuraavaksi koitan tehdä omenakanelihillon ite :-D Voi meitä kohtalontovereita..

      Poista
  4. Eikä miten ihana toi mekkokommenttijuttu!! Aivan loistava :D<3

    VastaaPoista
  5. Ihan superhauska postausidea!! :) Pakko samaistua tohon vauvauneen, nään aina silloin tällöin sellaista ja sitten jotenkin oudosti harmittaa aamulla kun ei olekaan vauvaa, vaikka todellisuudessa en ihan vielä äidiksi haluakaan :D

    https://kiiainnanmaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kiia :-) Haha voi vitsit, en tiennyt, että muutkin samanikäiset näkee tällaisia unia!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)